Baarien bardi

09.03.2014 - 10:00
(updated: 16.10.2015 - 10:39)

Työ, alkoholi, naiset – siinä amerikkalaisen Charles Bukowskin (1920-1994) kirjallisen tuotannon kolme kulmakiveä. Bukowskin kuolemasta tulee maaliskuun alussa kuluneeksi 20 vuotta.

Bukowski on suosittu ja vaikutusvaltainen kirjailija. Hänen suora, rehellinen tyylinsä on innoittanut monia muita kirjoittajia niin meillä kuin muualla. Silti Bukowski ei kenties ole saanut ansaitsemaansa kunniaa amerikkalaisen työväenluokan kirjailijana ja työelämän kuvaajana.

Suoraan asiaan

Turun runoliikkeen voimahahmo Tapani Kinnunen tutustui Bukowskiin lukioiässä.

– Joskus 16- tai 17-vuotiaana luin Markku Innon esikoisrunokirjaa Tuonela Rock. Siinä oli runo, joka oli omistettu Charles Bukowskille. Vuosi oli ehkä 1979. Pari vuotta myöhemmin Joensuun kaupunginkirjaston palautushyllyssä oli Bukowskin Naisia-romaani. Otin lainaan ja luin samalta istumalta. Kirosin, että minunhan se piti näin kirjoittaa. Naisia oli Bukowskin ensimmäinen suomennettu teos, muistelee Kinnunen.

Kinnusen mukaan suurin oppi, mitä kirjoittaja voi Bukowskilta saada, on suoraan asiaan meneminen: lukijaa tai kirjoittajaa kohti.

– Turha kaarrella totuutta. Mikään ei ole pyhää, kaikki kelpaa materiaaliksi kirjallisuuteen. Asioiden kaunisteleminen on tarpeetonta, kenkää voi sanoa kengäksi, paskaa paskaksi.

– Romaaneissa Postitoimisto ja Pystyssä kaiken aikaa annetaan rehellinen kuva työn tekemisestä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Myös 60- ja 70-luvun novellit ja runot ovat tulvillaan työn kuvauksia. Sanoisin, että niistä oppii enemmän kuin mistään kirjoittamisen oppaista – rehellistä kerrontaa fyysisesti raskaasta raatamisesta.

Pystyssä kaiken aikaa -romaani on Kinnusen mukaan parasta työelämän kuvausta, mihin amerikkalaisessa proosassa törmää.

– Sitä lukiessa tulee helposti hiki, kova elämä tuntuu luissa ja ytimissä. Kertoo ehkä myös siitä, miksi duunarit vetävät niin paljon viinaa ja kaljaa vapaa-aikana. Ei siinä paljon oopperat enää työviikon jälkeen kiinnosta. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, summaa Kinnunen.

Postitoimisto

Charles Bukowski syntyi 1920. Vanhemmat asuivat isän armeijapalveluksen vuoksi Saksassa, mutta perhe muutti pian Yhdysvaltain Kaliforniaan. Bukowskin lapsuutta ja nuoruutta varjostivat niin vaikeat iho-ongelmat kuin väkivaltainen alkoholisti-isä. Isän varjo seurasi pitkään jo nuorena kotoaan maailmalle lähtenyttä Bukowskia, joka itsekin ajautui alkoholin pyörteisiin ja oli humalaisena usein väkivaltainen.

Bukowski vietti nuorena hetken kiertolaisen elämää, mutta asettui Los Angelesiin. Hän ajelehti hanttihommista ja parisuhteesta toiseen, kunnes meni töihin postiin. Pestistä tuli lopulta lähes 12 vuoden mittainen rupeama.

Bukowski kirjoitti töiden ohella runoja ja novelleja ja lähetteli niitä eri kustantajille, usein laihoin tuloksin. Lopullisen irtioton aika tuli syksyllä 1969, kun hänet potkittiin postin palveluksesta pihalle jatkuvien poissaolojen vuoksi. Bukowski sai myös oman kertomansa mukaan moitteita postin esimiehiltä, kun eräs heistä sai käsiinsä sangen riettaan tekstin, jonka Bukowski oli onnistunut saamaan julkaistua.

Bukowskia satunnaisesti kustantaneen Black Sparrow Pressin perustaja John Martin ryhtyi antamaan työttömäksi jääneelle kirjailijarentulle kuukausittaista pientä palkkiota, jota vastaan Bukowskin piti tehdä kirjallista työtä. Bukowskin vastaus oli hänen kiitelty esikoisromaaninsa Postitoimisto, jossa hän kuvailee työtään postissa, vapaa-ajan viinanhuuruista viettoaan sekä amerikkalaista yhteiskuntaa laajemminkin.

Bukowskin tuotanto oli vahvasti omaelämäkerrallista, mutta hänellä oli tapana myös värittää yksityiskohtia ja muunnella todellisia tapahtumia paremmin kirjaympäristöön sopivaksi.

Liian rehellinen valtavirtaan

Bukowskin elämäkerran kirjoittanut Howard Sounes pitää hänen teoksissaan merkittävänä tapaa, jolla niissä kuvataan losangelesilaista elämänmenoa työväenluokkaisesta näkökulmasta – tai paremminkin kaupungin kurjaliston näkökulmasta.

Sounesin mukaan Bukowskille oli ominaista kieltäytyminen amerikkalaisen yhteiskunnan perusajatuksesta, kapitalistisesta ja keskiluokkaisesta unelmasta, että jokainen ahkerasti työtä tekevä voi menestyä ja olla jonakin päivänä miljonääri.

Bukowski näki, että tämä valheellinen kuvitelma amerikkalaisesta unelmasta ei koskenut hänen tuntemaansa itäisen L.A.:n väkeä. Miljoonat alipalkatut työläiset raatoivat päivä toisensa jälkeen takapuolensa ruvelle – ilman todellista rikastumisen vaaraa. Bukowski antoi äänen tälle raskautetulle rahvaalle, vaikka kokikin itsensä erakoksi eikä välittänyt politiikasta sen kummemmin.

– Bukowskia pidetään kyynisenä kirjoittajana, mutta ehkäpä hän oli vain realisti. Bukowski ei ole valtavirtaa eikä hänestä koskaan sitä tulekaan. Hän on liian suora ja liian rehellinen, sellainen kirjoitustyyli loukkaa monia, toteaa Sounesin kirjassa kustantaja John Martin.

Bukowski kuoli 73-vuoden iässä 9. maaliskuuta 1994. Hän ehti kirjoittaa yli 40 kirjaa runoja ja proosaa.

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kulttuuri