Demokratia vs. kapitalismi

Hyvät naiset ja herrat! Tänään lauantai-iltapäivänä Helsingin kirjamessuilla vastakkain ovat demokratia ja kapitalismi.

Kapitalismi ei aina ole ollut kovassa kurssissa. Vielä jokunen vuosikymmen sitten keskusteltiin lähinnä siitä, minkälaiseen sosialismiin kapitalismista siirrytään: Neuvostoliiton mallin mukaiseen sosialismiin vaiko kenties sosialidemokraattiseen hyvinvointivaltioon.

Nyt viimeiset parikymmentä vuotta vallalla on ollut kapitalismi. Mutta onko kapitalismille vaihtoehtoja?

Kehässä punaisessa nurkkauksessa: Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen ja kirjansa Yritysvastuun umpikuja (Kalevi Sorsa –säätiö, 2013).

Sinisessä nurkkauksessa: Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä ja hänen yhdessä Alf Rehnin kanssa kirjoittama kirja Suunnaton Suomi (Otava, 2012)

Teivo Teivainen: ”Vaihtoehto kapitalismille on demokraattinen yhteiskunta. Kapitalismi on rahan valtaa, jossa rahayksikkö per ääni -periaatteella omistavat ihmiset – ne joilla on rahaa – pääsevät päättämään lompakon paksuuden mukaan. Demokratiassa päätetään tasaveroisesti.

Teoksestani löytyy sitaatti: on yrityksiä, joissa työntekijät omistavat ne itse ja tekevät itse päätökset. Sitaatti on John Stuart Milliltä.

John Stuart Mill oli liberalismin oppi-isä, ja Ristokin käsittääkseni kannattaa liberaaleja vapausihanteita niin kuin minäkin. Väitän, että liberaalit vapausihanteet ovat vastakkaisia kapitalistisen rahavallan ihanteille.”

Risto E.J. Penttilä: ”Kapitalismille ei ole toimivaa vaihtoehtoa. On erilaisia kapitalismeja. Me olemme saaneet maistaa kiinalaista ja venäläistä valtiokapitalismia. Eurooppalainen tai pohjoismainen malli on aika lähellä ihmiskasvoista kapitalismia, jota kannatan.

Idea siitä, että kaiken pitäisi olla demokratiaa, on väärä. Se ei yksin riitä. Tarvitaan lisäksi toimivat markkinat ja tehokkaat hierarkiat.

Jos kaikki on pelkkää markkinaa tai hierarkiaa, niin mennään pieleen. Mutta pieleen mennään myös, jos kaikki alistetaan demokratialle. Ei voi aina olla niin, että 51 prosenttia saa päättää lopun 49 prosentin puolesta, miten maailmassa käyttäydytään.”

Teivo Teivainen: ”Talouden ja demokratian pitää olla yhdistettävissä. Ei demokratiaa enemmistövaltana kaikkialle pidä ulottaa. Mutta mitkä ovat niitä tiloja, joihin me viemme demokraattisia periaatteita – joihin muuten kuuluu myös vähemmistöjen suoja.

Ongelmana on, että demokratian suoja on ulotettu esimerkiksi siihen, minkälaista rahapolitiikkaa noudatetaan. Kapitalistien painostuksesta on demokratian ulkopuolelle rajattu julkista poliittista valtaa käyttäviä instituutioita sen takia, että ne on määritelty taloudellisiksi. Tarkoitan keskuspankkeja, Kansainvälistä valuuttarahasto IMF:ää, Maailmanpankkia ja monia kapitalistisia liikeyrityksiä, joista on tullut poliittisia, julkista valtaa käyttäviä instituutioita.

Milton Friedman huomasi tämän 40 vuotta sitten: jos yritykset alkavat harjoittaa yritysvastuuta, niistä tulee julkisia toimijoita ja alttiita demokratiakritiikille. Sen vuoksi Friedman vastusti yritysvastuuta.

Nyt melkein kaikki harjoittavat yritysvastuuta. Ei ole muuta moraalista ja poliittista vaihtoehtoa kuin siirtyminen kohti demokraattista taloutta.”

Risto E.J. Penttilä:”Yritysten tulee toimia vastuullisesti suhteessa asiakkaisiin ja omiin työntekijöihin, mutta myös suhteessa omistajiin. Yritykset käyttävät omistajien varoja sillä tavalla kuin omistajat päättävät. Tämähän on yritystoiminnan koko juttu.

Olen eri mieltä siitä, etteikö tämä olisi vastuullista. Jos katsotaan yrityshistoriaa, niin sellaiset yritykset ovat kaikkein pitkäikäisimpiä, joilla on näkemys omasta paikastaan yhteiskunnassa ja siitä, että miten ne voivat asiakkaitaan ja yhteiskuntaa viedä eteenpäin. Jos otetaan Suomen vanhimmat yritykset, niillä on kaikilla jonkinlainen suurempi visio ja missio. Eivät yritykset ole kulttuuri- tai arvovapaita, päinvastoin.

Mutta ulotammeko me demokratian ja enemmistöpäätökset yrityksiin, sitä minä olen eri mieltä. Kapitalismissahan omistaja päättää miten omaisuutta käytetään. Jos me tämän irrotamme, niin silloin irrotamme meidän kaikkien omistajuuden omaan itseemme ja oman työmme hedelmiin.

Normaali vastuullisuus sopii yrityksille. Jos yritysten vastuuta lisätään, niin me tulemme siihen, että onko se yrityksen vastuulla päättää, missä on päivähoitoa ja kouluja. Vai onko se poliittisen prosessin tehtävä?”

Teivo Teivainen: ”En mitenkään kiistä valistuneen itsevaltiuden mahdollisuutta ja sitä, että valistunut yritysvalta voi joskus tuottaa hyvää. Suomalaiset paikkakunnat, joissa teollisuuspatruuna harjoitti kaikenlaista hyväntekeväisyyttä, joka joskus oli myös suoraan hyödyllistä liiketoiminnalle – näistä on hyviä esimerkkejä.

Nyt yritykset toimivat globaalisti. Vastuu on lähtenyt pois yksittäisiltä paikkakunnilta. Globaalissa kapitalistisessa suunnitelmataloudessa pääoma liikkuu paikasta toiseen ja vastuu paikallisia ihmisiä kohtaan jää vähäiseksi.”

Risto E.J. Penttilä: ”Tämä oikeastaan alleviivaa omistajuuden merkitystä. Kasvollinen omistaja Suomessa on eri juttu kuin kaukana oleva amerikkalainen eläkesäätiö.

Vanha patruunamallinen tehdaspaikkakunta oli hyvinvointivaltion esimalli. Kaikki toimi tehtaan ympärillä. Nyt on paljon nostalgiaa tätä kohtaan. Yritysten pitäisi samalla tavalla kantaa vastuuta.

Silloin me siirrämme vastuuta esimerkiksi päivähoidosta ja muusta tehtaan patruunalle. Yritysvastuullisuudessa ei saa mennä liian pitkälle.

Esimerkiksi Nokia toimii monella tavalla vastuullisesti. Sitten tuli Apple, joka ei kauheasti yritysvastuusta kanna huolta. Sen sijaan se kantoi huolta käyttöliittymästä, joka sopii jokaiselle meistä. Missä sen yritystoiminnan fokus sitten pitäisi olla?

Yritysvastuuta parempi termi on ’yrityskansalainen’. Yrityksen pitää olla hyvä kansalainen, joka ei käyttäydy huonosti.”

Teivo Teivainen:”Uskon, että julkisen vallan nakertuminen talouden laajentumisen myötä ei ole väistämätöntä. Demokratian ulottumattomissa olevan talouden vallankäyttö perustuu ajatukselle, että talous on epäpoliittista. Nyt talouden valta kasvaa ja sen poliittinen luonne tulee aiempaa ilmeisemmäksi.

Seattlessa 15 vuotta sitten ja muuallakin ihmiset lähtivät hakemaan demokratiaa. He kohdistivat vaatimuksensa globaaleille talousinstituutioille, ei kansallisvaltioiden poliittiselle johdolle.

Yritysvastuupuhe ja -imago ovat tulleet vastauksena tähän. Tässä on vääntöä yritysvallan poliittisesta luonteesta.”

Risto E.J. Penttilä: ”Yritysten täytyy toimia sellaisten arvojen mukaisesti, jotka niiden asiakkaat, työntekijät ja omistajat voivat hyväksyä. Markkinatalous toimii myös arvomaailmassa: tarjotaan sitä, mitä ihmiset haluavat.

Sanoit, että talous on jätetty demokraattisten vaatimusten ulkopuolelle. Tämä ei pidä paikkaansa. Eduskunnassa säädetään koko ajan lakeja, jotka suoraan vaikuttavat yritysten toimintaan. En hyväksy sitä, että yritykset olisi jätetty demokratian ulkopuolelle.”

Teivo Teivainen: ”Kun työväki taisteli äänioikeuden puolesta, niin diili oli, että tehtaan porttien ulkopuolella saa päättää yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden periaatteella, mutta tehtaan porttien sisällä rahavallan, omistajavallan periaatteella. Jako on ollut voimakas.

Nyt tehtaan portteja ei ole samalla tavalla näkyvissä. Talouden ja poliittisen raja on hankalampi juttu.

Nyt oikeisto ajaa sitä, että voisi rekisteröityä pörssiin hallintarekisterien kautta ilman, että toimittajat tai muut saavat tietää, kuka mitäkin omistaa. Eikö tämä ole ihmiskasvoisen kapitalismin vastaista?”

Risto E.J. Penttilä: ”Osaat kuvata tuon ikään kuin se olisi vastenmielinen tulevaisuudenkuva. Tosiasiassa Euroopassa on vain kaksi maata, joissa tämä ei ole mahdollista. Pitääkö jokaisen ihmisen tekemän sijoituksen olla julkista? Edustamallani instituutiolla (Keskuskauppakamari) on kanta, että tällaista ei Suomessa tarvita.”

((KUVA 2))

Risto E.J. Penttilä: ”Eettisesti on tapahtumassa suuri muutos. Toisen maailmansodan jälkeen yritysvastuuta toteutettiin sääntöjen kautta. Sitten tuli utilitaristinen vaihe, jossa haettiin hyötynäkökohtaa: mikä on valtion ja yrityksen kannalta hyvää.

Nyt on tullut hyveajattelun aika. Ihmiset eivät enää kysy, onko tästä hyötyä tai onko tämä sääntöjen mukaista vaan että onko tämä oikein.

Luulen, että markkinatalouden toimintaan liittyvä vahva arvopohja kantaa Suomessakin hedelmää pitkällä aikavälillä.”

Teivo Teivainen: ”Hyveajattelun leviäminen merkitsee sitä, että meidän pitää ajatella yritysjohtajien toimivan hyveellisesti. Heille ei tarvitse laittaa sääntöjä, meidän ei tarvitse viedä yrityksiin demokratiaa.

Meillä on paljon opittavaa feministeiltä. Feministit oppivat politisoimaan aluetta, joka ennen miellettiin politiikan ulkopuolella olevaksi: yksityisen patriarkaalisen perheen. ’Yksityinen on poliittista’. Siten saatiin raiskaus avioliitossa kiellettyä lailla.

Jos olisimme luottaneet hyveajatteluun, niin vastuulliset perheenisät olisivat sanoneet: ’Lupaamme toimia hyveellisesti, emme raiskaa avioliitossa, ei ole syytä luoda lakeja, joilla se tehdään rikolliseksi toiminnaksi’. Raiskaus avioliitossa olisi edelleen sallittua.

Jos me jätämme hyveperiaatteen varaan sen, suostuvatko rahavallan edustajat toimimaan vastuullisesti, niin epäilen, että demokraattiset arvot heikkenevät tässä maailmassa.”