Majakovski majakkana

Aimo Minkkinen25.10.2010

Neuvostorunoilija Vladimir Majakovskin sukunimi periytyy hänestä elämänkerran kirjoittaneen Bengt Jangfeldtin mukaan suvun miesten suuresta koosta. Majakovski sanoi olevansa liian kookas, liian suuri miljöönsä, ympäristönsä mittasuhteisiin verrattuna. Runoilija Majakovski on ollut neuvostoyhteiskunnan majakkana monessakin mielessä. Majakovski persoonana ja työväen vallankumous valtavana yhteiskunnallisena ilmiönä kohtasivat toisensa. Hän viitoitti reittiä kohti kommunismia, mutta samalla varoitti myös vaaroista ja karikoista tällä tiellä. Nuo varoitukset eivät olleet turhia.

Vuonna 1928 Majakovski kirjoitti runossa Maamme on yltäkylläinen: ”Tasavaltaa et kynnellä peitä, kuudetta osaa maailmasta. Voi, miten paljon siunattu meitä, voi miten vähän osaamme vasta!”

Majakovski hyökkäsi runossaan Istuskelijoita neuvostoyhteiskunnan virkavaltaistumista vastaan.

”Oi jospa kerran kutsuttaisiin koolle kokous, joka lopettaisi kerta päätöksellä kaikki kokoukset”.

Lenin kertoi Metallityöväen liittoon kuuluneille kommunisteille: ”Luin sattumalta eilen Izvestijasta Majakovskin runon, jossa oli poliittinen teema. En kuulu hänen runonlahjojensa ihailijoihin, mutta myönnän auliisti olevani epäpätevä arvostelemaan sellaisia asioita. Poliittiselta ja hallinnolliselta kannalta katsoen se kuitenkin herätti minussa suurempaa tyytyväisyyttä kuin mikään pitkään aikaan. Hän tekee runossaan selvää jälkeä kaikista kokouksista ja pilkkaa kommunisteja, jotka vain kokoustavat ja kokoustavat. Runoudesta en osaa sanoa, mutta politiikan näkökulmasta voin vakuuttaa, että hän on aivan oikeassa.”

Runo neuvostopassista julistaa: ”Minä repisin sutena virkamahdin. Oikeuksiaan en arvoon jätä. Pirut vieköön turhaan paperirahdin leimoineen”.

Majakovski näki runollisesti marxilaisuuden aseena, keinona ampua ja tätä asetta oli käytettävä taitavasti. Tämän taidon hän näki olevan Leninillä. Keskustelussa toveri Leninin kanssa (1929) Majakovski totesi, kuinka tämä saa väsymykseen asti sietää solvaajia ja hätistellä heitä kimpustaan. Majakovski pyysi, ettei Leninistä tehtäisi pyhimystä eikä luotaisi kulttia.

Majakovski ylisti Leniniä omalla tavallaan: ”Opiskelisin venäjänkielen pelkästään sen takia, että se on Leninin puhuma kieli.” Hänen mielestään Lenin perusti ”ihmisyyden diktatuurin”. Häntä tarvittiin elävänä eikä kuolleena. Kun ensimmäiset uutiset Leninin sairaudesta julkistettiin maaliskuussa 1923, Majakovski kirjoitti epätoivoisen runon: ”Emme usko!”. Leninin kuolema 21.1.1924 kosketti häntä syvästi. Hänen ystävättärensä Lili Brik on muistellut, että se oli kauhea aamu. ”Itkimme ja jonotimme hyytävässä pakkasessa Punaisella torilla saadaksemme nähdä hänet.”

Majakovski kirjoitti kesällä 1924 ”suurenmoisen sielunmessun”, Lenin-runoelman. Se oli valmis lokakuun alussa 1924 ja sisälsi kolmetuhatta säettä. Se on pätevä Venäjän vallankumouksen runollinen historiikki Leninin persoonan kautta. Mieleenpainuvia ovat runoelman varoitukset siitä, ettei Leniniä pidä kuolemansa jälkeen muuttaa ikoniksi. Hän pelkäsi, että Leninistä tulisi samanlainen ”halpaan kipsiin valettu vanhus” kuin Marxista oli tehty.

Majakovski näki sähkölampun seitsenvuotiaana, minkä jälkeen luonto ei enää häntä kiinnostanut. Hän riimitteli myöhemmin: ”Kokonaiset kuorot kyllä tähtiä ja kuita, muttei edes yhtä sanaa sähköistämisestä”. Majakovskin mielestä ”kapitalismi” sanana ei ole suinkaan kauneimpia. ”Satakieli” paremminkin kaunistaisi runon. ”Mutta minä agitaattorina säkeisiini ”kapitalismin” empimättä punon”.

Majakovskin tulevaisuuden näkökykyä kuvastavat hänen vuonna 1924 kirjoittamat säkeet: ”Fasisteja pelkää emme. Heidät murskaamme pistiminemme!”. Tai vielä pitemmälle: ”Ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi, porvari, lähestyy.”

Keskustelua

Kimmo Koivisto 1 vuosi, 6 kuukautta sitten 25.10.2010

Hyvä kirjoitus, Aimo. Sain juuri lahjaksi turkkilaisen runouden antologian, jonka Palladium-kirjat on toimittanut ja siinä oli myös maininta kommunistirunoilijasta Nazim Hikmetistä joka tapasi Moskovassa itsensä Majakovskin. Ja tämä teki suuren vaikutuksen turkkilaiseen Hikmetiin.

Hannu Tiainen 1 vuosi, 6 kuukautta sitten 25.10.2010

Aimon kirjoitukset on lyömättömiä, odotan aina innolla niitä. Tuosta kokoustamisesta ei kommunistit ole vieläkään päässeet irti. Enemmän toimintaa, vähemmän kokouksia, niin sen pitää mennä.

Minä vain... 1 vuosi, 6 kuukautta sitten 30.10.2010

Aivan ihana kirjoitelma... minä toverina vahvistan sen! Aivan ihana...

Markku Huhtala 1 vuosi, 6 kuukautta sitten 02.11.2010

Erinomaista Aikku.
Juttu sikälikin on hieno ja ajankohtainen, että kokoustelu todellakin on tänäänkin kommunistien "joukkotoimintaa", minulla ainakin perse on jo aivan kipeä.
Kokoukset ovat tärkeitä, mutta kokouksia kokouksien takia eivät ole.
Mutta ne, jotka niitä kokouksia järjestävät, ovat aivan toista mieltä, ja ne jotka taas eivät meinaa pysyä housuissaan kun pitäisi päästä "barrikadeille"(kuten minäkin), näkevät useimmat kokoukset täysin turhina.
Jokaisen kokouksen, jos niitä on istuttava, on suunnattava toimintaan, käytännön toimintaan.
Lenin tästä puhui monesti.
Samoin vaikkapa Taisto Sinisalo vastaus on "vasemmistopolitiikka".
Valitettavan monen kommunistin "kädet" on sidottu juurikin näihin turhiin kokouksiin.
No...mitäs minä enempää...

Ohje

  • Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
  • Kommentit mieluiten omalla nimellä.
  • Maksimipituus on 2000 merkkiä.
  • Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
  • Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.

Bloggaaja esittelyssä

Aimo Minkkinen

Aimo Minkkinen

on Lenin-Museon johtaja Tampereelta.

Uusimmat tekijältä

Kimien valtakunnassa

02.05.2012

Kymmenen päivää Pohjois-Koreassa...

Lenin 2012

17.04.2012

Löytyykö Leniniltä sanottavaa tälle päivälle?

Sotiemme kotimaisesta taustasta

05.03.2012

Sopii kysyä, millainen olisi Suomi ja maailma, jos Suomen sodanaikainen johto olisi yhdessä Saksan natsien kanssa todella voittanut sodan.

Haavisto jatkaa Paasikiven linjaa

25.01.2012

Paasikiven näkemyksiä onkin syytä arvostaa Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta.

Sirola ja Lenin

07.12.2011

Lenin vaikutti Sirolan tunteisiin voimakkaammin ja innostavammin kuin yksikään runoilija.

Eyolf Mattson Leninin luona

26.10.2011

Mattsson oli tuolloin vielä vähän yli kaksikymppinen poika.