Jyri jättänee pysyvän jälkensä Meksikon historiaan
Sami Laaksonen — 17.05.2010Vaikka Jyrin kuolema on hirveä tosiasia, sen seuraukset voivat olla kauaskantoisia. Vaikka se saattaa kuulostaa julmalta, niin Jyrin ja Bettyn veri saattaa hyvinkin sinetöidä San Juan Copalan vuonna 2007 julistetun autonomian. Triqui-intiaanien alueella Oaxacassa on käyty matalan intensiteetin sotaa viimeiset 30 vuotta, mutta ehkä kansainvälisen yhteisön painostus tuo vihdoin rauhan alueelle ja pakottaa viranomaiset ja puolisotilaalliset joukot kunnioittamaan intiaanien oikeutta päättää omasta elämästään ja hallinnostaan. Synkimmälläkin hetkellä voimme löytää toivoa tästä ajatuksesta. Tuskin rauhankaravaani edes uneksi konfliktin ratkaisemisesta, mutta traagiset tapahtumat saattavat muuttaa triqui-kansan tulevaisuuden pysyvästi.
Kaksi merkittävää alkuperäistenkansojen yhteiskunnallista liikettä eli Alto Balsasin nahua-kansojen neuvosto (CPNAB) ja Zapatistien kansanvapautusrintama (EZLN) ovat saavuttaneet tavoitteensa ja erävoittonsa Meksikon valtiosta ja monikansallisesta suurpääomasta pitkälti kansainvälisen tuen takia. Myös näkyvyys kansallisissa medioissa pakotti liittovaltion hallituksen reagoimaan ja myöntymään vuosina 1990-1992 ensin Alto Balsasin jättimäisen patohankkeen jäädyttämiseen ja sitten vuosina 1994-1996 zapatistiyhteisöjen itsehallintoon. Vaikka Oaxacan kansojenkokous (APPO) voimaannutti tuhannet ihmiset vaatimaan oikeudenmukaisuutta ja paremmin elämisen ehtoja, murtautui tietoisuus siitä ulkomaiden medioihin vasta amerikkalaisen Indymedian toimittajan Brad Willin kuoleman jälkeen lokakuussa 2006. Nyt Jyrin murha on muistuttanut meitä jälleen Oaxacan raa’an verisestä todellisuudesta. Suomessa kiinnostutaan Meksikon ihmisoikeusloukkauksista tai Oaxacan diktatuurista vasta kun joku aktivistiveljistämme tapetaan.
Näin tänään videopätkän aktivistiveljen verisestä ruumista erään mustan auton lavalla. Jyriä oli osunut päähän. Ilmeisesti viimeisenä tekonaan hän pelasti toisen suomalaisaktivistin hengen. Häntä ei sentään riisuttu alastomaksi ja riepoteltu kameroiden edessä Oaxacan samannimisen pääkaupungin kaduilla kuten Brad Willille tapahtui. Hänen perheensä, useat järjestöt ja Yhdysvallat on vaatinut viimeiset kolme vuotta oikeutta, mutta edelleenkään syyllisiä ei vankita eikä totuutta kerrota. Suomen valtiotason toiminta on ollut ponnetonta, mutta vaikka EU tai YK kuinka vaatisi, tuskin ketään tullaan koskaan tuomitsemaan maantiellä sattuneesta aseellisesta välikohtauksesta. Meksikon oikeusjärjestelmä ei vain toimi niin. Toisaalta Meksikon hallitus voi haluta pestä kasvonsa ja järjestää tutkimukset oikein mallikkaasti. Silti on epätodennäköistä, että puolisotilaallisten joukkojen jäsenien koskemattomuuteen kajottaisiin.
Osallistuin San Juan Copalan edustajiston rinnalla mielenilmaisuun Suomen Meksikon-suurlähetystön edessä keskiviikkona 12.5. Paikalla oli myös useita toimittajia ja kameramiehiä sekä Demokraattisen vallankumouspuolueen (PRD) kongressiedustaja. Kun Suomen suurlähettiläs vihdoin ilmaantui puolenpäivän jälkeen puhumaan medialle, hänen lausunnoistaan puuttui sisältö. Ulla vain yksinkertaisesti korosti, että Suomi luottaa Meksikon liittovaltion viranomaisten kykyyn tutkia tapaus ja tuomita syylliset. Myöhemmin kävi selväksi hänen jonkinlainen kummallisen välinpitämätön ja kyllästynyt asenteensa suomalaisaktivistin murhaan. Toivoisin Suomen vievän Oaxacan suuren mittaluokan ihmisoikeusrikokset ja veljemme murhan Haagin kansainväliseen ihmisoikeustuomioistuimeen. Kyseessä on historiallinen tilaisuus puuttua Meksikon oikeusjärjestelmän ja poliittisen elämän epäkohtiin.
Meksikon kongressissa on perustettu erityinen työryhmä, joka ryhtyy selvittämään Oaxacassa triqui-alueella tapahtunutta kaksi uhria vaatinutta väijytystä. Komitea aikoo myös tarkistaa kolmen avoimesti konfliktissa olevan järjestön vaatimukset ja kutsua ne neuvottelemaan yhteisistä tavoitteista. Lautakunta jatkaa töitänsä aina 31.8.2012 asti ja on velvollinen reportoimaan edistymisestään säännöllisesti täysi-istunnoissa. Työryhmä aikoo myös pitää tiiviisti yhteyttä Suomen suurlähetystöön. Kuitenkin vain kansainvälinen painostus voi säilyttää la Sabanan verisen iltapäivän kansan muistissa, koska Meksikossa raportoidaan lähes joka päivä jostakin uudesta väkivaltaepisodista.
Keskustelin tilaisuudessa San Juan Copalan autonomisen kunnan edustajien kanssa, jotka ovat asettuneet toistaiseksi pääkaupungin valtavalle torille vaatimaan oikeuden toteutumista ja jakamaan tietoa tapahtuneesta. He ovat myös järjestämässä kunnianosoitusta Jyrille ja haluavat välittää osanottonsa hänen perheelleen. Lupauduin auttamaan tiedonkulkua Suomen ja Meksikon välillä. Toisaalta perjantaina 28.5. San Juan Copalaa kohden lähtee useiden kymmenien aktivistien rauhankulkue, joka pyrkii viemään kaupunkiin sanomaa paremmasta huomisesta. Jyri Jaakkolasta on lyhyessä ajassa tullut Suomen Che Guevara, joka kuoli taistellessaan enemmistön hyvinvoinnin puolesta. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Oaxacassa osattaisi arvostaa Jyrin panosta.
Tokkopa jättää mitään pysyvää jälkeä. Niin monet ennen häntä ovat siellä kuolleet ja ovat jo unohdettuja.