Ammattiliiton ryhmäkanne vai kanneoikeus?
Työmarkkinoilla monet palkansaajaryhmät pelkäävät oikeusteitse omissa nimissään vaatia oikeuksiaan työnantajaltaan. Ulkomaiset työntekijät pelkäävät menettävänsä työlupansa. Määräaikaiset työntekijät pelkäävät työpaikkaansa.
Kaikkein suurin ryhmä pelkääjiä ovat palkansaajat yleensä, jos kyse on työnantajan pienistä työehtojen rikkomisista. Suhdetta työnantajaan ei haluta huonontaa pienen riidan vuoksi.
Muita pelkääviä ryhmiä ovat esimerkiksi pitkäaikaissairaat, työsuhdeasunnossa asuvat ja vähävaraiset yksinhuoltajat.
Pelon lisäksi asianajon kalleus ja riski jutun häviön vuoksi joutua korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut tekevät koko palkansaajajoukosta ryhmän, jolla on ilmiselvä tarve löytää ratkaisu yksittäisten oikeudenkäyntien kalleuteen. Työmarkkinoille on syntynyt kestämätön tilanne, kun palkansaajat tai heidän järjestönsä eivät enää pysty tai uskalla valvoa työehtojen noudattamista hakemalla ratkaisua tuomioistuimelta.
Tällaisissa tilanteissa oma arvonsa olisi järjestelmällä, jossa palkansaaja voisi toteuttaa vaatimuksensa nimettömänä ja välttää näin työnantajansa henkilökohtaiset vastatoimet. Tällainen tavoite voi vaikuttaa toiveajattelulta, mutta suurelta osin se olisi toteutettavissa joko ammattijärjestön omalla kanneoikeudella, jolloin ei riitatilanteen selvittämiseksi ja oikeudenkäynnin ajamiseksi tarvittaisi loukatun palkansaajan valtakirjaa tai suostumusta asian hoitoon, vaan ammattijärjestö valvontamielessä ajaisi asian kuntoon. Palkansaaja saisi näin järjestönsä palveluna asiansa hoidettua.
Tämän luulisi kiinnostavan sekä palkansaajia että ammattijärjestöjä. Ongelmaksi jäisi tosin pelko siitä, että ammattijärjestöt eivät kustannussyistä tai voimavarojen puutteesta johtuen jaksaisi kovin paljon tällaista uutta asetta käyttää. Välttämättä tällainen järjestelmä ei olisi omiaan passivoimaan palkansaajia, vaan paremminkin aktivoimaan vaatimaan ammattijärjestöiltä palvelua, joka jäsenille kuuluu.
Ryhmäkanteessa kanneoikeus voidaan antaa ammattijärjestölle, mutta muutoin ryhmäkanne menee vielä pidemmälle kuin pelkkä ammattijärjestön itsenäinen kanneoikeus. Ryhmäkanneoikeudessa annettaisiin selkeitten kriteerien perusteella määriteltävään ryhmään kuuluvien oikeusriidassa mahdollisuus toimitsijamiehelle ajaa kannetta ryhmän puolesta ilman ryhmän jäsenten erillisiä valtakirjoja.
Kanteella ratkaistaisiin ryhmään kuuluvien osalta tietty oikeuskysymys tulevaisuuteen nähden sitovasti. Ryhmä määriteltäisiin joko niin, että siihen pitäisi ilmoittautua tai kieltäytyä sen jäsenyydestä. Kun ryhmäkanteessa on kyse vaikkapa tuhansien ryhmän jäsenten oikeusriidan ratkaisemisesta yhdellä ainoalla kanteella, on saavutettavissa huomattava oikeudenkäyntikulujen säästö. Myös ratkaisun saanti nopeutuisi, kun yksittäisiä erillisiä päätöksiä ei tarvitse ajaa ja odottaa.
Ryhmäkanteen ongelmana on, että huono tuomio, joka on voinut johtua huonosta asianajosta tai vääristä faktoista, sitoo ryhmän jäseniä pitkään, koska samasta oikeuskysymyksestä on vaikea saada aikaan uutta ratkaisua.
Erityisesti kuluttajansuoja- ja ympäristövahinkokysymyksissä on nähty ryhmäkanteelle tarvetta, kun näillä aloilla usein esiintyy lukuisia ihmisiä koskevia pienehköjä riitoja, joita yksittäiset ihmiset eivät halua omissa nimissään lähteä riitelemään.
Myös työmarkkinoilla ryhmäkanteelle on käyttöä, mutta ammattijärjestön itsenäinen kanneoikeus todennäköisesti varsin pitkälle ajaisi saman asian. Luonnollisesti satoja palkansaajia samalla tavalla koskevat riidat sikäli kuin ne eivät kuulu työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, olisivat halvempia ajaa ryhmäkanteena. Jos ammattijärjestön kanneoikeus koskisi myös oikeutta ajaa juttuja järjestäytymättömien puolesta, mikä on käsittääkseni välttämätöntä, ryhmäkanteelle jäisi vähemmän tarvetta työmarkkinoilla.
Ammattijärjestöjen kanneoikeus on työtuomioistuinasioitten osalta jo voimassa, koska työtuomioistuimessa palkansaajapuolella voi esiintyä vain ammattijärjestö. Näin ollen ei ole vaikeaa laajentaa tätä kanneoikeutta myös muihin tuomioistuimiin yksilöllisen kanneoikeuden rinnalle.