Erilaisuuden arvostaminen on SKP:n vahvuus
Kesäkuun alussa pidetty Suomen kommunistisen puolueen edustajakokous valitsi puolueen varapuheenjohtajaksi vantaalaisen Lena Huldénin. Valinnan jälkeen usea kokousvieras kuiskutteli ja kyseli, kuka tämä Huldén oikein on. Monelle Uudenmaan piirin ulkopuoliselle hän ei ollut ennestään tuttu persoona.
Tiedonhankinta on toimittajan työtä. Internetin tietosanakirja Wikipediasta löytyy kuin löytyykin lisää tietoa Huldénista. Wikipedian mukaan kyseessä on "vantaalainen filosofian tohtori, tutkija ja poliitikko, joka valittiin SKP:n edustajakokouksessa 2007 puolueen varapuheenjohtajaksi."
Artikkelin perään on lisätty verkkotietosanakirjan toimittajan kommentti, jonka mukaan Lena Huldénia käsittelevä yhden rivin artikkeli on tynkä.
Olen samaa mieltä.
SKP:n varapuheenjohtaja ansaitsee ehdottomasti enemmän huomiota.
Kalkki-Petteri ja Boforsin tykit
Istumme viihtyisässä vantaalaisessa kodissa, jonne olen saapunut tarkoituksenani selvittää, minkälainen persoona puolueemme varapuheenjohtaja oikein on.
Lena Huldén kertoo, että hänen juurensa ovat Lohjalla, kaksikielisessä Virkkalassa. Sementtitehtaan ympärille kasvaneen yhteisön kiistaton johtaja oli pitkään Kalkki-Petterinä tunnettu vuorineuvos ja tehtaanpatruuna Petter Forsström, joka toteutti Virkkalassa kansallissosialistista aatettaan.
Tehdas omisti paikkakunnalla kaiken: tiet, tontit ja oman ammattikoulun. Ammattiyhdistystoiminta oli työntekijöiltä kielletty, mikäli tahtoi säilyttää työpaikkansa. Tehtaan työhönottokonttori toimitti samalla suojeluskuntakonttorin virkaa. Lena Huldénin isoisä oli tehtaan työntekijöistä ainoa, joka ei kuulunut suojeluskuntaan.
Toisen maailmansodan aikana Kalkki-Petteri haaveili jopa omasta ilmatorjuntatykistöstä. Ruotsista Boforsin tehtaalta tilatut tykit jäivät kuitenkin tulliin. Virkkalan kallioissa ovat edelleen näkyvissä Kalkki-Petterin tykkien asennusta varten louhitut paikat.
Lena Huldén kertoo, miten sementtitehtaan omaperäisen patruunan kädenjälki näkyi Virkkalassa selvästi vielä hänen nuoruudessaan 1960-luvulla.
Punaisia Saksaan kaivosorjiksi
Vaikka Lena kertoo olleensa aina kiinnostunut politiikasta, aktiivinen hänestä tuli oikeastaan vasta kun hän tapasi aviomiehensä Larry Huldénin.
– Larry tuli kommunistisesta suvusta. Itse asiassa hän on kolmannen polven kommunisti ja ensimmäinen, joka ei ole vakaumuksensa vuoksi joutunut vankilaan, huomauttaa Huldén.
Larry Huldénin isoisä virui luokkasodan jälkeen vangittuna Tammisaaressa. Suomen valkoinen hallitus yritti myydä hänet ja joukon muita punaisia Saksan kaivoksiin orjatyövoimaksi. Vankijoukko odotti jo Hangossa siirtoa pakkotyöhön, mutta Ruotsin ja Iso-Britannian hallitusten väliintulo esti lopulta ihmisoikeusloukkauksen toteutumisen.
Politiikassa Lena Huldénia ei erityisemmin vetänyt puoleensa mikään tietty teema.
– Huldénin suvun perinteeseen kuului, että ollaan aktiivisia ja otetaan osaa politiikkaan.
Alusta asti oli myös selvää, että puolue, jossa toimitaan, on SKP.
Keskustelu sallittu
Lena Huldén kertoo pitäneensä kesäkuisen SKP:n edustajakokouksen tunnelmasta.
– Oli positiivista, että kokouksessa käytettiin paljon erilaisia puheenvuoroja. Toiset koskivat isoja periaatteellisia linjauksia ja toiset taas keskittyivät seikkaperäisesti johonkin erityiseen teemaan, mutta kokonaisuus oli dynaaminen.
Kokouksessa esitettiin myös mielipiteitä, joita Huldén ei itse olisi allekirjoittanut. Hänen mielestään on silti tärkeää, että sellaisillekin löytyy tilaa.
– Puolueen vahvuus on erilaisuuden arvostaminen, hän sanoo ja muistelee omien opiskeluaikojensa opintopiirejä 1970-luvulla, jolloin eriäviä mielipiteitä ei katsottu hyvällä. Silloin moniarvoisuutta tärkeämpää oli porukan kasassa pitäminen ja asetelma liian usein joko-tai.
Huldénin mukaan keskustelukulttuuri on nykyään aivan jotain muuta.
– Ilmapiiri on sellainen, että puolueessa voidaan käydä keskustelua, kuunnella erilaisia mielipiteitä ja tarpeen tullen myöntää olleensa väärässä.
Aikoinaan Virkkalassa duunaritaustaisissa ryhmissä politiikka oli Huldénin mukaan selvää. Nuoret pohtivat enemmän konkreettisia, arkipäivän ongelmia. Tilanne mutkistui yliopistolla, jossa opiskelijat tuppasivat liikkumaan aatteellisesti korkeammissa sfääreissä.
– Varsinkin historian ruotsinkieliset opiskelijat edustivat sellaista yhteiskuntaluokkaa, jonka kanssa minulla ei ollut mitään yhteistä, muistelee Huldén.
Puolueen puolella sentään oli muitakin tavallisista työläisperheistä lähtöisin olleita nuoria.
Eduskuntavaaleista oppia
Pääasiassa SKP:n Uudenmaan piirissä toiminut Lena Huldén lähti puolueen varapuheenjohtajaksi kun häntä siihen pyydettiin Hän pitää pestiä hyvin tärkeänä ja myöntää, että oppimista on vielä paljon.
Huldén jatkaa myös Uudenmaan piirin puheenjohtajana. Piiri on monella tapaa haasteellinen. Tällä hetkellä eniten päänsärkyä aiheuttaa läntisen Uudenmaan suuri kuntaliitoshanke, joka niputtaa yhteen Pohjan, Tammisaaren ja Karjaan. On vielä epäselvää, mikä kommunistien rooli tulee olemaan liitoksen kautta syntyvässä Raaseporin kaupungissa. Tällä hetkellä SKP:n edustaja Peter Björklöf istuu Pohjan kunnanhallituksessa. Huldén pitää tärkeänä, ettei saavutettuja asemia saa menettää kuntaliitosten mukana.
Eduskuntavaaleissakin ehdokkaana ollutta Huldénia ei vasemmiston vaalitappio lannistanut. Hän pistää vasemmiston tappion demareiden ja vasemmistoliiton toimintaa kohtaan esitetyn epäluottamuslauseen piikkiin.
– SKP ei hävinnyt yhtä paljon kuin muut puolueet. Joillakin paikkakunnilla mentiin jopa eteenpäin. Ja huonomminkin olisi voinut mennä, hän pohtii.
Eduskuntavaalikampanja kannattaa hänen mukaansa ottaa opin kannalta. Se oli mainio tilaisuus kokeilla erilaisia politiikan tekemisen tapoja.
– Tietenkin oli myös paljon sellaista, mitä haluaa tehdä seuraavalla kerralla toisin, tuumii Huldén. Jatkossa on näpertelyn sijasta panostettava entistä enemmän toiminnan kokonaisvaltaiseen suunnitteluun.
Tasa-arvo ei ole sukupuoleen sidottu
Lena Huldénin mukaan pitäisi miettiä uusia tapoja, joilla aktivoida yksittäisiä jäseniä. Meneillään oleva puolueen jäsenkirjojen uudistaminen ja jäsentietokysely tarjoavat tähän konkreettisia apuvälineitä.
– Minun mielestäni tasa-arvo on jokaisen asia, se ei ole sukupuolen mukainen juttu. Tasa-arvo pitäisi aina ottaa päätöksenteossa huomioon automaattisesti, hän korostaa.
Jos kunnallisella tasolla päätetään vaikkapa liikuntatiloista, täytyy huomioida molemmat sukupuolet.
– Kunnissa tuetaan huomattavasti enemmän poikien liikuntaa. Miksi pojille rakennetaan jäähalleja mutta tytöille ei vastaavasti ratsastustalleja? Miksi ei satsata siihen, mitä tytöt todella harrastavat? kysyy Huldén.
Hän on huomannut, miten naisille sysätään helposti esimerkiksi päiväkoti- ja lapsipoliittiset asiat. Huldén kertoo, ettei hänellä ole lapsia eivätkä ne häntä erityisemmin kiinnostakaan. Kun hän ei myöskään välitä esimerkiksi käsitöistä, kokee hän joskus, että hänet suljetaan tiettyjen piirien ulkopuolelle.
Kohti kunnallisvaaleja
Kunnallisvaaleihin on aikaa vajaa vuosi ja valmistautuminen on syytä aloittaa ajoissa.
– Jos puolue satsaa vain vaaleihin, niin onhan se onneton tilanne. Toisaalta vaalit kannattaa ottaa vakavasti, koska ihmiset kiinnostuvat aina vaalien aikaan tavallista enemmän politiikasta. Tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi, sanoo Huldén.
Sama koskee ensi vuonna vietettävää SKP:n 90-vuotismerkkipäivää.
– Ei ole mikään itseisarvo juhlia tasavuosia, mutta se on hyvä tilaisuus nostaa puoluetta esille ja levittää tietoa modernista kommunistisesta puolueesta ja sen tavoitteista.
Lena Huldén korostaa, että mikäli SKP mielii nousta eduskuntapuolueeksi, tarvitaan vahva kunnallisen puolen tausta. Valtuustoissa hankitaan uskottavuutta.
Hän itse kaipaa tulevissa vaaleissa hieman aikaisemmasta eroavaa propagandaa.
– Tarvitaan lyhyttä ja ytimekästä aineistoa siitä, miksi kunnallisvaaleissa kannattaa äänestää ja vaikuttaa. Patavanhoillista demaria on mahdotonta saada äänestämään kommunisteja. Meidän pitääkin satsata niihin, jotka eivät muuten äänestä, sanoo Huldén.
Hän muistuttaa, että toisin kuin eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa saavat äänestää myös muutkin kuin Suomen kansalaiset. Nyt olisi tavoitettava paremmin myös maahanmuuttajaryhmät. Se edellyttää muun muassa vaalimeteriaalin kääntämistä eri kielille.
Kuusijalkainen vihollinen
Kiireisellä tieteilijäpariskunnalla tuppaa aika olemaan kortilla. Lena Huldénin aviopuoliso Larry työskentelee Luonnontieteellisessä keskusmuseossa intendenttinä.
Lena Huldén itse tekee tutkimusta hyönteisten parissa. Tammikuussa 2008 ilmestyy suomennettuna hänen kirjoittamansa historiateos Kuusijalkainen vihollinen, joka kertoo niveljalkaisten vaikutuksesta länsimaiseen sodankäyntiin. Kirjassa Lena Huldén väittää, että kärpäsillä, täillä ja hyttysillä on ollut suurempi vaikutus sotien lopputulokseen ja voittajiin kuin yhdelläkään kenraalilla.
Alun perin ruotsinkielinen teos on myynyt mukavasti Ruotsin markkinoilla Sama voi hyvin toteutua Suomessakin.
MARKO KORVELA