ELOKUVAA: Yhteentörmäys Ylä-Lapissa
Maanantaina 7. toukokuuta kolttasaamelainen Pauliina Feodoroff esitteli elokuvansa Non Profit Greenpeacen järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä. Elokuvan jälkeen käytiin pitkä keskustelu saamelaisten nykytilasta.
Non Profit, joka on muodoltaan eräänlainen muka-dokumentti, kertoo ryhmästä idealistisia yliopistoälykköjä, jotka ovat ymmärtäneet, ettei nykymeno voi enää jatkua vaan johtaa väistämättä siihen, että maailmasta loppuu makea vesi ja energia. He päättävät muuttaa ekokommuuniin Ylä-Lappiin ja tutkia, kuinka vähällä tuhlauksella niinkin syrjäisissä oloissa voisi elää. Tietysti tarkoituksena on myös tutkia Lapin alkuperäiskulttuuria.
Pian muuton jälkeen tieteilijät huomaavat kuitenkin joutuneensa oman kulttuurisen viitekehyksensä ulkopuolelle, mikä johtaa päämäärättömään harhailuun ympäri Lapin metsiä ja järviä. Tutkimus jää taka-alalle, ja omaa identiteettiä päädytään etsimään ja pohtimaan sekä saunassa käytävällä tutulla akateemisella keskustelulla että eksistentialistisella luontomystiikalla keskellä erämaita. Lappi ei ole mitä sen odotettiin olevan, ja sitä on vaikea tutkia lähtökohdista, jotka ovat osoittautuneet tähän yhteyteen sopimattomiksi. Lopussa yksi ryhmän jäsenistä uppoaa kaulaansa myöten suohon, mutta katsoja tietää, että koko ryhmä on ollut suossa elokuvan puolivälistä lähtien.
Upeat maisemat, väkevä tunnelma
Pääosassa elokuvassa ovat tietysti upeat Ylä-Lapin maisemat, jotka luovat hienot puitteet pienen ihmisen henkiselle eksymiselle. Musiikki on välillä tuskallisenkin modernistista ja tuottaa tehokkaasti brechtiläisen vieraantumisen tunteen. Perinteisiä saamelaiskulttuuriin yhdistettyjä elementtejä elokuvassa vältetään, koska sellaisia ei ole enää paljon olemassa todellisella elävällä tasolla vaan vain turisteille suunnatuissa kuriositeeteissa. Saamelaiset eivät muutenkaan ole kovin merkittävässä osassa. On mielenkiintoista, että Feodoroff on onnistunut sijoittamaan omalle kotiseudulleen tarinan juuri peruslänsimaisen ihmisen kriisistä, joka on eräänlainen peilikuva hänen oman kansansa länsimaistumisen kautta käymästä kriisistä.
Elokuvassa ei ole mitään selkeätä juonta, ja loogisuutta arvostavaa katsojaa sen pitkät ekspressionistiset luontohörhöilyt saattavat hieman puuduttaa. Niillä on kuitenkin tarinan kannalta selkeä filosofinen tehtävä vieraantumisen ja identiteettikriisin kuvaajina. Yleisesti elokuvan tunnelmaa voi pitää väkevänä, jopa hypnoottisena....
JUSSI SINNEMAA