Sukupuolijärjestelmä osana kapitalistista sortoa

Anibal Quijanon vallan koloniaalisuuden käsitteeseen pohjautuen María Lugones argumentoi rodun ja sukupuolen käsitteiden olevan siirtomaapolitiikan sosiaaliseen järjestäytymiseen viittaavia todellisuuden hahmottamisen akseleita.

Hänen mukaansa sukupuoli ja rotu ovat kaksi sisällöltään fiktiivistä ja toisiinsa erottamasti kytkeytyvää länsimaiden hegemonian ilmausta, joiden alkuperä on kolonialistisessa valtapolitiikassa. Lugonesin ajattelun taustalta löytyy idea niin sanotusta intersektionaalisuudesta eli rodun, luokan, sukupuolen ja seksuaalisuuden toisiaan vuorovaikutteisesti muokkaavien käsitteiden ja käytäntöjen suhteista.

Monet alkuperäiskansat tunsivat niin sanotun sukupuolittamattoman ihmisen käsitteen eikä rodulla ollut laisinkaan merkitystä. Rodun käsitteen käyttöön ottaminen mullisti aikanaan vallanpitäjien suhteen hallittaviinsa, koska nyt biologiseen fiktioon perustuen voitiin asettaa ihmiset keskenään ylempi- ja alempiarvoisiin. Sama ajattelu heijastui myöhemmin myös kulttuurin ja yhteiskunnan alueelle, länsimaiden katsottiin olevan kehittyneitä sivilisaatioita ja muiden barbaareita.

Siksi eurosentrisen kapitalistisen yhteiskuntamallin olemassaoloa ei voida erottaa sukupuolen ja rodun käsitteistä, joiden varaan koko järjestelmä on rakennettu. Evolutionismi oli tärkeä poliittinen suuntaus juuri sen takia, että sen avulla voitiin mukamas osoittaa kulttuurierojen olleen olemassa jo ennen lännen väkivaltaista imperiumia, vaikka todellisuudessa niistä tehtiin merkittäviä vasta silloin, kun niillä oikeutettiin muiden vieraaksi koettujen kansojen alistaminen. Vasta kaikille elämän osa-alueille vaikutuksensa ulottanut kolonialismi teki uusista sosiaalisista identiteeteistä vallan työkaluja. Koko maailman jakamista kahteen vastakkaiseen hierarkkisesti järjestäytyneeseen sukupuoleen ja muutamiin eriarvoisiin rotuihin voidaan pitää kolonialismin pysyvimpänä ilmauksena. Eurooppalaisten valtapolitiikka muutti muun maailman tavan ajatella itseään ja yhteisöään.

Kapitalistien kolonialismissa toteutuneilla valtahaaveilla oli usein hyvin vahva eroottinen taustalatauksensa kuten seuraavasta Amerikan valloittamiseen liittyvästä esimerkistä selviää:

Eeppiseen valoon kietoutuneen vasta saapuneen edessä, intiaaninainen ojentaa kätensä kaikessa seksuaalisessa voimattomuudessaan vihjatakseen seksiin ja alistumiseen. Lähes jumalaisessa sisääntulossa Vespucci ilmaisee kohtalonsa täyttää hänet maskuliinisuutensa sivistävillä siemenillä, hedelmöittää nummi ja padota tuo taustalla kuvana välkkyvä rituaalisen kannibalismin näkymä. Kannibalistit näyttävät naisilta ja he paahtavat ihmisjalkaa sitä kiertäen, kunnes se vedetään pois sen lävistävän välineen toimesta.

Kapitalismi mahdollisti uudet työn ja hyväksikäytön kontrolloimisen muodot, mutta myös palkkatyön. Historiallisesti vain valkoihoiset eurooppalaiset saattoivat ansaita palkkaa tekemästään työstä. Muut olivat lähinnä orjien tai palvelijoiden asemassa. Tämä kertoo siitä, kuinka työnjako on aina kapitalismin laajentumisesta lähtien ollut geografisesti ja rodullisesti värittynyttä. Quijano ymmärtää modernisaatiolla kolonialistisen kokemuksen ja kapitalismin tarpeiden pragmaattista yhdistämishanketta. Eurosentrisen modernisaation myötä luonto ja ihminen erotettiin toisistaan rationaaliseksi koetun hyväksikäytön logiikan mukaisesti. Euroopasta rakennettiin kognitiivisessa mielessä kehityksen keskus, josta kapitalistinen järjestelmä oli saanut alkunsa. Tähän nähden muu maailma oli primitiivinen ja siksi hyväksikäytettävissä.

Länsimaisen dikotomisen ja hierarkkisen sukupuolijärjestelmän levittäminen muuhun maailmaan oli ja on aivan yhtä tärkeä osa uutta globaalia työnjakoa kuin rotu ja pääomat. Sukupuoli rakentuu ensisijaisesti sosiaalisesti, koska myös sukupuolen biologinen määrittäminen on ennen kaikkea sosiaalinen käytäntö, joka perustuu yleisiin mielikuviin naiselle ja miehille sopivista ominaisuuksista. Ennen kolonialismin luomaa binaarista ja erottelevaa sukupuolikäsitystä, monet alkuperäiskansojen muodostamat yhteiskunnat arvostivat interseksuaaleja, sallivat useamman sukupuolen keskinäisen rinnakkaiselon ja luottivat erilaisuuteen perustuvaan tasa-arvoon. Muun muassa Pohjois-Amerikasta tunnetaan useita aiemmin matriarkaalisia, eli naisten johtamia yhteiskuntia, joissa sukupuolta ei ymmärretty erillisenä muusta, esimerkiksi henkisestä olemuksesta ja sukupuolet järjestyivät yhdenmukaisesti suhteessa toisiinsa.

On syytä korostaa, ettei sukupuoli ei ole historian ulkopuolelta rakentuva tai universaalinen käsite. Tästä osoituksen tarjoaa Afrikan yoruba-kansa, jolla ei ollut ennen kolonialismia institutionalisoitua sukupuolijärjestelmää eikä sukupuoli siis ollut yhteiskuntaa järjestävä tekijä. Kuitenkin länsivalta tarkoitti yhteiskunnan uudelleen järjestämisen keskittämistä sukupuolen ympärille. Naisten roolin moniselitteinen taakka kolmansissa maissa johtuu tästä mielivaltaisesta yhteiskunnan perusrakenteiden yhtäkkisestä muutoksesta. Nyt naisista tuli kaksinaisesti alisteisia, suhteessa miehiin sukupuolensa kautta ja rodullisesti suhteessa valkoisiin.

Kolonialismin kohteiksi niin ikään joutuneet miehet hyväksyivät nyt luodun uuden järjestyksen, mikä tarkoitti samalla heidän rikoskumppanuuttaan naisiin kohdistuvan sorron sallijoina. Miesten liittoutuminen uusien vallanpitäjien kanssa tarjosi näille sisäisen liittolaisen valloitetuissa maissa. Myös ensimmäisen sukupolven feministit peittivät sukupuolen rodullistuneen luonteen ja tulivat siis vahvistaneeksi valkoisten ja värillisten naisten keskinäistä erottelua. Alun perin keskiluokkaiset feministit keskittyivät valkoisen naisen teoreettiseen ja käytännölliseen vapauttamiseen aivan kuin kaikki naiset olisivat yhdenmukaisia suhteessa valtaan. Historiallisesti kummatkin ovat olleet alisteisessa asemassa mieheen, mutta valkoisilla naisilla on ollut värillisten naisten verellä lunastettuja etuja kuten vähäinen työtaakka.

Pohjois-Amerikan naisten hallitsemissa yhteiskunnissa sen sijaan ajateltiin universumin keskeisten voimien olevan feminiinisiä. Siis ilman naisten ymmärrystä mikään ei ollut pyhää tai sallittua. Kuitenkin kolonialistisen järjestelmän soveltaminen ja kristinuskon levittäminen edellyttivät monia korvaavia rakenteita: luojajumalista tuli maskuliinisia, yhteiskunnan filosofiset ja hallinnolliset järjestelmät tuhottiin, entiset taloudelliset ja rituaaliset tavat hävitettiin sekä klaanit muutettiin miesten johtamiksi ydinperheiksi. Selviytyäkseen monien patriarkaalisesta järjestelmästä riippuvien kansojen täytyi alkaa luottaa miesten ylivaltaan. Käyköön tämä esimerkistä siitä, kuinka tärkeää naisten alistaminen oli kolonialistisen ja kapitalistisen järjestelmän voimistamiseksi. Sukupuoli kolonialistisena sortorakenteena mahdollisti kaikkien sosiaalisen elämän muotojen radikaalin muuttamisen.

Aiempi vastavuoroisuuteen ja toisensa täydentämiseen perustunut sukupuolinen logiikka tehtiin uhanalaiseksi. Tässä valossa on mielenkiintoista todeta, että ainakin kymmenenkunta Pohjois-Amerikan intiaanikansaa oli naisvaltaan perustuvia, niiden joukossa cherokeet, irokeesit ja navajot. Lisäksi ainakin 88 kansaa tunsi homoseksuaalisuuden ja niistä suurin osa hyväksyi sen harjoittaminen, kuten apassit ja mayat. 20 kansan tiedetään viitanneen lesbouteen jo varhain ennen eurooppalaisten tuloa. Berdachena tunnettu kolmas sukupuoli oli olemassa ollut käsite yli 150 yhteiskunnassa. Meksikossa nykypäivän zapoteekit tunnustavat yhä kolmannen sukupuolen käsitteen muxen muodossa.

Sukupuolen katsottiin myös perustuvan valintaan. Aikanaan esimerkiksi Pohjois-Amerikan yuma-kansan parissa sukupuolen saattoi määrittää unessa nähdyt symboliset esineet, nyt sukupuoli alettiin määrittää miekalla. Myöhemmin miekka korvattiin sanan mahdilla ja medioiden vaikutuksella, mutta pakkomielteisestä sukupuolen määrittämisestä ei enää ole päästy eroon.

Eurosentrinen globaalit mittasuhteet saanut kapitalistinen riisto on aina ollut heteroseksuaalista. Perverssit ja tuhoavat puolensa peittävä heteroseksuaalinen halu oikeutti värillisten naisten järjestelmällisen hyväksikäytön eräänlaisina halukkaina eläiminä, kun taas valkoisille naisille varattiin asema alistettuina ja henkisesti vajaamielisinä valkoisen rodun ja porvariston suvunjatkamisen välineinä. Heteroseksuaalinen halu sinänsä pyhitettiin, koska vain sen kautta kyettiin kontrolloimaan tuotantoa ja pääomia.

Modernia sukupuolijärjestelmää ei siis voisi olla olemassa ilman vallan kolonialistista olemusta, joka liittyy yhtä kiinteästi ihmisten rodulliseen eriarvoistamiseen. Toisin sanoen sukupuoli (seksismi) ja rotu (rasismi) ovat toisistaan erottamattomia sortojärjestelmiä, jotka eurosentrinen kolonialismi hyödynsi ja hyödyntää oman valtansa edistämiseksi. Niiden soveltaminen on tarkoittanut aiempien sosiokulttuuristen rakenteiden tuhoamista. Siksi niiden hävittäminen vaatii puolestaan olemassa olevien sosiaalisten käytäntöjen (kuten sukupuolen, kuluttamisen ja heteroseksuaalisuuden) lakkauttamista. Valitettavasti suunta näyttäisi olevan päinvastainen, sillä uuskolonialistinen EU ja uusfasistiset perussuomalaiset ravitsevat itseään näillä ideologisilla, jo luonnollistetuilla eurooppalaisen ajattelun syvävirtauksilla.

Eteläafrikkalaisen interseksuaalin urheilijan Caster Semenyan vuoden 2008 olympialaisten jälkeen paljon julkisuutta saanut tapaus kertoo niin sanotusta sukupuolen apartheid-politiikasta, joka viittaa värillisten naisten sukupuolta koskevaan erityisen tarkkaan kontrolliin. Kukaan ei huomauttanut mitään hyvin maskuliinisten ja karvaisten itäsaksalaisten tai itäeurooppalaisten valkoisten naisten osallistumisesta olympialaisiin erityisesti 70- ja 80-luvuilla. Tämä on vain yksi osoitus siitä, kuin sukupuolen ja rodun käsitteet ovat yhä toisistaan erottamattomia kolonialismin ja kapitalismin liittona muodostuneessa globaalissa nykyisyydessämme.

Vallan kolonialistinen alkuperä on muokannut ja muokkaa kaikkea ajatteluamme. Emme voi tavoitella todellista muutosta, jos emme tiedosta näiden rakenteiden toimintaamme ohjaavaa vaikutusta. Väittäsinkin, että sukupuolikurin tiedostaminen muodostaa aivan yhtä tärkeän osan vastarinnasta kapitalistista järjestelmää vastaan kuin klassisesti korostunut luokkatietoisuus. Monimutkaisten vaiheiden kautta kolonialismi kurottaa käpälänsä arkipäiväämme, jossa sukupuoliroolit yhä hallitsevat. Gramscilaisessa mielessä osallistumme kaikki rodullistetun sukupuolisen väkivallan uusintamiseen aktiivisessa tai passiivisessa mielessä. Jos emme muuta todellisuutemme karttoja ja ala hahmottaa niitä monia sosiaalisen todellisuuden rakentumisen muotoja, jotka mahdollistavat kapitalistisen järjestelmän olemassaolon, emme voi koskaan todella vapautua sen kahlitsevasta otteesta.