Tässä arkistossa on listattu Tiedonantaja.fi:n artikkelit ennen uusitun sivuston avaamista 28.1.2010.
Hallitus ei keskiviikkon budjettikehysneuvotteluissaan luopunut paljon puhutuista aikeistaan yhä uusiin veronalennuksiin etenkin "työllisyyden parantamiseksi", vaan vain siirsi konkreettiset päätökset niistä ensi syksyyn. Tuolloin lupauksia tuloveronalennuksista aiotaan käyttää myös täkyinä tuposopimuksen synnyttämisessä, mikäli palkansaajajärjestöt tyytyvät tarpeeksi "maltillisiin" palkankorotuksiin.
Käytännössä näin työnantajilta säästyvät palkankorotusvarat tulisivat taas kerran valtion rahakirstusta maksettaviksi. Veronalennusten pääperusteluna esitetty työllisyyden parantuminen ei silti toteutuisi.
Veroalennusten dynaamisten vaikutusten on pitkään uskoteltu tuovan
uusia työpaikkoja ja näin vähentävän työttömyyttä.
Teollisuuden ja työnantajien TT sekä kokoomusvireinen Veronmaksajat ry lupaavat taas, että verohelpotusten tuomilla talouden "dynaamisilla vaikutuksilla" elvytetään talous ja näillä "dynaamisilla vaikutuksilla" verotulot kasvavat ja siten uskotaan hyvinvointivaltion palvelujen säilyvän ja jopa paranevan.
Uskomusta levitetään tehokkaasti, vaikka meillä on jo 90-luvulta empiiristä kokemusta moisesta hölynpölystä. Mediat, uusliberalistiset taloustieteilijät sekä TT ja yrittäjäjärjestöt toistavat vieläkin tätä dynaamisten vaikutusten pajunköyttä.
80-luvun lopussa Harri Holkerin hallitus julkaisi kirjasen "Verotus kevenee" ja kokoomusvetoinen hallitus alensi verotusta. Veronkevennyksistä huolimatta ja talousoppien vastaisesti työpaikat eivät lisääntyneet vaan Suomi ajautui lamaan ja kokoomuksen Iiro Viinanen joutui kiristämään kokonaisveroastetta n. kolme prosenttiyksikköä.
90-luvun loppuun mennessä Paavo Lipposen hallitukset ovat sitten elvyttäneet taloutta ja keventäneet kolme prosenttia kokonaisveroastetta, työttömyyden piti puolittua kahdesti, mutta verokevennysten ja kasvun "dynaamiset vaikutukset" eivät vain näy vieläkään kansalaisten hyvinvoinnin ja työtuntien kasvuna. Vaikka verotus keveni, kaikkien valtakunnassa tehtyjen työtuntien määrä jäi silti alle lähtötason.
2000-luvulla verotuksen keventämislinjaa on jatkettu ja
Matti Vanhasenkin
hallitus jatkaa vielä samaa linjaa. Vanhasen 100 000 uuden työpaikan
tavoite karkasi kuitenkin jo alkumetreillä työllisyysasteen laskettua
68 prosentista 66 prosenttiin vuoden 2000 jälkeen tehdyistä uusista
veronkevennyksistä huolimatta.
Kaikille tasaisesti kohdistetuilla veronalennuksilla ei välttämättä luoda uusia työpaikkoja. Köyhät ostavat halpaa hikipajoissa tuotettua tuontitavaraa ja rikkaat sijoittavat ylimääräiset rahat osakekeinottelun uhkapeliin.
Medioiden hellimää veronalennusten pajunköyttä ylläpidetään, vaikka moisen hölynpölyn pätemättömyydestä on jopa tieteellistä näyttöä. Uusliberalistiset taloustieteilijät ovat uskotelleet veronalennusten dynaamisten vaikutusten maksavan itse itsensä joko kokonaan, puoleksi tai ainakin kolmasosan tuotannon toimeliaisuuden ja uusien verotulojen muodossa.
Kuitenkin esimerkiksi professori Jukka Pekkarinen on horjuttanut yleistä käsitystä, että työn korkea verotus on rakenteellisen työttömyyden keskeisin syy.
Asian teoreettisesta puolesta on kansantaloustieteen oppikirjoista vanhastaan
todettu, että palkkaverotuksen keventämisellä on eri suuntaan
meneviä vaikutuksia työn tarjontaan.
Käteen jäävän palkan kohottua työn tekeminen houkuttelee toisaalta aiempaa enemmän. Sama asia voi toisaalta merkitä myös sitä, että joku tyytyy samaan tulotasoon ja työskentelee nyt entistä vähemmän. Näiden kahden eri suuntaan käyvän vaikutuksen summa voi olla joko työttömyyttä vähentävä tai sitä lisäävä. Asia on siis ratkaistava empiirisesti.
Kansainvälisten tutkimuslaitosten tiivistelmästä käynevät arvovaltaisen Economic Policy -lehdessä keväällä 2000 useat asiaa käsitelleet numerot. Työn verotuksen keventäminen näyttäisi kyllä alentavan rakenteellista työttömyyttä. Riippuvuus ei kuitenkaan ole tilastollisesti kovin vakaa eikä missään tapauksessa erityisen voimakas.
Empiiristen tutkimusten tulokset ovat keskimäärin sitä luokkaa,
että rakenteellisen työttömyyden aleneminen yhdellä
prosenttiyksiköllä edellyttäisi työhön kohdistuvan
kokonaisveroasteen - palkkaverotuksen, välillisten työvoimakustannusten
tai arvonlisäveron - keventämistä yhteensä noin kymmenellä
prosenttiyksiköllä.
Tällainen veronkevennysten keskimääräinen hyötysuhde merkitsisi Suomeen sovellettuna sitä, että rakenteellisen työttömyyden alentaminen yhdellä prosenttiyksiköllä - noin 25 000 henkilöllä - edellyttäisi vuositasolla noin 20 miljardiin markkaan kohoavia veronkevennyksiä, siis lähes miljoonan markan verotulojen tuhlausta ja tästä aiheutuvaa julkisten menojen supistustarvetta työllistyvää kohden.
Suomessa saadut tutkimustulokset ovat saman suuntaisia. Seppo Honkapohja , Erkki Koskela ja Roope Uusitalo ovat raportoineet Kansantalouden Aikakauskirjan numerossa 1999:1 tutkimuksestaan, jossa on selvitetty veronkevennysten vaikutuksia työllisyyteen. Heidän tutkimuksessaan vaikutukset tosin välittyvät työn kysynnän kautta, kun taas kansainvälisissä tutkimuksissa yleensä verotuksen vaikutuksia välittävänä tekijänä on käsitelty työn tarjontaa.
Voi panna merkille, että myös Honkapohjan ja kumppaneiden laskelmien mukaan tuloverokevennyksin tavoitellun lisätyöpaikan hinta kohoaa menetettyinä vuotuisina verotuloina 0,3-1 miljoonaa markkaa riippuen lähinnä siitä, miten paljon nimellispalkat verotuksen keventymisen seurauksena alenevat. Veronkevennykset ovat siis erittäin kallis työllistämismenetelmä ja totaalinen uhka hyvinvointipalveluiden ylläpitämiselle.
Empiiriset kokemukset eivät ole kovin rohkaisevia edes Yhdysvalloissa.
Veronalennukset eivät toimi sielläkään. Presidentti
George W. Bush
lupasi virkaan astuessaan, että mittava veronalennusohjelma
tuo maahan vuoden 2004 loppuun mennessä 5,5 miljoonaa uutta työpaikkaa
eli 306 000 työpaikkaa kuukaudessa.
Teollisuudesta on kuitenkin kadonnut 2,7 miljoonaa työpaikkaa. "Meillä on menossa työpaikaton elpyminen", sanoo Jerry Zellhoefer , joka on Yhdysvaltain keskusammattijärjestön AFL-CIO :n Euroopan johtaja.
Työllistämisen uuden selvitystyöryhmän vetäjä Olli Rehn on jo ennen työryhmän työn valmistumista liputtanut julkisuudessa veronalennusten puolesta. Työryhmältä toivoisi myös konkreettisia näyttöjä veronalennusten työllisyyttä lisäävistä vaikutuksista.