Protestivaalit ja entäs sitten?
Arto Viitaniemi — 21.04.2011Käydyissä eduskuntavaaleissa tapahtui muutoksia, joita ei vaaleissa ole vuosikymmeniin tapahtunut. Porvarihallituksen puolueet saivat ankaran tuomion äänestäjiltä. Ne menettivät yhteensä lähes 220 000 ääntä ja 27 kansanedustajan paikkaa.
Kansan tuomiosta pääsivät osallisiksi myös edellisiin hallituksin osallistuneet vasemmistopuolueet, jotka menettivät 55 000 ääntä ja yhteensä kuusi kansanedustajaa.
Timo Soinin johtama Perussuomalaiset saavuttivat suurvoiton lisäten äänimääräänsä vielä enemmän kuin muut hävisivät. Äänestysaktiivisuuden parin prosentin kasvu kanavoitui lähes kokonaisuudessaan persuille. Nukkuvien puolue on kuitenkin tämänkin jälkeen maan suurin puolue.
Näin merkittävän muutoksen taustalla on valtavan suuri aito tyytymättömyys ja halu protestoida valtaapitäviä vastaan. Ihmiset, joita on vuodesta toiseen petetty hallituksiin osallistuneiden puolueiden toimesta, lähtivät nyt liikkeelle.
Tutkimisen ja laajemman keskustelun aihe on se, miksi monisärmäinen tyytymättömyys kanavoitui Perussuomalaisille, joilla ei kuitenkaan ohjelmissaan eikä vaatimuksissaan ole juuri minkäänlaisia ratkaisumalleja heitä äänestäneiden ihmisten vakaviin ongelmiin. Tätä ilmiötä pitää avoimesti ja itsekriittisesti pohtia erityisesti vasemmistopuolueissa, myös SKP:ssä, joka myös menetti äänestäjiä. Vasemmistopuolueiden yhteiskannatus ei koskaan Suomen vaalihistoriassa ole ollut niin alhaalla kuin nyt.
Tärkeä alue, jota pitää selvittää, on median rooli ja sen vaikutus demokratiaan. Näissä vaaleissa oli ilmiötä, jotka ilman muuta vaikuttivat äänestyskäyttäytymiseen. Nostamalla Timo Soini ja persut hallituspuolueiden pääkriitikoksi määrätietoisella julkisuuspolitiikalla sekä valtalehdistössä että sähköisessä mediassa luotiin mielikuva uskottavasta vaihtoehdosta. On luultavaa, että jos Soinin saama julkisuus muutettaisiin maksulliseksi, olisi hänen kampanjansa ollut kaikkein mittavin.
Tähän ilmiöön liittyy syrjintä, joka lähenteli eduskunnan ulkopuolisten puolueiden, muun muassa SKP:n osalta lähes totaalista pimennystä. Syrjintä ulottui lehdistöstä koulujen järjestämiin vaalipaneeleihin. Vaalikampanjan loppuvaiheessa tuli yleiseksi se, että mediassa ja muissa vaalitapahtumissa esille nostettiin vain neljä puoluetta, joiden mukana persut olivat itseoikeutettuina vain galluppien perusteella.
Myös rahaa oli suurilla puolueilla käytössään erittäin paljon ja sataprosenttisella varmuudella voidaan sanoa, että korruptiorahaa liikkui entistä runsaammin. Suomen vaaleja oli ensimmäistä kertaa tarkkailemassa ETYJ:n tarkkailijaryhmä. Toivottavasti he ovat rehellisiä ja selvittävät nämä vaalierikoisuudet.
SKP kävi vaikeissa olosuhteissa hyvän vaalikampanjan hyvillä tavoitteilla. Kun puolue ei ole vaalipuolue, on näiden tavoitteiden eteenpäin viemiseksi toimittava myös vaalien välillä. Esimerkiksi 900 euron perusturva-aloite on niiden ihmisten parhaaksi, jotka äänestivät Soinia ja jotka hän kaikesta päätelleen jättää nuolemaan näppejään.

Tämä ei suoranaisesti liity Suomem Kommunistisen puolueen toimintaan koska en tiedä siitä, mutta tuon tässä esille seikkoja jotka ovat mietityttäneet vaalien jälkeen.
Mielestäni merkittävää vaalitappiota etenkin Vihreille on aiheuttanut lähinnä heidän edustama arvoliberalismin kriisi jota ei havaittu ajoissa. Esimerkkinä mainittakoon viime syksyinen "homokeskustelu" joka aiheutti erittäin voimakkaita kannanottoja puolesta ja vastaan. Ongelman ydin on siinä että eriäviä mielipiteitä ei haluta ottaa millään lailla huomioon eikä muita ihmisiä juurikaan kunnioiteta. Nettikeskusteluissa ja puheenvuoroissa on saanut sananvapuden nimissä suoltaa eri mieltä olevista melkeimpä mitä törkyä tahansa. Esim. vapaata liikkuvutta kannattava henkilö voi harjoittaa huomaamattaan ulkonäkörasismia. Ollaan tekemisissä vain samanmielisten kanssa, ja brassaillaan ja kilpaillaan omalla fiksuudella. Vääriä tunnusmerkkejä kantavaa ei huolita porukkaan eikä häntä muutenkaan huomioida. Media on suorastaan yllyttänyt arvoliberaalit ja arvokonservatiivit toistensa kimppuun. Samaan aikaan rahaeliitti on saanut tehdä kaikessa rauhassa omaa työtään.
Kun avarakatseisena esiintyvä henkilö paljastavaa muille suvaitsemattomuutensa, onko ihme ettei häntä pidetä uskottavana? Kun taas ahdasmielisenä pidetty henkilö pysyy muiden mielisssä suvaitsemattomana, mitä hän silloin voi hävitä? Tämän kaltaiset esille tulleet seikat helposti leimaavat kaikki ryhmään oletettavasti kuuluvat henkilöt. Entinen kehonrakentaja on vuosikausia kiertänyt laulukeikoilla ja tullut ainakin jossain määrin läheiseksi monille ihmisille koska on kuunnellut heidän murheitaan. Mannerlaattajutuille voi aina naureskella mutta miksi häntä ei kuitenkaan äänestettäisi?