Jälleen mahtava ja ajatuksia herättävä kirjoitus Hannulta! Kuin omia ajatuksia lukisi. Hyvää itsetutkiskelua.

Se ei jää yhteen, eikä kahteen kertaan, kun esim. iloiseen illanviettoon lähtiessä on itsekin "päättänyt" jättää ns. aivot narikkaan, mutta jossain vaiheessa iltaa tajuaa jälleen saarnaavansa jostain, milloin mistäkin asiasta tai poliittisesta kysymyksestä. =)

Onneksi ainakin omat kaverit ovat tähän jo tottuneet. :D

Välillä on hyvä ottaa vaan kevyesti ja suoda itselleen (ja muille) tauko ns. liiasta miettimisestä ja maailman murheista.. Ja ennen kaikkea keskittyä omaan itseensä ja siihen omaan elämään.

Meidän kommunistien julkikuvasta ei ole
helppo luoda käsitystä, mutta tavoitteemme
ja päivänkohtaiset yhteiskunnalliset ky- symykset poikkeavat tästä kapitalistsesta
menosta, jotka ovat vieraita monille kans-
saihmisillemme.

Vaikka ihmiset törmäävät päivittäin kapi-
talismin rujouksiin ajatellen omaa ja kanssaihmistensä elämää, niin niiden ky-
symysten yhdistäminen kapitalismiin ja
yleensä sen järjestelmästä johtuviksi ei
ole helppoa.

Ennemminkin ne nähdään lainmukaisina tai ylhäältä annetuksi ja vielä, kuka niille voi mitään.
Pitäisikö meidän kuitenkin nähdä vaihtoehtomme voimavarana ja ehkä
hiukan itsekkäästi sanottuna näköalan
luomista yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Ei pistetä päätä pensaaseen, koska tällä
menolla olemme kulkemassa sitä kapita-
lismin tuomiopäivää kuten siellä isos-
sa kirjassakin sanotaan.

Kommunisteilla ei kohta ole julkista kuvaa, koska meille syntyy yhä enemmän uusia ihmisiä jotka eivät SKP:a ole kuulleetkaan. Jos mainitsee ihmisille lyhenteen SKP, niin ensimmäinen kysymys on: "onko se joku mausteseos vai kiinni hirttänyt laakerimerkki." Vanhemmalle väestölle taas SKP merkitsee Neuvostoliittoa sortojärjestelmineen.

Toveri Hannu Tiainen kirjoitat asiasta hyvin, on todella paljolti meillä kommareilla tekemistä - myös itsessämme. En tosin tiedä onko ko. asiasta aiemmin keskusteltu.
Esim. muistammeko vanhempia Tovereitamme, entisiä ikääntyneitä tovereitamme tervehdyskäynneillä yms. muistamiset mielestäni kertovat todellisesta toveruudesta, ihmisyydestä samanmielisten joukossa.
Oma näkemykseni asiasta, aina perustasolta osastoista lähtien, olisi suhtautua toisiimme, kuten kommareiden vallankumouksellisina olisi(kin) odotettava, - tovereina.
En välttämättä ole samaa mieltä kommari "kaavusta" jonka jättäminen kotiin olisi hauskanpidon ehto, kyllä toi "kaapu" on kulkenut ihan kivasti suruissa ja iloissa mukana.
Eipä synkistellä Hannu, kommarit menee eteenpäin kansan asialla, eväät on meillä Skp:ssä parhaat mitä olla voi, siis "sinun tähtesi SKP" meillekin toverit.

Jori ja Pekka
Ei ole tarkoitus synkistellä tai laittaa päätä pensaaseen. Minusta tuo Tuomaksen kommentti oli sitä mitä myös ajoin takaa.

Druidilla taas oli aika mielenkiintoisia ajatuksia. Onko tosiaan käymässä niin, että ellemme muuta toimintakulttuuria eli mene syvälle ihmisten arkeen ja jokapäiväiseen eläämään vaan pyörimme niissä vanhoissa tutuissa kaavoissa, niin kohta meistä ei todellakaan tiedä kukaan mitään.

Meidän kommunistien pitää oppia myös se, että maailma on täysin erilainen kuin kommunistien kulta-aikaan eli -50, -60 ja -70 luvuilla. Ihmisten vaatimukset ovat osin toisenlaisia, elintaso on toisenlainen, työelämän muutos on ollut todella raju. Näihin haasteisiin ei välttämättä kyetä vastaamaan menneiden aikojen toimintatavoilla.

Oma ongelmani on se, ettei osaa lukea tilannetta, vaan alkaa oikopäätä saarnata ja opettaa.
Olen sivusta seurannut lähes kateellisena, miten ensin puidaan kalastukset ja kelit, sitten sairaudet. Siitä tartutaan sopivaan lankaan, johdatellaan puhetta yksityistämisen riemuihin. Ei näytä tarvitsevan kun vähän kysellä ja vihjata, ihmiset näkee tilanteen itsekin.
Siihen jos olisi sitten kertoa, miten jossakin on tartuttu asioihin, niin ties vaikka kylvö alkaisi jonain päivänä orastaa. Tekemällä opimme niin itse kuin muutkin.

Kansansa luonne se on kommunistillakin. Psykologian professori Liisi Keltikangas-Järvinen on jo aikaa sitten tutkimuksissaan todennut suomalaiset 'maailman hostiileimmaksi kansaksi'. Kommarit ja muut sosialistisympparit Lattareissa saavat ruohonjuuriyhteisöllisyyden ja paikallisdemokratian toimimaan jo lukumääränsä ja sosiaalisuutensa vuoksi toisin kuin täällä kylmässä 'aivotkin jähmettävässä' Pohjolassa.. Kaikkein tärkeintä olisi selventää suhdetta ja yleisiä käsityksiä ns.2000-luvun sosialismiin, kommunismiin, mitä ne on(!?), jotta tavalliset ihmiset tietäisi ja ymmärtäisi? Nykyään 'kommunisti' on kuin kirosana-nimitys, jotakin yhtä 'kamalaa' kuin olla 'feministi' 10v.sitten, mitä kukaan ei halunnut Suomessa myöntää olevansa, vaikka kannatti feministisiä arvoja ja asioita. Sosialismin ja kommunismin käsitteistä kansankielellä(kin) pitää saada selvää..

1)Poikkean nyt hieman aiheesta, mutta tuli vaan mieleen tuosta otsikosta "kommunistien julkinen kuva".

Kun ajattelen Skp:n vahvoja ja heikkoja puolia, on ainakin itselleni täysin selvää, että Skp:n vahvin (onneksemme myös se tärkein) puoli on ehdottomasti sisältö.

Tapaan työssäni ihmisiä laidasta laitaan ja usein tulee rupateltua heidän kanssaan myös politiikasta tai ainakin jollain tapaa poliittisesta aiheesta. Pystyn siis hyvin siinä työni ohessa pitämään jonkinlaista galluppia, ja kyllä,- valtaosa ihmisistä tuntuu mielipiteidensä perusteella olevan hyvinkin pitkälle samoilla linjoilla Skp:n ajamien asioiden kanssa.

Mielestäni Skp:n kannattaisikin koittaa kaikin tavoin "markkinoida" itseään juuri ajamiensa, puolustamiensa ja vastustamiensa asioiden kautta. Esimerkkinä J-P Väisäsen luoma facebook ryhmä "900 € perusturva kaikille!!!" on kerännyt hetkessä lähes 3000 jäsentä. Veikkaan, että suurimmalla osalla ryhmän jäsenistä ei ole ollut hajuakaan, että joku puolue nimeltä SKP on ihan oikeasti tehnyt tällaisen aloitteen.- Nyt on.

Heikoin lenkki on tietysti, noh.. Puolueen nimi, "kommunismi"-sana, se aate. Useiden nykyään keski-ikäisten ihmisten vanhemmat ovat eläneet/olleet mukana talvi-jatkosodassa, samoin tietysti heidän lastensa isovanhemmat. Heille, siis valtaväestölle, joille jo sana politiikka kuulostaa kuivalta ja tylsältä, saatikka, että jaksaisivat paneutua johonkin tiettyyn poliittiseen suuntaukseen/aatteeseen, sana kommunismi (+ punatähdet, sirpit ja vasarat) ovat yhtä kuin: "Ryssä"!

Ymmärrätte varmaan. Harvaa kiinnostaa minkään muun puolueen kohdalla niin paljon ideologia.

Kommunistien suurin haaste lieneekin kommunismi/sosialismi sanojen puhdistaminen ja mahdollisimman selkeä selittäminen, mitä kommunismi ihan käytännössä tarkoittaa.. Että kyse ei ole mistään salamyhkäisestä, eikä edes mistään niin ihmeellisestä asiasta.

2)
Ensvuotta ajatellen on nykyinen porvarihallitus toilailuillaan tosin parantanut Skp:nkin mahdollisuuksia. Tuntuu, kuin nyt eläisimme jollainlailla jonkinasteista murrosvaihetta. Nyt vaan pitäisi täysillä koittaa saada kaikkia mahdollisia Skp:n tekemiä aloitteita, kannanottoja ym. ym. julkisuuteen. Näkyvyyttä ja kuuluvuutta tarvitaan! Ja nimenomaan tässä järjestyksessä: Ensin asia, joka kerää kannattajia, sitten puolueen nimi, joka asiaa ajaa, Skp.

Jos tämä, kieltämättä ehkä hieman "sekava" pointtini, ei vielä tullut selväksi, niin vielä lyhyesti:
Välillä tuntuu, että jotkut teistä(miten sen nyt sanoisin)kokeneemmista kommunisteista, ette enää muista, miten pihalla joku parikymppinen jannu voi olla jo kuullessaan sanan "kommunismi".
Se pitää pyrkiä selittämään, varsinkin nuorille (potentiaalisille äänestäjille), kuin he kuulisivat koko sanan vasta ensimmäistä kertaa. Esim. joku "proletariaatin diktatuuri" tuskin monessakaan herättää välttämättä minkäänlaista "ahaa"-elämystä.

Luulen, että meitä kommunisteja karsastetaan myös siksi, että me hyvin usein esiinnymme ylimielisesti ja kaikkitietävinä. Kuten eräs henkilö totesi AL,n blogissa jotenkin niin, että te kommunistit pidätte muita ihan ääliöinä jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan. Tekeekö meidän vahva ideologia sen, että kuvittelemme meissä asuvan totuuden ja oikean tiedon ja siksi vain me olemme oikeassa ja muut autuaan väärässä.

Tuomas selvensi sitä, mihin pyrin..
Yksi pointti on vielä; kommunismin vertaaminen uskontoon. Miten siihen vastaa, kun väittäjä ei usko ihmisen henkiseen(moraaliseen, eettiseen) kehitykseen ja sanoo(syystäkin) ihmisen olevan kädellisistä 'kehnoin' ja jo geeneissään sosiaalisesti hierarkkinen eläin. Simpanssi-serkuillamme on sosiaaliset arvoasemansa, missä sosiaalisesti ylempiarvoisen naaraan jälkeläisetkin ovat sitä! Olisi mielenkiintoista saada varapj:n näkemyksiä biologina asiasta? Ihmisyhteisöjen historiassa on ollut ns.luokattomia yhteiskuntia(vrt.mapuche-intiaanit edelleen eteläisimmässä Amerikassa), joten kai mahdollisuuksia on.. 'Uskonnon' kaltaiseksi kommunismin tavoitteen tekee aika, hektisessä ja nopeatempoisessa nykyisyydessä, missä on vaikea hahmottaa tulevaisuutta? Vai mitä vastaan(mme) niille 'kyynikoille', jotka vertaavat kommunismia uskontojen kaltaiseksi ideologiaksi, emmehän ole 'hurahtaneita'? Tosin viime vuosisadalla homoseksuaalit ja kommunistit olivat kriminaaleja tai psykiatrisesti diagnostisoituja koko maailman tuskan taakankantajia..

Taas kerran tinkkiseltä todella hyvä kirjoitus, kuin omasta pääkopasta.

Meillä ei oikein ole julkisuuskuvaa nykyään.
Olemme 101% julkisuusboikotissa.
Kommari tai kommunisti kyllä tiedetään, mutta ei esim. mikä on SKP.
Samoin sana kommunisti, joka on ihmisten mielsissä valtamedian muokkaamana hyvin negatiivinen.
Ja varsinkin täysin väärä mielikuva.
Vai onko?
Siis: olemme joukkomurhaajia, terroristeja, diktaattoreita...jne.
Emme varmuudenvuoksi keskustele kuin omien kanssa, emme antaudu debatteihin siellä missä se on mahdollista, emme korjaa julkisuuskuvaamme.
Pyörimme varmuuden vuoksi vain omissa piireissämme, järjestämme keskusteluja vain omien kanssa, alustajiski vain omia.
Emme myöskään mene muiden tapahtumiin, tilaisuuksiin...vain omiin.
Minä näen tämän konkreettisesti joka päivä, osallistuen moniin tapahtumiin, joista kommari loistavat poissaolollaan.
Samoin on laita miekkarien suhteen ym...
Jos ei peli muutu, kukko meidät nyppii!!

Sellaisen vinkin annan, että Che oli samanlainen murhaaja kuin jenkitkin, joten ensiksi voisitte lopettaa tämän "vapautustaistelijan" hehkuttamisen. Siitä on hyvä lähteä.

"MINÄKÖ POLIITTISTA TAI YHTEIKUNNALLISTA
VAIHTOEHTOA ETSIMÄSSÄ"?
Esittämäni otsikko vastaa monien kanssa-
ihmistemme yhteiskunnallista ajattelua ja
ohjaa näin heidän äänetyskäyttäytymistä
emmekä välttämättä ole vaihtoehtome kanssa
heidän maailmassaan vaikka ne oikeiksi
monesti tunnustetaan.

En kuitenkaan korostaisi poliittisen
työmme esteeksi sitä kuvaa, mitä meistä poliitiset vastustajamme pyrkivät luomaan
ja joka on valitettavasti tarttunut moniin
kanssaihmisiimme.

Maailman kansojen ja kansamme edessä ovat
kulloinkin vallitsevat yhteiskunnalliset
kysymykset eikä niitä voi lakaista maton
alle vaan ne on kohdattava on kommunis-
teista mikä kuva hyvänsä.

Kyllä minulla on sellainen kuva, että sellaista kaikentietäjän vikaa kommareissa on. Se johtaa sellaiseen sarnaamiseen, kun ei malteta kuunnella muita. Syy saattaa olla hyvin inhimillinen, kommarit todella tietävät yhteiskunnan lainmukaisuuksista aika paljon.
Paine vallanpitäjien taholta on ajanut meitä, ja siihen on tietoiseti pyritty, liikaa omiin porukoihin.
Kovat keskinäiset kahinat 70-luvulla vaikuttavat edelleen avointa keskustelua jarruttavasti ja NL:n romahdus vei uskon mahdollisuuksiin.
Markku antoi kyllä hyvän vihjeen, eikun mukaan toimintaan eritavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Siellä on pakko luopua ryppyotsaisuudesta, jos sitä vielä on, ja joutuu huomaamaan, että muiltakin ihmisiltä voi oppia.
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että suhtautuminen on myönteistä, jos on myönteistä annettavaa keskusteluun ja toimintaan.

Hannun kirjoitus tuntui kyllä omakohtaisesti tosi tutulta. Ymmärrän urheilusta, automerkeistä, muodista ja astioiden keräilysarjoista yhtä vähän kuin kana aapisesta, eikä nuo jutut mainittavammin kiinnosta.

Ukkoni on muusikko ja väsää parhaillaan 50-vuotissynttäribiisiä kaverilleen. Laulun tekstissä sanotaan mm. näin: "Terästä ja kultaa ovat nyt muistot vuosien". Tölväisin tietysti hetimiten, että kyllähän tuosta välittyy porvariston hillitty charmi ja kultakellomeininki mitä parhaiten. Kehtasi nauraa.

Tuntuu siltä, että alan olla ainakin lähipiirissäni enempi vitsailun aihe kuin tosikommari. Olen ajatellut asian niin, että parempi naurattaa kuin itkettää, jos priorisoida pitää.

Sitten tässä on sekin puoli, että jos kommari ei ole kunnon yrmytosikkokommari, niin ns. "oikeina kommareina" itseään pitävien mielestä se on "ei-tietoinen" typerys...

Se jäi sanomatta, että ehdotin "teräksen ja kullan sijaan" "humusta ja multaa", mikä ei kelvannut.

ESPANJAN PIKAKURSSI

Comunidad yhteisö

Comunero yhteisön jäsen

Comun yhteinen

Comunicacion tiedonanto

Comunicativo avomielinen

Comunion uskon yhteys

Comunero kansanomainen

Comunista kommunisti

Löytyiskö yhteisöllisyydestä brändiä puolueelle kun sana kommunisti on niin vaikeaa saada kaupaksi historian painolasteineen. Tieteellinen maailmankatsomus viehättäisi nuoria vihreyteen hurahtaneita. Kirkosta eronneita on suuret määrät ja Israelin
parin tuhannen vuoden takaisiin tarinoihin verrattuna on SKP:llä kuitenkin tuoreempaa kerrottavaa taistelusta ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Me emme tunne taivasta emmekä saatanaa , joista "kansan"kirkko meluaa upeissa tiloissaan. Jostain syystä monet entiset vasemmistolaiset viihtyvät ortodoksien menoissa . Oliko vasemmisto heille myöskin liturgiaa ?

Tässä kohtaa sanon,että meitä ja meidän kannattajiamme on enemmän,kuin vaalitulokset antavat. Se käy ilmi keskusteluissa eri paikoissa. Kyse on asioista ja linjasta,jota ajamme.
Ihmisten vaalikäyttäytyminen ei vain vastaa vallitsevia käsityksiä. Joko mennään halpaan ja äänestetään valheellisten lupausten takia tai ei äänestetä ollenkaan.
Vasemmistoliiton listoilta meni paljon kommunisteja läpi valtuustoihin,kun muuta realistista tietä ei ollut. Heitä ei saa syyllistää. Todelliseen tilanteeseen kunnissa pitää tutustua tarkemmin ja luoda uudelleen ehkä katkenneita yhteyksiä.

Olemme SKP paljon painavampi poliittinen voima kuin kannatus (n.0.5%) antaa ymmärtää.
Sitä ei voi väheksyä, ja valta eliitti sen tietää varsin hyvin.
Vaan, tiedämmekö sen itse?

Me itse luomme oman julkisuuskuvan.
Mikä se on toverit?
Jos kuvitellaan sen julkisuuskuvan syntyvän siitä, että kokoustelemme omassa piirissämme, erehdymme!
Se syntyy toimimalla joukoiss. Siellä missä siis niitä joukkoja on. Ei omissa kokouksissamme. Tai on siellä niitä, joukkoja, mutta ne on jo valmiiksi meitä kannttavia.
On niin helppoa olla omien joukoissa, ja tehdä joukkotyötä siellä...mutta se on harhaa, eikä johda muuhun kuin 0,5% kannatukseen.