Mikä pidättelee yhteistyötä?

Toit esille tärkeitä kysymyksiä. Vasemmistoliitto ei näköjään uskalla tehdä konkreettisesti vaaliyhteistyötä SKP:n kanssa. En tiedä johtuuko se siitä, että Vasemmistoliitossa ajatellaan, että ns. kolmannen tien vasemmistolaisuus on ainoa vaihtoehto, eli sulaudutaan kapitalismiin ja otetaan siihen vain pieni kriittinen etäisyys. Marxilaisuutta tässä tarvitaan, jopa uusin ideoin höystettynä. Mutta Vasemmistoliittolle se ei kelpaa. On hyväksyttävä kapitalismi kaikkine puutteineenkin, mutta keskustelut 2000-luvun sosialismista ei oikein sovi puolueen imagoon.

Tuo yhteistyökysymys on hankala, selvää on että Vasemmistoliitossa on iso joukko ihmisiä, jotka kannattavat yhteistyötä. Puolue toimii kuitenkin enemmän tai vähemmän demokraattisten periaatteiden mukaisesti eikä tämä ryhmä ole saanut tarpeeksi kannatusta ajatukselleen.

Yhteistyö ei kuitenkaan ole täysin ongelmallista edes niiden näkökulmasta, jotka sitä puoltavat. Tässä pari huomiota:

Ensinnäkin on tietysti joukko antikommunisteja, jotka eivät suostu tähän lainkaan. Sen porukan vaikutusvalta on tosin heikentynyt merkittävästi ihan lähivuosina.

Toiseksi, SKP ei varsinaisesti ole pitänyt suutaan supussa Vasemmistoliiton suhteen. Vuosia SKP niin virallisesti kuin perustasolla on syyttänyt Vasemmistoliittoa kaiken pahan aluksi ja juureksi, eikä sitä pahaa verta varmaankaan heti laimenneta yhteistyöksi.

Kolmanneksi kannattaa huomioida ihan oikea pelko äänestäjäkadosta. Vaikka yhteenlaskettu äänimäärä onkin suurempi, on aito pelko että osa äänestäjistä vaihtaa puoluetta koska ei halua ääntensä menevän SKPlle.

Ja lopuksi on joukko ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että mikäli SKPläisten mielii toimia Vasemmistoliitossa, voivavat he liittyä puolueeseen ja toimia sen demokraattisen koneiston kautta. Jokainen askel vasemmalle Vasemmistoliitossa on voitettu toimimalla puolueen järjestöissä ja nostamalla luottamustehtäviin sosialisteja, kommunisteja ja muita edistyksellisiä toimijoita.

Joka tapauksessa on ilmeistä että tilanne on lukiutunut eikä näillä lähestymistavoilla päästä eteenpäin. Työväenluokka kuitenkin ansaitsee yhtenäisen työväenliikkeen, joten yhtenäisyyttä kaipaavien on syytä keksiä jokin ratkaisu eikä vain lyödä päätään seinään, joka ei selvästikään ole murtumassa ihan pian. Poliittiset erot puolueiden välillä kuitenkin ovat jo lähes marginaalisia.

Keinot ovat vähissä, ikävä kyllä.
En voi muuta keinoa keksiä kuin sen jota on jo yritetty niin monta kertaa, eli vielä kerran Vasemmistoliittolaiset toverit:
Tässä olen ja mielelläni kanssanne yhteistyötä tekisin, jos hyväksytte minut sellaisena kuin olen. Muuta en pyydä enkä vaadi. Olen kommunisti ja uskon tasa-arvoon ja vapauteen. En tuomitse ketään nimen tai näön perusteella vaan annan tekojen ja puheiden ratkaista. Miten olisi, onnistuisiko? Jos ei niin miksei? vain siksikö että uskallan käyttää itsestäni tuota pelottavaa sanaa "kommunisti"?

Ensinnäkin totean, että Vasemmistoliitto vastustaa kapitalismia.Teemme eron markkinatalouden ja kapitalismin välille.Markkinatalous on jotain luonnollista, se on tasapuolista kaupankäyntiä jossa kaikki osapuolet kokevat voittavansa.Kapitalismi taas on pääomien suosimista vaikka hintana olisi eriarvoisuuden kasvu.

kuulun niihin vassareihin, joiden mielestä marxilaisuus ei anna meille avaimia yhteiskunnan kehittämiseen.Meidän on itse luotava ohjelmamme ja sitä Vasemmistoliitossa parhaillaan tehdäänkin.Osallistua voi kuka tahansa osoitteessa vuorovaikuta.org.Ei siis tarvitse olla Vasemmistoliiton jäsen.

Minun mielestäni kommunistit pitävät omaa puoluetta aivan turhaan. Vasemmistoliittoon ovat kaikki vasemmistolaiset tervetulleita, yhdessä olemme vahvoja.Puoluetta puolueessa ei kuitenkaan voi hyväksyä- se vääristää koko liiton idean.
Olen keskustellut aiheesta runsaasti Marko Korvelan Facenbooksivuilla, sieltä voi siis lukea lisää aiheesta, joka on synnyttänyt vilkkaan polemiikin.

Valitettavasti md on oikeassa liian paljon.

Koitetaanpa tehdä jotakin sen eteen että eduskuntavaaleja seuraavissa vaaleissa samoja perusteita ei voisi esittää enään tosiasioina.

Ensimmäisenä tietenkin on edessä oleviin eduskuntavaaleihin valmistautuminen niin että SKP näkyy ja kuuluu kansamme etujen puolustajana, kansan itsensä aktivoimiseen johtavana voimana ja kansallisten etujemme puolustajana globaalin pääoman puristuksessa.

Vaaliin mennään, joko yhdellä tai useammalla listalla, mutta ehdottomasti joka tapauksessa vasemmistoa ja muita edistyksellisiä ihmisiä kokoavana voimana - mikä tarkoittaa mm. sitä että kritiikin kärki suunnataan globaaliin pääomaan ja sen sanansaattajiin eikä niihin jotka eivät aina ole olleet virheettömiä.

Onpahan vasemmisto yhdellä tai useammalla listalla, vasemmiston kokoamisen linjaa vahvistetaan.

Mitä tulee minun itseni kohdalta siihen mahdollisuuteen että SKP:n jäsenet voivat siirtyä Vasemmistoliittoon, en pidä ollenkaan pahana sitä ajatusta että Vasemmistoliitto muuttuisi sellaiseksi että minun olisi aika täyttää jäsenhakemus kaavake.

En kuitenkaan aio jäädä sellaista odottelemaan vaan kantaa korteni kekoon siinä puolueessa joka on nähnyt asiakseen pitää minut jäsenenä.

Itse asiassa pidän hyvinkin ei toivottavana sellaista että ideologisesti erilaisia ihmisiä yritetään ahtaa samaan muottiin.

Siitä on paljon huonoja kokemuksia.

Poliittinen yhteistyö ja naapuripuolueen pitäminen veljespuolueena onkin sitten aivan eri asia - se on tervettä ajattelua.

Hautoja vai perustuksia - loistava mielikuva! Kyllä johto lopettaa hautojen kaivun kun kenttäväki alkaa ottaa aloitteen itselleen- kuntataisteluissa ja vaikka eurooppalaisella tasolla laajoissa maiden rajoja ylittävissä kampailuissa on hyvää perustan kaivamista ja sitä toisenlaisen maailman rakentamista. On niin totta että toivoisi prosessien etenevän nopeammin mutta nyt ei ole vasemmiston vastakkain asettelun aika!

Suomessa on noin viisi miljoonaa erilaista ideologiaa.Se mitä käytännössä halutaan tehdä on ratkaisevaa.Jätetään ideologiat syrjemmälle ja käydään keskustelua.

Matti Aalto osui asian ytimeen.Hän sanoo odottavansa että Vasemmistoliitto muuttuu hänen kaltaisekseen.Moni muu taas toimii Vasemmistoliiton sisällä muuttaakseen puolueen politiikkaa...
Pelkkä hyvien asioiden ajaminen tai oikeassa oleminen ei elätä.Hukkaan menee suuri osa siitä työstä mitä yhdessä voisimme tehdä jos odottaa että Vasemmistoliitto anoo SKP:n jäsenyyttä.Onko tällainen realistista?

Jari, se mitä on tapahtunut on, että SKP on ehdottanut Vasemmistoliitolle vaaliliittoa eduskuntavaaleissa mielestäni hyvin perustein. Liittoehdotus torjuttiin. Helsingin Sanomien uutisessa Sirpa Puhakka ei ainakaan esittänyt mitään hyviä perusteluja kieltäytymiselle tai sille, miksei asiasta sovi ilmeisesti edes keskustella. Tässä ketjussa on noussut esille perusteita esim. md:n puheenvuorossa, joista osa on aivan hyviä. Itse aion edelleen käydä tätä keskustelua ja ihmetellä, miksi yhteistyö onnistuu muissa asioissa mutta ei vaaleissa. Johtuukohan se siitä, ettei SKP:n perimmäinen tavoite ole niinkään hankkia kansanedustajia vaan tavoitteemme on sosialismi ja kommunismi, riistosta vapaa luokaton yhteiskunta. Parlamenttivaalit ovat tähän eräs taktiikka.

Kommentteja Jari Suomiselle

Jospa lukisit kirjoitukseni uudelleen.
En todellakaan ole sanonut jääväni odottamaan yhtään mitään.

Toisekseen en edes odota Vasemmistoliiton muuttuvan minun kaltaisekseni.

Puolueen ja jäsenen keskinäisen luottamuksen ja arvostuksen pitää olla molemmin puolista.

Lisäksi se luottamus on ansaittava, molemmin puolisesti.

Minulla itselläni on sellainen molemminpuolinen luottamus SKP:n kanssa.

Mitä tulee aiheeseen:
"Puoluetta puolueessa ei kuitenkaan voi hyväksyä- se vääristää koko liiton idean."

Näkisin oikein hyvänä asiana että vasemmistolla olisi jokin yhteinen kattojärjestö, siis LIITTO.
Vasemmistoliitto nykyisellään ei ole sellainen - se on todellakin puolue.

Jos Vasemmistoliitto haluaa olla puolue, se ei voi samanaikaisesti olla laaja liitto.

Ehkäpä aidosti toisiaan kunnioittavien vasemmistolaisten yhteistyö ja toimintakyky saavutettaisiin parhaiten sillä että perustettaisiin jossakin vaiheessa uusi laajapohjainen kattojärjestö.

Mutta yhtä kaikki.

Työväenliikkeen yhtenäisyyden, keskinäisen kunnioituksen ja solidaarisuuden rakentamista harrastetaan joka tapauksessa jatkossakin.