Työelämässä palattu 1930-luvulle
Uusista solmituista työsuhteista yli puolet on erilaisia määräaikaisia tai osa-aikaisia, eli niin sanottuja epätyypillisiä. Tämä osaltaan heikentää myös työntekijän asemaa työpaikalla. Pelko vakituisen paikan menettämisestä saa sekä tekemään kovemmin töitä että pysyttelemään poissa työtaisteluista.
Paitsi että työnantajajärjestöt pyrkivät kiistämään palkansaajajärjestöjen aseman neuvottelevana osapuolena, työnantajapuoli on pyrkinyt kiistämään koko sopimusyhteiskunnan olemassaolon. Kun taisteleva ay-liike on raivattu pois tieltä, jää työnantajille vapaus säätää työelämän lait.
Maaliskuisella Maanantaiklubilla Helsingissä opiskeltiin ay-toiminnan aakkosia. Tutkija Anu Suoranta sekä Toimihenkilöunionin sopimusalavastaava Petteri Hyttinen alustivat keskustelua ay-liikkeen nykytilasta.
Keskeinen kysymys oli, miksi tähän on tultu ja mikseivät palkansaajajärjestöt kykene muodostamaan rintamaa etujensa ajamiseksi.
Työnantajapuolen ote kiristyy
Hiljattain väitellyt Anu Suoranta on tutkinut pätkätyötä sotien välisenä aikana naisvaltaisessa tekstiiliteollisuudessa, aikana ennen sopimusyhteiskunnan muodostumista. Pätkätyöt eivät ole uusi ilmiö, vaan työmarkkinakäytäntöjen kehitys näyttää suuntaavan menneisyyteen, aikaan ennen sopimusyhteiskunnan syntyä. Globalisoitumisen oloissa hyvinvointivaltioissa ay-liikkeen rooli hämärtyy. Vahvan ay-liikkeen aikaansaama sopimusyhteiskunnan kultakausi näyttäytyy historiassa poikkeuksellisena ja väliaikaisena ilmiönä.
Petteri Hyttisenkin mukaan työelämä peruspiirteiltään muistuttaa 1930-lukua. Vaikka ay-liikkeellä on välillä ollut erävoittonsa, on työnantajapuoli sitten 1990-luvun kiristänyt otettaan ja onnistunut vaikuttamaan toiminnalleen edullisen lainsäädännön syntymiseen.
Myös Lex Nokia on osa tätä kehitystä. Se ei käytännössä auta suojaamaan yrityssalaisuuksia, vaan mahdollistaa työantajalle entistä tiukemman otteen työntekijöihinsä. Työntekijän kynnys ottaa osaa työtaisteluihin ja ay-liikkeeseen kasvaa, kun työnantajalla on oikeus lukea tämän sähköpostit.
Solidaarisuutta ja tietoisuutta
Työtaistelujen onnistumiseksi työpaikoilla tarvitaan, paitsi rohkeutta marssia yhdessä ulos, myös sisäistä luottamusta. Ay-liikkeellä ei ole kykyä luoda pelotetta työnantajalle, jollei joukkovoima löydy kentältä. Petteri Hyttisen kokemuksen mukaan työntekijät sekä uskovat työnantajien selitykset huonosta taloudellisesta tilanteesta ja hyväksyvät siksi esimerkiksi palkkojen leikkaukset, mutta myös pelkäävät työpaikkojensa puolesta.
Anu Suoranta näkee ay-kentän hajaannuksen ydinsyiksi niin puoluepolitiikan kuin liittojen välisen kilpailun. Jotta ay-liike voisi muodostaa lujan rintaman sekä ajaakseen työntekijöiden etua että puolustaakseen sosiaaliturvaa ja perusoikeuksia, vaatii se solidaarisuutta liittojen kesken ja tietoisuuden yhteisistä eduista. Riskinä on, ettei ay-liike onnistu huolehtimaan pätkätyöläisten yhteiskunnallisesta asemasta. Silloin epätyypillisistä työsuhteista voi muodostua työmarkkinoita hallitseva käytäntö, mikä puolestaan koventaa työelämää myös pysyvien työsuhteiden osalta.
MIKKO KORHONEN