Euroopan uusliberalistinen kehitys uhkaa voimistaa äärioikeistoa

15.12.2012 - 16:31
(updated: 16.10.2015 - 10:39)
Tiedonantajassa haastateltu Kreikan kommunistipuolueen Liana Kanelli joutui kesäkuisten Kreikan parlamenttivaalien alla suorassa televisiolähetyksessä äärioikeistolaisen Kultainen aamunkoitto -puolueen Ilias Kasidiarisin väkivallan kohteeksi. / Kreikan TV |

Euroopan unionin maiden valtiovarainministerit pääsivät viikolla sopuun unionin pankkivalvonnan järjestämisestä. Päätös yhteisestä pankkivalvonnasta tehtiin jo viime kesänä, nyt neuvoteltiin siitä, miten valvonta käytännössä toteutetaan. Euroopan keskuspankin alaisuuteen perustetaan valvoja, jonka on tarkoitus aloittaa tehtävänsä maaliskuussa 2014. Valvonnan alla ovat suuret, kotimaansa kannalta elintärkeät pankit. Suomessa tällaisia ovat OP-Pohjola, Nordea sekä mahdollisesti Danske Bank.

Yhteisen pankkivalvonnan synnyttäminen on pankkiunionin ensimmäinen vaihe. Pankkiunioni on puolestaan yksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman van Rompuyn johdolla laaditun ”EU-pelastusohjelman” viidestä ehdotuksesta. Tarkoituksena on tiivistää Euroopan maiden taloudellista yhteistyötä, jotta eurokriisin kaltaisilta ilmiöiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa. Muita van Rompuyn ryhmän ehdotuksia ovat euroalueen talouskurisopimus ja yhteinen valtiovarainministeriö, euromaiden yhteisvastuullinen velka, EU:n budjetti- ja talousvallan tiivistäminen sekä käyttöön otettava rahoitusmarkkinavero.

Euroopan unioni kehittyy kohti liittovaltiota. Suomen hallituspuolueiden kesken tästä ei vallitse erimielisyyttä. Nyt pohditaan vain, kuinka syvässä liittovaltiokehityksessä halutaan olla mukana.

Liittovaltiokehitys tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Se on ollut EU-eliitin tavoitteissa jo unionin perustamisesta lähtien. EU-kriittiset piirit ovat liittovaltioitumisesta varoitelleet jo vuosikausia.

Eurokriisi tarjoaa nyt hyvän mahdollisuuden kiihdyttää liittovaltiokehitystä. Kyseessä on kuin oppikirjaesimerkki taannoin Naomi Kleinin Tuhokapitalismi-kirjassaan esittämästä skenaariosta, jossa kriisien varjolla yhteiskuntaa viedään entistä uusliberalistisempaan suuntaan.

Löytyykö kristallipallo EU-tulevaisuuteen Välimereltä?

Kreikasta tehtiin eurokriisin syntipukki ja ”hoidon” koelaboratorio. Tulokset ovat suorastaan karmaisevia. Esimerkiksi Kreikan työttömyys on noussut syksyn mittaan 26 prosenttiin eli ennätyksellisen korkealle.

Talouskuripolitiikka ja työttömyys kasvattavat epävarmuutta, joka kanavoituu huolestuttavalla tavalla.

Eurooppalaiset äärioikeistoa ja fasismia tutkivat asiantuntijat ovat yllättyneet siitä nopeudesta, jolla Kreikan äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto (Chrysi Avgi) -puolue on kasvattanut kannatustaan.

Kreikalla on historiaa oikeistokaappauksissa. Vuonna 1967 Georgios Papadopoulosin johtama armeijan upseerien joukko kaappasi Kreikassa vallan ja pystytti julman sotilasjuntan, joka aloitti välittömästi kommunistien sortotoimet. Juntta kaatui 1974.

Kultainen aamunkoitto on 1980-luvulla perustettu äärioikeistolainen puolue, jota valtaosa Kreikan poliisivoimista kannattaa. Se on politiikaltaan antimarxilainen, nationalistinen eikä epäröi käyttää väkivaltaa toiminnassaan.

Viimeisimpien gallupien mukaan Kultaisen aamunkoiton kannatus on jopa kymmenen prosentin luokkaa. Yli 20 prosenttia kreikkalaisista suhtautuu puolueeseen ”myönteisesti”. Erityisen huolestuttavaa on, että nuoriso on löytämässä Kultaisen aamunkoiton omaksi puolueekseen. Taustalla on Kreikassa vallitseva yli 50 prosentin nuorisotyöttömyys.

Kultainen aamunkoitto löytää syylliset Kreikan taloustilanteeseen ennen kaikkea maahanmuuttajista. Se käyttää avointa väkivaltaa siirtotyöläisiä ja muita maahanmuuttajia kohtaan.

On kuitenkin huomattava, ettei Kreikan äärioikeistolainen liike ole joukkoliike. Sillä ei ole vaikutusta yleislakkoihin tai hallituksen vastaisiin suurmielenosoituksiin. Sen strategiana näyttääkin olevan väkivallan lisääminen ja sitä kautta provosoida valtion, ääritapauksessa armeijan puuttumista Kreikan tapahtumiin.

Suomenkin vasemmistolle Kreikan oikeiston nousu asettaa haasteita. Onko meidän syytä tukea EU:n uusliberalistista kehitystä ja Kreikan julkisen sektorin kuritusta, joka näyttää synnyttävän ja voimistavan äärioikeistolaisia voimia? Vai pitäisikö pohtia luokkakantaisemman ja solidaarisemman politiikan mahdollisuuksia yhdessä eurooppalaisen työväenluokan kanssa?

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Pääkirjoitukset

Kommentit (16 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.