Eurooppalainen korkeakoulutus on käännekohdassa

Alkuperäinen kirjoittaja: VILJAMI VASKONEN

Suomen hallitus valmistelee parhaillaan yliopistolain uudistusta, joka on yliopistoinstituution historian suurimpia. Uudistusta perustellaan globalisaation haasteella yliopistoille, jotka "joutuvat kilpailemaan rahoituksesta ja lahjakkuuksista entistä enemmän kansainvälisillä markkinoilla."

Opetusministeriön ratkaisu esittämäänsä haasteeseen on sitoa yliopistot yhä tiiviimmin elinkeinoelämään. Tutkimus ja opetussuunnitelmat sovitetaan vastaamaan markkinoiden tarpeita, ja korkeakoulutuksen lopputuotteina syntyy helposti tuotteistettavaa tutkimusta sekä joustavia tietotyöläisiä, jotka ovat tarpeen tullen korvattavissa toisella projektiluontoisessa tietotyössä.

Sama prosessi kuin Suomessa on käynnissä halki Euroopan. Ja kuten Suomen hallitus käyttää esimerkkeinään Ranskassa tai Saksassa toteutettuja uudistuksia, on täällä tehtävällä uudistuksella vaikutuksensa Euroopan muihin maihin.

– Kreikan hallitus ja eliitti seuraa tarkkaan Suomessa tekeillä olevaa yliopistouudistusta, ja käyttää sitä sekä jo toteutettuja muutoksia perustellessaan uudistusten tarvetta Kreikassa, kertoo Kreikan kommunistisen puolueen (KKP) kansainvälisistä suhteista vastaava Babis Angourakis.

Ympäri Eurooppaa tapahtuvien uudistusten taustalla on pääoman tarpeet laajentaa lisäarvon tuottamisen mahdollisuuksia tieteen ja tiedontuotannon alueella sekä laskea tietotyön hintaa, joka on nousemassa pääomalle yhä keskeisemmäksi tuotannolliseksi alaksi.

Pääoman tärkein liittolainen tavoitteidensa saavuttamiseksi on Euroopan unioni, joka pakottaa myös vastarinnan järjestäytymistä Euroopan laajuisesti. Tätä tarkoitusta varten KKP kutsui Euroopan kommunistiset ja työväenpuolueet toukokuun lopulla yhteiseen seminaariin, jossa ratkottiin kapitalistien koulutuspolitiikalle heittämää haastetta.

Työväen tulevaisuus vaarassa

Seminaarin avannut KKP:n keskuskomitean sihteeristön jäsen Nikos Sofianos painottaa maksuttoman ja julkisen koulutuksen merkitystä koko työväenliikkeelle.

– Koulutusjärjestelmä on kriittinen ala, johon kohdistuva kapitalistinen uudelleenjärjestely hyökkää suoraan nuorten ja samalla työväenluokan tulevaisuutta vastaan.

Sen lisäksi, että uudistukset romuttavat rippeetkin koulutuksen tasapuolisuudesta eri sosiaalisille ryhmille, työväenluokan kamppailumahdollisuudet heikkenevät, kun mahdollisuudet yliopistoissa oppimiseen ja tutkimiseen kapenevat.

– Kreikassa yliopisto on toiminut turvapaikkana etenkin toisinajatteleville nuorille, ja nyt se on vaarassa, Sofianos selittää.

Hän vaati avauspuheenvuorossaan kommunisteja paljastamaan Euroopan unionin yhteyden meneillään olevaan uudelleenjärjestelyyn.

– Vuosi 2010 on Lissabonin strategiassa ja Bolognan sopimuksessa asetettu virstanpylväs, johon mennessä yliopistojen uusliberalisointiprosessi on määrä saattaa loppuun, Sofianos muistuttaa ja korostaa, että juuri nyt käydään sopimusten kannalta ratkaisevia kamppailuja.

Nopeasti lähestyvän virstanpylvään valossa Suomen hallitus näyttäytyy jälleen vain ylhäältä saneltujen EU-päätösten toteuttajana, kun se hoppuilee monitasoisen yliopistolain uudistuksen kanssa. Laki tulee eduskunnan käsittelyyn keväällä 2009.

Koulutuksen kaupallistaminen voi käydä pääomalle kalliiksi

Kun Lissabonin strategiaa valmisteltiin, Euroopan komissio otti esikuvakseen Yhdysvaltojen korkeakoulutuksen. USA:n noin 4000 korkeakoululaitoksesta 125:lla on "tutkimusyliopistostatus", joista 50:lle keskittyy valtaosa rahoituksesta.

– Yliopistojen kilpaillessa keskenään rahoituksen, tutkijoiden ja opiskelijoiden virta noudattaa samaa logiikka kuin pääoman kasautuminen: kehittyneimpien Euroopan maiden vahvimmat instituutiot keräävät resurssit ja heikot alkavat näivettyä, toteaa Portugalin kommunistisen kuolueen keskuskomitean jäsen, professori, Rui Namorado Rosa puheenvuorossaan.

– Päädytään tilanteeseen, missä toisaalla uusinnetaan kiihtyvällä tahdilla halpaa akateemista työvoimaa ja toisaalla yhteiskunnan eliittiä, luokkajohtajia ja pääoman papistoa, Rosa jatkaa.

Itä-Euroopassa Rosan analyysi on arkipäivää. Liettuan sosialistisen puolueen edustaja Rafael Muksinov näkee maansa yhdeksi suurimmista haasteista sen, että jo puoli miljoonaa ihmistä on lähtenyt maasta opintojen tai työn perässä ja edelleen joka ikäluokasta suuri osa jättää Liettuan jo nuorena.

Rosa ennustaakin, että koulutuksen ehdollistaminen markkinoille voi johtaa kapitalistisen järjestelmän syviin ongelmiin.

– Uusliberalistinen doktriini riistää kapitalistiselta järjestelmältä kyvyn uusintaa inhimillisen pääoman, jota se tarvitsee selvitäkseen, ja siten se on vaarassa tuomita itsensä tuhoon.

Kamppailut ovat voitettavissa

Viime vuoden tavoin kuluvana vuonna on ollut lukuisia massiivisia mielenosoituksia ja lakkoja ympäri Euroopan, joissa opiskelijat ja henkilökunta on käynyt kamppailuun julkisen ja maksuttoman koulutuksen puolesta.

Kreikassa onnistuttiin opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteistyöllä hidastamaan Bolognan prosessin etenemistä maassa, mutta torjuntavoitto ei riitä Kreikan kommunisteille.

– Ei pidä tyytyä vain nykyisen järjestelmän puolustamiseen, vaan liikkeelle lähtenyt väki on käännettävä voimakkaaseen hyökkäykseen kapitalismia ja imperialismia vastaan ja radikaalien uudistusten taakse, Nikos Sofianos esittää.

Merkittäviä opiskelijoiden ja henkilökunnan mielenosoituksia sekä lakkoja on ollut Kreikan lisäksi Kroatiassa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Hollannissa.

Kroatiassa opiskelijoiden spontaani suurmielenosoitus kaatoi hallituksen aikeet asettaa pääsykokeet yliopistoihin.

– Opiskelijat valtasivat Zagrebin kadut yllättäen ja nopeasti, vain päivän varoajalla. Se oli osoitus myös uuden viestintäteknologian tehosta. Kun opettajat ja henkilökunta asettuivat tukemaan opiskelijoita, on Bolognan prosessin muidenkin osien toteuttaminen pantu jäihin, kertoo Kroatian sosialistisen työväenpuolueen kansainvälisistä suhteista vastaava sihteeri Vladimir Kapuralin.

Koko Euroopan kannalta tärkeä kamppailu on meneillään Ranskassa, jossa presidentti Nicolas Sarkozy pyrkii koulutusjärjestelmän uusliberalisoimisen lisäksi murskaamaan viimeisen voimakkaan ammattiliiton.

– Viime marraskuussa Sarko-Napoleon kukisti rautatieläisten lakon ja nyt hänen thatcherilaisen politiikan kohteena on lukumääräisesti suurin ja historialtaan kommunistinen opettajien ammattiliito (United Federation of Teachers" Unions), kertoo Jean-Francois Dejours ranskalaisen kommunistisen puolueen (Pole of Communist Rebirth in France) koulutuskomitean jäsen.

Ranskassa keinot ovat molemmin puolin kovat. Sarkozy on vähentänyt 11 000 opettajan virkaa, mihin ammattiliitot ovat vastanneet muun muassa toukokuussa järjestetyllä yleislakolla.

– Nyt on käsillä ratkaisevia kamppailuja, joiden voittaminen vaatii työläisten, opiskelijoiden, työttömien ja kurjistuvan keskiluokan liittoutumista sekä kansainvälisen kommunistisen liikkeen yhteistä ponnistelua, Dejours julistaa.