Tässä arkistossa on listattu Tiedonantaja.fi:n artikkelit ennen uusitun sivuston avaamista 28.1.2010.

Vanhoista lehdistä kopioitu raportti, olematon myrkkytehdas, todistamattomia väitteitä

USA:n ulkoministerin Colin Powellin puheen YK:n turvallisuusneuvostossa 5. helmikuuta piti olla ratkaiseva niitti maailman taivuttamiseksi Irakin vastaisen sodan kannalle. Olihan asialla ainoa USA:n johtomies, jota maailmalla edes jonkin verran, tosin perusteetta, arvostetaan. Pablo Picasson sodan kauhuja kuvaava Guernica -maalauskin kokoussalin seinällä oli peitetty, jottei kenenkään mieleen olisi tullut sopimattomia ajatuksia.

Mutta toisin kävi. Tärkeimmät YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaat torjuivat tuoreeltaan Powellin kaupitteleman toimintalinjan, jonka mukaan asetarkastukset saavat nyt riittää ja uusi hyökkäyksen oikeuttava päätöslauselma on hyväksyttävä. Asiantuntevassa mediassa ilmestyi lukemattomia kritiikkejä, joissa Powellin "todisteet" osoitettiin kohta kohdalta köykäisiksi tai suorastaan valheellisiksi.

Powellin puheella oli haluttu vaikutus vain USA:n yleiseen mielipiteeseen. Mielipidemittaukset näytti lisääntynyttä kannatusta hyökkäykselle. Mutta vastapainoksi rauhanliike kaikkialla maailmassa valmistautui helmikuun 15. päivän sodanvastaisiin mielenosoituksiin, ja Ranska, Saksa ja Belgia terhistäytyivät Venäjän taustatuella uuteen aloitteellisuuteen sodan estämiseksi. USA joutui vaikeuksiin yrittäessään kävellä Natossa niiden yli.

Eikä tässä kaikki. George W. Bushin sotapolitiikan innokkain aseenkantaja Tony Blair tyri pahoin ja saattoi samalla Powellinkin häpeään, kun Britannian "uusiin tiedustelutietoihin" perustuvaksi väittämä, 3. helmikuuta julkistama ja YK:n turvallisuusneuvostolle jakama Irak-raportti osoittautui plagiaatiksi.

Powell mainitsi YK-puheessaan brittiläisen asiakirjan Iraq - its infrastructure of concealment, deception and intimidation lisätodisteeksi Irakin kieroilusta ja lausui: "Kiinnittäisin kollegoiden huomiota hienoon paperiin, jonka Yhdistynyt Kuningaskunta on jakanut mikä kuvaa ainutlaatuisen yksityiskohtaisesti Irakin petollista toimintaa."

Seuraavana päivänä räjähti pommi. Brittiläinen Channel Four -tv-kanava paljasti uutislähetyksessään, että Blairin hallitus oli syyllistynyt Powellin kehumassa tiedusteluraportissa laajamittaiseen kirjalliseen varkauteen. Paljastettiin, että raportti oli laajoilta osin kokoonkyhätty aiemmin aikakauslehdissä julkaistuista kirjoituksista, joista monet ovat lisäksi vanhoja.

19-sivuisen raportin neljä sivua oli kopioitu lähes suoraan yhdysvaltalaisen, irakilaissyntyisen gradun tehneen opiskelijan Ibrahim al-Marashin artikkelista, joka ilmestyi viime syyskuussa Middle East Review of International Affairs -julkaisussa ja joka perustuu yli kymmenen vuotta sitten kerättyihin tiedustelutietoihin. Lisäksi kuusi muuta sivua perustuu Jane´s Intelligence Review -lehdessä julkaistuihin kirjoituksiin, joista toinen kuusi vuotta vanha.

Jopa al-Marashin artikkelin kirjoitusvirheet toistetaan sellaisenaan "tiedusteluraportissa", mikä viittaa siihen, että teksti on skannattu tai poimittu internetistä ja pantu kasaan leikkaa ja liimaa -periaatteella.

Joitakin muutoksia al-Marashin tekstiin on sentään tehty, jotta Irakin toiminta saataisiin näyttämään raskauttavammalta. Niinpä ulkomaisten lähetystöjen "tarkkaileminen" on muutettu "vakoilemiseksi" ja "vihamielisiä hallintoja vastustavien ryhmien auttaminen" on muutettu "terroristiorganisaatioiden tukemiseksi".

Plagioinnin havaitsi ensimmäisenä Gambridgen yliopiston politiikan dosentti Glen Rangwala . Hän totesi Channel Fourin uutisille plagiaatin osoittavan, että Britannialla ei todellakaan ole mitään itsenäisiä tietolähteitä Irakista. "Se vain haalii julkisesti saatavissa olevia tietoja."

Mihinkään yllä mainituista todellisista lähteistä "tiedusteluraportissa" ei viitata. Asiakirjan tekijöiksi oli sitä vastoin alkujaan mainittu neljä White Hallin virkailijaa, mutta heidän nimensä poistettiin hallituksen nettisuvulta 3. helmikuuta.

Varastettujen artikkelien kirjoittajat hyökkäsivät Blairia vastaan, koska tämä oli yrittänyt käyttää heidän tuotoksiaan sodanlietsonnan välineinä. Jane´s Intelligence Reviewissa työskentelevä Sean Boyne sanoi olevansa järkyttynyt. "En pidä siitä, että mitään kirjoittamaani on käytetty argumenttina sodan puolesta. Olen huolestunut, sillä olen sotaa vastaan." Ibrahim al-Marashi puolestaan ihmetteli: "Kuinka brittiyleisö voi luottaa hallitukseen, jos se syyllistyy tällaisiin temppuihin. Ihmiset käsittelevät tästä lähtien mitä tahansa muuta heidän julkaisemaansa informaatiota suurella epäilyksellä."

"Sanaa 'skandaalimainen' käytetään mielestäni liikaa poliittisessa elämässämme, mutta tähän se varmasti sopii", kommentoi Royal United Services Instituten tutkija Dan Plesch Channel Fourin uutisille.

Powellilla oli huono onni myös hänen yrittäessään kytkeä yhteen al-Qaidan ja Irakin. Powell väitti, että Irakin hallinnolla on yhteys islamistiseen Ansar al-Islam -ryhmään, joka taas on tekemisissä al-Qaidan kanssa. Edes USA:n tiedustelupalvelut eivät ole yhtyneet hänen väitteisiinsä. Ja kymmenet Lähi-idän asioiden asiantuntijat ovat ampuneet kritiikeissään väitteet alas.

Yhtenä todistuksena esittämästään linkityksestä Powell mainitsi koillis-Irakissa Khurmalissa sijaitsevan terroristien myrkkytehtaan ja koulutuskeskuksen. Todisteeksi hän näytti epämääräistä satelliittikuvaa.

Ensin kurdijohtajat, jotkut heistä USA:n liittolaisia, ilmoittivat, etteivät he tiedä mitään Powellin mainitsemasta myrkkytehtaasta. Heti ensi kommenteissa muistutettiin myös, ettei Powellin mainitsema alue ole lainkaan Bagdadin valvonnassa olevaa aluetta vaan aluetta, jolla USA:n erikoisjoukot ovat operoineet jo kuukausia ja jonka yllä USA:n ja Britannian koneet jatkuvasti partioivat. Jos alueella on kerran sellainen vaarallinen terroristikeskus, niin "miksi me emme ole tehneet selvää siitä", Powellilta tiukattiin jopa senaatin ulkoasiainvaliokunnassa.. Powellilla ei ollut antaa uskottavaa selitystä.

Ja sitten läntiset lehtimiehet vierailivat Powellin näyttämän kuvan esittämässä paikassa eivätkä löytäneet merkkiäkään mistään myrkkytehtaasta.

Jo ennen edellä mainittuja kiusallisia paljastuksia Powellin esittämiä "todisteita" ehdittiin ruotia kymmenissä artikkeleissa. Perusteellisimmista mainittakoon dosentti Glen Rangwalan (mm. www.globalpolicy.org ja www.globalresearch.ca), The Guardian -lehden 6.2. (www.guardian.co.uk/online), Ali Abunimahin ja Rahal Mahajanin (mm. www.counterpunch.org) sekä Stephen Zunesin (www.commondreams.org) ja Maria Tomchikin (www.zmag.org) artikkelit.

Runsaasti Powellin puhetta käsitteleviä artikkeleita löytyy myös muun muassa osoitteista www.antiwar.com ja www.neravt.com/left.

Kritiikeissä käytiin kohta kohdalta läpi kaikki Powellin esittämät väitteet. Guardian oli käyttänyt artikkelin laadinnassa apuna kymmenkuntaa asiantuntijaa. Monissa kritiikeissä leimattiin Powellin väitteet suoraan "valheiden litaniaksi". Niissäkin artikkelissa, joissa arvioitiin, että joissakin Powellin väitteissä saattaa olla perään, päädyttiin päinvastaisiin johtopäätöksiin kuin Powell: mitkään todisteet eivät voi olla peruste sodalle, vaan asetarkastuksia on jatkettava ja kriisi on ratkaistava rauhanomaisesti.