Sun syy vai mun syy?

Hanna Era22.06.2011

Oletko koskaan pohtinut määritteleekö rakenne toiminnan vai toiminta rakenteen? Entä puoluetyössä: määritteleekö toiminnan järjestäminen sen, minkälaisia toimijoita saamme mukaan – vai määrittyykö järjestys sen mukaan, ketkä ovat paikalla?

Kun keskustelemme usein esiin nousevista vaatimuksista muuttaa puolueen toimintaa ja etsiä uusia toimintatapoja, puhumme usein kategorisesti. Vanha ei toimi. Tarvitaan jotakin uutta. Puhumme kuitenkin valitettavan usein ilman konkretiaa – kukaan ei tunnu tietävän mitä tai mikä se uusi toimintatapa voisi olla tai mistä sen pitäisi löytyä. Ja toisaalta, perinteiseen malliin tyytyväiset sanovat, ettei meillä toki ole ketään käsketty vaikenemaan ja jokainen voi helposti edetä oman ahkeruutensa ja aktiivisuutensa mukaan juuri niihin tehtäviin, kuin haluaa.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on monen mielessä elävä illuusio – riittää, että jokaisella on samat mahdollisuudet tavoitella asemaa puolueessa. Se ei missään tapauksessa riitä varmistamaan jokaisen jäsenen äänen kuulumista – se ei rohkaise puhumaan, kommentoimaan ja ottamaan osaa. Meidän on uskallettava muuttaa kokonaisia rakenteita ja toimintatapoja, jos todella haluamme tasa-arvoisen ja demokraattisen puolueympäristön. Hierarkioiden sijaan tarvitsemme tasa-arvoisten verkkoja ja verkostoja. Äänestysten sijaan konsensusta ja yhteistä tahtoa luovia keskusteluista. Edestä saarnaamisen ja valmiiden vastausten sijaan enemmän kysymyksiä. Enemmän kyselijöitä, kuin kertojia. Enemmän luovuutta ja vähemmän oikeassa olemista.

Minä en ole ikinä ymmärtänyt olla hiljaa – olen sillä tavalla rajoittunut. Ja olen saanut olla kiitollinen puoluetyöstä nimenomaan täällä Keski-Suomessa siksi, että omituisuuksiani on lempeästi siedetty, usein hyväksytty ja yllättävissä tilanteissa riemukseni toteutettu.

Puoluetyökin rakentuu tekijöistään – jos katsomme aina jonnekin muualle, emme ota vastuuta itsestämme tai omasta toiminnastamme. Pähkähullun luovuuden mahdollistaa yhtä hyvin puoluerakenteen kyky ottaa vastaan, hyväksyä ja keskustella, kuin jokaisen meistä rohkaistuminen niin tekemään. Voimme synnyttää vain voimaannuttavat olosuhteet – emme pakottaa ketään käyttämään ääntään ja luovuuttaan.

Vastuu kuuluu yhtä hyvin meille kollektiivina – on tärkeää opetella toimimaan uudella, rakentavalla tavalla – kuin jokaiselle meistä yksilöinä – kuinka paljon ja minkälaista vastuuta olemme valmiita kantamaan itsestämme ja toiminnastamme. Syyttäessämme vain rakenteita ja johtajia unohdamme oman vastuumme uuden luomisessa, asetumme uhreiksi. Syyttäessämme pelkästään itseämme, teemme itsestämme lopulta uupuneita ja voimattomia marttyyreitä. Toimiessamme oikein, muutamme rakenteita, tuemme toinen toisiamme ja uskallamme muuttaa myös itseämme.

Keskustelua

Heikki Ketoharju 11 kuukautta sitten 22.06.2011

Tämä aihe on mielenkiintoinen, ja haluaisinkin kuulla sinulta konkreettisia esimerkkejä, miten tätä uutta toimintatapaa voitaisiin luoda.

Kuulin, että Pakilan osaston kokouksissa täällä Helsingissä otetaan rinkejä: jokainen saa vuorollaan sanoa mitä mieltä on ja mitä pitäisi tehdä: ei pelkästään ne äänekkäimmät, vaan ihan kaikki.

Entä miten toimitaan silloin, kun uusia jäseniä pitäisi aktivoida toimintaan mukaan? Mikä on sopivan lämmin ja ystävällinen tapa integroida tekemiseen mukaan, mikä taas liian painostava tai turhan etäinen ja kylmä?

matti nuutinen 10 kuukautta, 3 viikkoa sitten 28.06.2011

En tiedä asijasta mitään,mutta kokoontu-misissa olisi hyvä käyttää sellaista ta-paa että jokainen vuorollaan vastaisi tai kommentoisi eli sanoisi ainakin jotain asian tyngästä.Muuten pääsevät ns liukaskieliset konepuhujat niskan päälle,kun he puhuvat vaikka heillä ei olisikkaan puheen vuoroa sillä he ovat jatkuvasti äänessä ja yleensä puhuvat ns asian vierestä tai ei asijaa siteeksikään.Lisäksi on ihmisiä joittenka ns ulosanti on hidasta,ei heitä saa keskeyttää jatkuvasti jota kyllä tapahtuu ikävä kyllä.Sääntöä joka huutaa kaikken kovimmin pääsee esille ei pitäisi sivistys yhteskunnassa olla vai liekkö se olemassa.Nyt en ymmärrä kyllä mitään.

Ohje

  • Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
  • Kommentit mieluiten omalla nimellä.
  • Maksimipituus on 2000 merkkiä.
  • Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
  • Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.

Bloggaaja esittelyssä

Hanna Era

Hanna Era

on jyväskyläläinen kommunisti ja perheenäiti.

Uusimmat tekijältä

Nähdä unta pimeästä

22.12.2011

Anna mielesi hiljentyä. Sulje silmäsi ja kuule pimeän kuiske.

Tissittääkö?

27.10.2011

Julkisessa keskustelussa näkyy ryntäys ryntäille.

Hyvä Päivi Räsänen!

14.09.2011

En tiedä miksi teistä on kohtuullista aloittaa säästäminen nimenomaan lapsista ja lapsiperheistä.

Huonosti käyttäytyvät aikuiset

02.09.2011

Lasten parhaista ja sinnikkäistä yrityksistä huolimatta aikuiset eivät vieläkään ole oppineet tavoille.

Sun syy vai mun syy?

22.06.2011

Eli mistä voimaantuminen lähtee?

Sotaa apatiaa vastaan

11.05.2011

Nyt, jos koska on aika kriittisesti tarkastella omia toimintatapoja – ovatko ne sopivia vallankumoukselliselle puolueelle?