Kuusinen ja Lenin, 2. osa

Aimo Minkkinen07.02.2011

Kuusinen osallistui maaliskuussa 1919 Moskovassa Kommunistisen Internationaalin perustavaan kokoukseen. Hän tuki kokouksessa Leninin poliittista linjaa.

Lenin korosti, että venäläisten oli helpompi aloittaa vallankumous, mutta heidän olisi vaikeampi jatkaa sitä ja viedä se lopulliseen voittoon.

Toukokuussa 1919 Kuusinen tuli salaa Suomeen. Hän piileskeli Helsingissä samoilla seuduilla missä Lenin oli piileskellyt kesällä 1917. Bolshevikkien ja Leninin kokemus ”maanalaisuudesta” oli nyt tarpeen.

Kuusiselle suunniteltiin aluksi sala-asuksi suomalaisen suojeluskuntaupseerin univormua, mutta se teki niin teatraalisen vaikutuksen, että hän heitti sen nurkkaan ja sen sijaan hän kulki Helsingissä naamioituneena suurlieristä hunnullista hattua käyttäväksi naiseksi. Lenin oli aikanaan tullut Suomeen pastoriksi naamioituna.

Kuusinen kirjoitti artikkeleita Sosialistiseen Aikakauslehteen nimimerkeillä ”Usko Sotamies” ja ”Sukulainen”. Hän solmi kontaktin mm. kirjailija Elmer Diktoniukseen.

SKP:n toinen edustajakokous arvosteli syyskuussa 1919 sosialidemokraattisen puolueen johtoa, koska ”se häpäisee työväen 1918 vuoden vallankumouksen”.

Kuusinen teki Suomessa vallankumouksen ajankohtaisuudesta uudelleenarvion. Oli turha odottaa uutta aseellista kapinaa. Täytyi suuntautua laillisen poliittisen toiminnan aloittamiseen.

Kuusinen suomensi Leninin teoksen ”Vasemmistolaisuus lastentautina kommunismissa”. Se teki häneen suuren vaikutuksen ja kävi yksiin hänen henkilökohtaisen kokemuksensa kanssa. Kuusinen koki tuon poliittisen näkemyksen suuntautuvan äärivasemmistolaista lahkolaisuutta vastaan. Hän näki, että Suomessa voitaisiin toimia laillisen Sosialistisen Työväenpuolueen kautta.

Kommunistinen toiminta oli Suomessa kiellettyä ja Kuusisenkin kiinniottamisesta luvattiin työläisen vuosipalkan verran palkkiota. Kuusisen näköinen mies ammuttiinkin erehdyksessä Pohjanlahden jäällä. Lapuanliikkeen kärkimies Vihtori Kosola ilmoitti vaasalaisessa sanomalehdessä ”Kuusisen” kiinniotosta ja teloituksesta. Tieto Kuusisen ”kuolemasta” kiiri ympäriinsä. Myöhemmin hän totesikin tulleensa tunnetuksi Neuvosto-Venäjällä vasta ”kuolemansa” kautta. Väärän ”Kuusisen” ampuja hirttäytyi asian paljastuttua.

Syksyllä 1919 tilanne oli kiperä myös Moskovassa. Kun valkoiset joukot uhkasivat, kaivoi bolshevikkijohto kultaa ja kalleuksia maahan Moskovassa. Suunnitelmissa oli vetäytyminen Uralille ja siirtyminen vanhaan maanalaiseen toimintamuotoon. Lenin olisi jäänyt Moskovaan puettuna vanhaksi talonmieheksi. Hänen olisi pitänyt kuluttaa aikaa makailemalla uunin pankolla. Ja elleivät muut bolshevikkijohtajat olisi palanneet Uralilta, Lenin olisi siirtynyt Suomeen, missä tunsi seudut. Hän olisi tehnyt saman matkan kuin vuonna 1907 ja 1917.

Huhtikuussa 1920 Kuusisen mielessä oli tärkeimpänä asiana rauhansopimuksen solmiminen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille. Hän kirjoitti muistion vanhalle koulutoverilleen, pääministeri Rafael Erichille salanimellä ”Otto Näre”. Heti se ei tuottanut tulosta, mutta lokakuussa 1920 sopimus solmittiin. Näin toteutettiin Leninin idea rauhanomaisesta rinnakkainolosta yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden kesken.

Saatuaan henkilökohtaisen kutsun Leniniltä Kuusinen palasi helmikuussa 1921 Neuvosto-Venäjälle Muurmanskin ja Petroskoin kautta. Petroskoissa hän keskusteli Edvard Gyllingin kanssa Karjalan työkansan kommuunin kehitysnäkymistä. Lenin käski auttamaan Kommuunia ja sen talous lähti ripeään kasvuun, kun taas länsimaat ja Suomi vaipuivat talouslamaan, pula-aikaan.

Keskustelua

armas 1 vuosi, 3 kuukautta sitten 07.02.2011

Kuusinen tapatti enemmän vasemmistolaisia kuin Mannerheim. Melkomoinen saavutus.

Jyrki Yrttiaho 1 vuosi, 3 kuukautta sitten 09.02.2011

Kiitos Aimo kiinnostavista kirjoituksistasi.

PSillanpää 1 vuosi, 3 kuukautta sitten 09.02.2011

Kyllä se taitaa olla vaikeaa yrittää tehdä Kuusisesta kansallissankaria täällä Suomessa! Pääministeriksikin hän pääsi vain poissaolevana!
Oli hän kyllä aikamoinen luikero, kun pysyi hengissä kaikki Stalinin vainot ja vielä haudattiin Punaiselle Torille tiiliseinään.

Ohje

  • Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
  • Kommentit mieluiten omalla nimellä.
  • Maksimipituus on 2000 merkkiä.
  • Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
  • Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.

Bloggaaja esittelyssä

Aimo Minkkinen

Aimo Minkkinen

on Lenin-Museon johtaja Tampereelta.

Uusimmat tekijältä

Kimien valtakunnassa

02.05.2012

Kymmenen päivää Pohjois-Koreassa...

Lenin 2012

17.04.2012

Löytyykö Leniniltä sanottavaa tälle päivälle?

Sotiemme kotimaisesta taustasta

05.03.2012

Sopii kysyä, millainen olisi Suomi ja maailma, jos Suomen sodanaikainen johto olisi yhdessä Saksan natsien kanssa todella voittanut sodan.

Haavisto jatkaa Paasikiven linjaa

25.01.2012

Paasikiven näkemyksiä onkin syytä arvostaa Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta.

Sirola ja Lenin

07.12.2011

Lenin vaikutti Sirolan tunteisiin voimakkaammin ja innostavammin kuin yksikään runoilija.

Eyolf Mattson Leninin luona

26.10.2011

Mattsson oli tuolloin vielä vähän yli kaksikymppinen poika.