Tavallisten ihmisten kapinaa suomalaisten olohuoneisiin

Sami Laaksonen — 16.04.2010

Tiedonantajassa aikoinaan tammikuussa 2009 mainittu seitsemän hengen työryhmällä toteutettu kirjahankkeemme Oaxacan vuoden 2006 kapinaliikkeestä on vihdoin saatu valmiiksi. Se ilmestyy Into-kustannuksen pamflettina nyt huhtikuussa ja löytynee siis kohta kaikista hyvin varusteruista kirjakaupoista kuten Akateemisesta. Ajattelin oportunisesti käyttää tätä tilaa mainostarkoituksiin, koska meillä ei köyhinä opiskelijoina ole juurikaan varaa tai tahtoa ostaa mainostilaa. Argumentoin seuraavaksi pari hyvää syytä lukea suomeksi kääntämämme ja editoimamme kirja.

Ensinnäkin Suomessa tiedetään hyvin vähän Meksikosta, sen yhteiskunnasta ja vastarintaliikkeistä, vaikka tieto zapatistien taisteluista on kiertänyt laajasti aktivistipiireissä. Vaikka Oaxaca on Chiapasin naapuriosavaltio, sen todellisuus eroaa kulttuuriltaan ja historialtaan yhtä jyrkästi siitä kuin Suomi Slovakiasta. Siksi meidän ei pitäisi niputtaa zapatisteja ja Oaxacan kansanliikettä samaan sarjaan, vaikka kummatkin taistelevat epäoikeudenmukaista valtionpolitiikkaa vastaan. Keinot, syyt ja toimijat ovat toiset. Oaxacan alkuperäisten kansojen yhteinen kokous (APPO) koostuu yli 500 sadasta järjestöstä, jotka yhdistivät voimansa puolustaakseen kansanvaltaa tilanteessa, jossa osavaltion kuvernööri kohdisti sortotoimensa sokeasti kaikkii siviileihin. Alun perin vastarinta alkoi opettajien ammattiliikkeen lakkoilusta.

Organisoidessaan jokapäiväisiä taistelujaan, appolaiset löysivät oman identiteettinsä, johon kuka tahansa saattoi samastua. Erilaiset tavalliset vuosikymmeniäkin vaienneet vaarit ja muorit lähtivät kaduille osoittamaan mieltään. Taitelijat, lapset, teinit ja muut mahdolliset ryhmät innostuivat mukaan laajaan rintamaan, jonka yhteinen konkreettinen tavoite oli osavaltion kuvernöörin syrjäyttäminen väkivaltaisena terroristina, joka nousi aikanaan vaalivilpillä valtaan Kansallisen vallankumouspuolueen (PRI) riveistä.

Taistelujen tuoksinassa rattoisasta yhteiselosta löydettiin voimavaroja jaksaa eteenpäin tilanteessa, jossa valtion väkivaltakoneistot hengittivät niskaan. Uudet omaehtoisen järjestäytymisen muodot ovat tärkeä osa Oaxacan liikehdintää, sillä sitten Meksikon vallankumouksen ei medioissa ole ollut paljonkaan tilaa ilmaista näkemyksiään. APPO valtasi kuitenkin useita kaupallisia ja julkisia radiokanavia, jossa se tiedotti kansalaisia ja kehoitti heitä kyseenalaistamaan arvomaailmaansa. Tilanteen kiristyessä naisista koostunut ryhmä päätti myös vallata paikallisen tv-kanavan. Vihdoin monin tavoin syrjitty intiaaninainen saattoi puhua avoisesti köyhyydestä ja muista kivuliaista kokemuksistaan suoraan keskiluokalle ja päättäjille mukavissa olohuoneissaan.

Kansan kekseliäisyydelle tai vastarinnan muodoille ei tuntunut löytyvän loppua nyt, kun luovuus sai vihdoin elää uuden vapauden ritarina. Kadut täyttyivät spontaaneista graffitimaalauksista, jotka kuvittivat muutoksen siementä, yhteistä voimaantumisen kokemusta. Myös osavaltion pääkaupungissa järjestettävää kansantanssitapahtumaa ja turistimagneettia eli Güelaguetzaa haluttiin boikotoida järjestemällä oma vaihtoehtoinen aidolle moninaisuudelle ja vastavuoroisuudelle perustuva kansanjuhla. On myös mainitsemisen arvoista, että Oaxacassa vallitsee Latinalaisen Amerikan suurin kielellinen ja kulttuurinen rikkaus, mikä näkyi APPO:n toiminnassa pyrkimyksenä huomioida kymmenien alkuperäiskansojen mielenilmaukset.

Kirjamme Tavallisten ihmisten kapina tarjoaa suomalaiselle lukijalle vallankumouksellisia visioita maasta, jossa kaikki on mahdollista. Vuosituhannen alun tärkeimpiin vastarintaliikkeisiin lukeutuva APPO antaa toiminnallaan oivan esimerkin taistelusta mielivaltaa vastaan. Toivoisinkin, että omaehtoisen järjestäymisen muodot, joista kirja antaa kymmeniä esimerkkejä, tulisivat jäädäkseen myös suomalaiseen aktivismiin. Tavallisten ihmisten kapina kertoo myös, kuinka kohdata aseistettu virkavalta ilman aseita ja huomioida mielenosoituksissa väkijoukkoon naamioituvat provokaattorit. Kaiken kaikkiaan kyseessä on harvinainen kurkistus Meksikon ja Oaxacan värikkääseen todellisuuteen, jossa rakennetaan parempaa maailmaan aivan joka päivä.