Nauru on huumorin ulkoinen ilmaisu ja se on ihmislajin synnynnäinen reaktio - naurusta on muodostunut huumorin suuri ja hyvää tekevä mahti.
Sydämellinen yhteinen nauru samalle asialle luo siteen, mutta vetää myös rajan. Jollei voi yhtyä toisten nauruun, tuntee itsensä ulkopuoliseksi, vaikka ei itse olisikaan naurun kohde.
Huumorin vainulla on paljastettu tyhjiä lupauksia ja teeskentelyä.
Paljastunut teeskentely on eräs naurettavimmista asioista.
Kaikilta johtajilta ja poliitikoilta täytyisi edellyttää itseironiaa; itseironia ja hyvä huumorintaju on älykkyyden seuralainen. Hyvä huumori vaatii oivaltamisen taitoa.
Usein tuntuu siltä, että se joka ottaa itsensä ehdottoman vakavasti, ei ole oikein inhimillinen.
Totisuus on suuruudenhulluuden tyypillinen oire - ehkä syykin.
Huumori on elämää ylläpitävä voima - henkinen elinvoima.
Huumori on harmiton huume.

Kyllä tämä huumori on ollut lähes käyttämätön luonnonvara SKP:n vaalitaktiikassa. Älykäs vastapuolen heikkojen kohtien analysointi ja siitä
satiirin ammentaminen pitäisi kuulua
raskaaseen tykistöön kun aseita aletaan
poistaa säilytysrasvasta ja kalibroida
tulevaa kampanjaa ajatellen. Ryppyotsaisuudesta pitäisi päästä eroon
ja kuluneiden fraasien toistamisesta.
Oikeisto on pureskellut työväenluokan,
luokkataistelun ja pääomapiirit jo
valmiiksi ja mällinä poskessamme ne eivät
tehoa.
On selvä, että entiset äänestäjät käyttäytyvät kuten ennenkin , mutta
uusia kannattajia on vaikea löytää.
Mitähän uutta löytäisimme . Kas siinä pulma. Toivottavasti vitsit eivät ole vähissä.

Ilman huumoria on aika hankala selvitä! Eräs toveri sanoi kokouksessa mielestäni hyvin, että politiikka ei saa olla liian vakavaa!