Haavisto jatkaa Paasikiven linjaa

Aimo Minkkinen25.01.2012

Timo Harakka kutsuu blogissaan Pekka Haavistoa sarkastisesti Paasikiven ”reinkarnaatioksi”. Paasikiven näkemyksiä onkin syytä arvostaa Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta.  Siinä suhteessa tärkein ilmansuunta on itä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan avainongelma on ja tulee aina olemaan suhteemme Venäjään.

Nato-kysymyksessä olennaisin asia Suomelle on myös suhteemme Venäjään. Useimmiten jäsenyyden tarvetta perustellaan sillä taka-ajatuksella, että Nato olisi näinä Venäjän epävarmoina aikoina turvamme ja sitä olisi syytä hakea. Tätä väitettä on syytä tarkastella historian kokemuksen valossa.

Historiallisesti paradoksaalista on se, että irrationaalisista Venäjän peloista johtuva suuntautuminen läntiseen sotilaallis-poliittiseen yhteistyöhön loisi juuri sen ainoan hypoteettisen mahdollisuuden, missä uhka idästä olisi todella reaalinen.

Venäjän valtakunnan etu Suomeen nähden on aina ollut ensi sijassa sotilaallinen ja turvallisuuspoliittinen. Suomella Venäjän naapurina on oma historiallinen taustansa. Paasikivi korosti, että Venäjä näkee Suomen erikoisaseman itselleen parhaimmaksi vaihtoehdoksi.  

Lähtökohtana ovat tosiasiat Suomen ja Venäjän suhteissa: maantieteelliset eli naapuruus, strategiset eli Pietarin asema Itämeren pohjukassa, yleispoliittiset eli Venäjä suurvaltana. Suomalaisten on oman etunsa vuoksi syytä tunnustaa itäisen suurvaltanaapurimme legitiimit turvallisuusintressit Suomen suunnalla ja toimittava niin, ettei näitä intressejä Suomen alueen kautta voitaisi naapurin mielestä pitää uhattuna. Tämä ei ole suomalaisten heikkoutta, vaan viisautta ja sitä kautta vahvuutta. Suomen on parasta pyrkiä pysymään suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella.

Raoul Palmgren kirjoitti ”suuresta linjasta”, jonka keskeinen ajatus on, ettemme milloinkaan saa Venäjää vastaan turvautua ulkopuolisiin voimiin, sillä siinä politiikassa me kohtaamme vain tuhoa. Suomi on joutunut etulinjaksi niin ruotsalaisten kuin saksalaistenkin suuntautuessa Venäjää vastaan. Suomen ja Venäjän suhde on suomalaisille kansallisesti keskeinen kysymys.

Tuntemattomassa sotilaassa Honkajoki rukoili korkeimpia voimia auttamaan, etteivät Suomen herrat enää löisi koskaan päätään Karjalan mäntyyn. Poliittisen realismin taju ei näytä aina olevan Suomen poliittisen eliitin kaikkien edustajien vahvimpia puolia.

Suomessa on ollut tietyn poliittisen ajattelutavan ristiriitana kansallisuuskiihko suhteessa Venäjään ja kansallisajattelun, jopa kansallisvaltion kieltäminen etsittäessä uusia liittosuhteita länteen. Euroopan Unioniin liityttäessä tämä tuli erityisen selvästi näkyviin. Mielikuvissa Suomi saatetaan nähdä jonkinlaisena ”ritarikuntana” matkalla Euroopan ytimeen. Kytkeydytään samalla ikään kuin ajopuuna Naton aseteknologiaan.

Paasikivi painotti historian kokemuksen pohjalta, että Suomen on saatava päättää itse Venäjän-politiikastaan. Idänsuunnan turvallisuuspolitiikkaa ei pidä mennä luovuttamaan Suomen ulkopuolelle. Suomen on huomioitava Venäjän legitiimit turvallisuusintressit etenkin Pietarin suunnalla ja Itämeren alueella eikä pidä luovuttaa maaperäänsä astinlaudaksi Venäjää vastaan.

Suomen maantieteellinen sijainti ei ole Paasikiven päivistä muuttunut. Suomen ei tästä lähtien pitäisi antautua suurvaltojen eturistiriitojen mahdolliseksi taistelutantereeksi. Sitoutuminen läntiseen sotilasliittoon saattaisi, jos historiaan on luottamista, koitua kohtalokkaaksi Suomelle.

Pekka Haavisto kirjoitti aloittaessaan kesällä presidentin vaalikampanjan Paasikiveen viitaten: ”Kansainvälisellä taloudella ja Suomella on takanaan pitkä myötätuulen jakso. Nyt ollaan Euroopassa tilanteessa, jossa on selvittävä vastatuulessa. Talouden rakenteet on luotu hyviä päiviä varten, mutta kukaan ei tiedä miten ne kriiseissä toimivat. Etsimme nyt ratkaisua, joka olisi Suomen talouden ja suomalaisten veronmaksajien kannalta paras muistaen, että kriisit ovat usein iskeneet Suomeen syvemmin.”

Keskustelua

jari ansio 4 viikkoa sitten 25.01.2012

ystäväni opiskelee Pietarissa oikeustieteitä, Suomessa tapahtuvan opiskelun täydentämiseksi. Hän kertoi joululomalla Putinin pitäneen TV:ssä Venäjän turvallisuupoliittisen katsauksen. Rajat oli piirretty kolmella värillä: Punainen, oranssi ja sininen. Vimeksimainittu oli raja, jolla ei ole uhkia.

Sininen kiersi pohjoista jäämerta (ei rajojakaan) Toinen sininen oli Suomen ja Venäjän välinen.

Opiskelijaystäväni: " En ymmärrä miksi tämä asetelma tieten tahtoen pitäisi muuttaa?"

Työeläkeläinen 4 viikkoa sitten 25.01.2012

Rajojen värit tuossa mielessä riippuvat paljolti Venäjän omasta politiikasta. Aggressiivisuus herättää samaa vastapuolella.

J. Alexandersson 4 viikkoa sitten 25.01.2012

Hyvä kommentti. Laita se jakeluun myös muuhun verkkomediaan.

jyrki laukkanen 4 viikkoa sitten 25.01.2012

Täytyykin alkaa miettiä minne Haaviston muistomerkki sijoitetaan kun paraatipaikoilla on jo valtiomiesten patsaita. Ehkäpä Yrjönkadun ja Iso-Roobertinkadun nurkalle Mac Donaldsin viereen.Kallioon Karhupuistoon mahtuisi myös hänen hahmonsa.

Jari Heinonen 3 viikkoa, 6 päivää sitten 26.01.2012

Hyvä ja viisas kommentti Aimolta, kiitos!

Kalevi Wahrman 3 viikkoa, 6 päivää sitten 27.01.2012

Minkkinen viittasi Haavistossa Paasikiven linjaan. Keskustelu TV1 26.1.2012 osoitti, että Haavisto ei noudata "paasikiveläisyyttä" tukemalla venäjän ulkoa ohjattua "värioppositiota".

Matti Aalto 3 viikkoa, 5 päivää sitten 27.01.2012

"Täytyykin alkaa miettiä minne Haaviston muistomerkki sijoitetaan kun paraatipaikoilla on jo valtiomiesten patsaita. Ehkäpä Yrjönkadun ja Iso-Roobertinkadun nurkalle Mac Donaldsin viereen.Kallioon Karhupuistoon mahtuisi myös hänen hahmonsa."

Kansainvälisenä aseiden kalistelu miehenä Uraani Haavisto ansaitsisi patsaan Mannerheimin rinnalla.

Koska niiden ei kuitenkaan ihmisoikeusloukkausten vuoksi pitäisi olla missään näkösällä niin pitäisin sopivana että ne sijoitettaisiin johonkin suljettuun museotilaan jossa heidän palvojansa kuitenkin voisivat käydä vuodattamassa krokotiilin kyyneleensä.

Ilkka Salonen 3 viikkoa, 5 päivää sitten 28.01.2012

Moni Paavo Arhinmäkeä tai muita Paavoja äänestänyt miettii, kumpi jäljellejääneistä ehdokkaista on se sopivampi. Suurennuslasi on tarpeen. Vaistonvaraisesti vihreä menee suoraan kokoomuslaisen ohi. Presidentivaalit ovat kuitenkin ulkopolitiikkavaalit, varsinkin kun presidentin sisäpoliittiset valtaoikeudet on poistettu. Mauttomimman perustelun, ehkä provosoidakseen, taisi esittää Aimo Minkkinen blogissaan heittämällä Haaviston Paasikiven linjan jatkajaksi.

Hesarin taannoisen artikkelin mukaan Haavistosta tehtiin vihreiden ehdokas, kun itse Martti Ahtisaari oli tätä varta vasten kehunut. Ahtisaarihan on lausunut globalisaation edenneen niin, ettei maantieteellä ole enää merkitystä, ja että Suomi kuuluisi länsimaana Natoon. Ei vaikuta paasikiviläisyydeltä. Olisiko paasikiviläisyyttä siinä, että vihreät saivat Haaviston kannatusta ratkaisevasti nousuun venäjänvastaisuudella, kun nostivat Kingiseppin lannoitetehtaan päästöt julkisuuteen Hesarin ja Ylen avustuksella? Eipä taida olla. Olisiko paasikiviläisyyttä siinä, että Haavisto sanoi vaalikeskustelussa Naton olevan Suomelle yhtä tärkeän kuin Venäjä. Eipä, varsinkaan kun Nato ei ole, ainakaan vielä, valtio. Yhdysvallat on sellainen ja on siellä valtameren takana.

Vaakani on nyt hivenen Niinistön puolella. Saatan silti äänestää tyhjää. Näyttää melko mustalta. Pahimmillaan näen tässä vain valinnan herrojen Talvisota ja Jatkosota välillä, vaikka sotaan ei ollakaan menossa. Urho Kekkonen taisi lausua, että Suomi ei ole sodan ja rauhan kysymyksessä puolueeton vaan rauhan puolella. Ainakaan kekkoslaisuutta ei Haavistossa ole, kun on vaalikeskustelussa jo kahdesti pommittanut Irania Hormuzin salmessa. Pääsi Niinistö toppuutelemaan, että katsottaisiinko ne pakotteet ensin. On siinäkin, että oikeistoupseeri saa rauhoitella sotahullua sivaria. Täältäkin kai pesisi, jos olisi se hetki. Mietitäänpäs vielä.

Terv. Ilkka Salonen Helsinki

Matti Aalto 3 viikkoa, 2 päivää sitten 30.01.2012

"Haavisto jatkaa Paasikiven linjaa"

Millä planeetalla?

Juha Tapio 2 viikkoa, 3 päivää sitten 05.02.2012

Todella ansiokas kirjoitus, Aimo Minkkinen. Minä en vaan ymmärrä, miten otsikko ja viimeinen kappale kuuluvat artikkeliin.

Ohje

  • Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
  • Kommentit mieluiten omalla nimellä.
  • Maksimipituus on 2000 merkkiä.
  • Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
  • Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.

Bloggaaja esittelyssä

Aimo Minkkinen

Aimo Minkkinen

on Lenin-Museon johtaja Tampereelta.

Uusimmat tekijältä

Haavisto jatkaa Paasikiven linjaa

25.01.2012

Paasikiven näkemyksiä onkin syytä arvostaa Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta.

Sirola ja Lenin

07.12.2011

Lenin vaikutti Sirolan tunteisiin voimakkaammin ja innostavammin kuin yksikään runoilija.

Eyolf Mattson Leninin luona

26.10.2011

Mattsson oli tuolloin vielä vähän yli kaksikymppinen poika.

Punapäällikkö Verner Lehtimäki

30.08.2011

Lehtimäki oli keväällä 1918 Tampereella itäisen rintaman ylipäällikkönä ja Hugo Salmelan kuoltua punaisten ylipäällikkönä.

Patsasagitaatiota ja monumentaali-propagandaa

03.08.2011

Historian esimerkit osoittavat, että muistomerkit puhuttelevat.

Lenin ja kommunistit Kiinassa

15.06.2011

Aasia on astuva historian etunäyttämölle tulevaisuudessa Venäjän vallankumousta seuraten, Lenin totesi vuonna 1922.