Historian siipien havinaa
Arto Viitaniemi — 14.10.2010Syyskuun 29. päivänä oli ilmassa historian siipien havinaa. Euroopan ay-liike järjesti ensimmäistä kertaa koko maanosaa kattavan mielenosoituspäivän hallitusten leikkauspolitiikkaa vastaan. Tätä ennen tiukasti EU-eliitin talutusnuorassa kulkenut EAY tuli vihdon sen johtopäätöksen eteen, että globaalia uusliberalismia vastaan on pakko koota rintamaa myös ylikansallisesti.
Toimintapäivä toteutuikin mittavina mielenosoituksina varsinkin suurissa Euroopan maissa. Espanjassa oli laaja yleislakko, Ranskassa miljoonat marssivat kaduilla hallituksen eläkeiän korotusesityksiä vastaan, Tshekissä kymmenet tuhannet protestoivat palkkojen leikkauksia vastaan. Kymmenet miljoonat työläiset olivat liikkeellä oikeistolaista uusliberalistista politiikkaa vastaan, joka on lähes saman sisätöistä kaikissa Euroopan maissa.
Suomessa virallinen ay-liike lähes onnistui pimittämään toimintapäivän, josta se itse oli ollut päättämässä. Koko kesän ajan se vaikeni asiasta ja ilmiselvästi oli päätetty olla järjestämättä mitään toimintaa. Vain Kriittisen ay-verkoston nostaessa asian esiin ja ryhtyessä järjestämään eri puolilla maata paikallisia tapahtumia saatiin estetyksi suomalaisen ay-liikkeen häpäiseminen mitään tekemättömyydellä.
Ay-liikkeellä ei ole varaa eikä oikeutusta sellaiseen asenteeseen, joka Suomen ay-johtajilla on suhteessa eurooppalaiseen solidaarisuuteen. Vähiten sitä on siihen nähden missä asemassa kotimaan köyhät, työttömät, pätkätyöläiset ja laajasti koko työväestö tätä nykyä ovat.
Kapitalistit ja oikeistolainen hallitus ovat siirtämässä laman laskut työtätekevien maksettavaksi Suomessa kuten muuallakin Euroopassa. Kuntien palvelut ovat tästä syytä uhan alla kaikissa kunnissa riippumatta siitä onko niillä varallisuutta vai onko niiden talous jo tähän mennessä ajettu rapakuntoon.
Ay-liike on se tärkeä voima, joka voi estää uusliberalistisen kumouksen läpiviennin. Siksi on välttämätöntä jatkaa sillä linjalla, jonka syyskuun 29. päivä toi kirkkaasti päivänvaloon. Uusliberalismille voidaan saada aikaan vastavoima, mutta se edellyttää taistelulipun nostamista ylös kaikilla tasoilla ay-liikkeessä.
Melkoinen pykääminen toimintapäivässä olikin, varsinkin tiedotuksen osalta. Ennen kaikkea ammattiosastojen herättely oli työläämpää kuin luulinkaan (itku meinas päästä, kun yritin omaa ammattiosastoa aktivoida kyselemällä lähtisivätkö mukaan ja jos ei, niin saanko edustaa liittoani rivijäsenenä). Tieto näyttäs monessakin liitossa ja osastossa kulkevan jäsenistölle vain, jos johtavissa elimissä toimivat katsovat sitä asiakseen heille välittää. Onneksi sentään pari ihmistä pienen patistelun jälkeen jotain osasi sanoa, mm. sen, etteivät voi päättää osallistumisesta, kun osasto kokoontuu vasta ay-tapahtuman jälkeen.
Nyt sitten ammattiliittoni maksamassa koulutuksessa olen tavannut "ihmisiä kentältä", joista joillekuille riittää se, että heidän oma työpaikkansa on turvattu: pääasia, että itsellä on palli persauksen alla, viis muista. Ällistyttävää. Paasasin siellä(kin) prekariaatin asiaa parhaani mukaan, toivottavasti kuulijoille jäi jotain pohdinnan aihetta.