Syrjäytyneiden hyväksi!

17.02.2017 - 12:30
(updated: 17.02.2017 - 12:49)
Sammal on turkulainen suomenkielistä progressiivista rockia esittävä yhtye.

Turussa järjestetään tänään perjantaina hyväntekeväisyystapahtuma tärkeään teemaan eli syrjäytymiseen liittyen. Tapahtuma on nimeltään Syrjäytyneiden hyväksi ja iltaa vietetään Aurakadulla Baari -nimisessä ravintolassa klo 19:sta alkaen. Illan aikana kuullaan puheita, runoutta ja mielenkiintoisten yhtyeiden musiikkia. Syrjäytyneet ovat vallanneet palstatilaa mediassa ja siitä on kehkeytynyt yksi Suomen vakavimmista yhteiskunnallisista ongelmista.

Nainen joka tekee

Tapahtuman puuhanainen Heidi Melan on tehnyt runsaasti arvokasta työtä yhteiskunnassa ahtaalla olevien puolesta. Hän on auttanut muun muassa Nepalin maanjäristyksen uhreja, turvanpaikanhakijoita, seksuaalista väkivaltaa kohdanneita naisia ja syrjäytyneitä. Melanin mukaan yhteiskunnassamme on monia epäkohtia: ihmisten elinolosuhteiden ja elämänlaadun parantamiseksi on toimittava.

– Ihmiset puhuvat ja puhuvat: monet hyväosaisetkin ainoastaan valittavat ja tuijottavat omaan napaansa. Monet huono-osaiset puolestaan laittavat energiansa kateuteen ja muiden haukkumiseen, mikä vain pahentaa omaa oloa. Maailma on niin kylmä, eikä empatiaa mielestäni tällä hetkellä arvosteta tarpeeksi.

Muutama vuosi sitten Melan koki henkilökohtaisessa elämässään ikäviä takaiskuja: hän päätti muuttaa ajatteluaan, mikä puolestaan johti asennemuutokseen.

"Kun näet rasismia tai kiusaamista, niin älä käännä päätäsi, vaan puutu asiaan."

– Päätin karsia negatiiviset asiat ja ihmiset pois elämästäni. Aloin keskittyä hyvään ja siitä käynnistyi asennemuutos. Arvostan tekoja, vaikka kauniit sanat kivoja ovatkin. Meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä asioita ja kaikki on lopulta asenteesta kiinni.

– Hyvä käytännön esimerkki on bussilla matkustaminen: kun näet rasismia tai kiusaamista, niin älä käännä päätäsi, vaan puutu asiaan. Rohkaiseva hymy tai kiusatun viereen istahtaminen osoittaa kiusatulle, ettei hän ole yksin.

Solidaarisuus, myötätunto ja muiden ihmisten auttaminen on muuttanut kauttaaltaan naisen elämän.

– Oikeastaan kaikki on muuttunut. Ystäväpiirini on muutamassa vuodessa muokkaantunut kuin itsestään niin, että minulla on pelkästään empaattisia ja kilttejä ihmisiä tässä niin sanotussa vihervassarikuplassani. Nykyään seuraan liikaa uutisia ja ne tulevat välillä uniini. Maailma ei ole vielä valmis ja eniten harmittaa se, etten kykene riittävästi auttamaan kaikkia, jotka apua tarvitsevat, vaikka haluaisinkin.

Syrjäytyneet näkyviksi

Miksi koit tärkeäksi järjestää tapahtuman, jonka keskiössä on syrjäytyneiden asema yhteiskunnassamme?

– Syrjäytyneet ovat usein masentuneita ja loittonevat ”oravanpyöristä” ja normaaleista arkirutiineista esimerkiksi työttömyyden tai asunnottomuuden takia. He eivät enää osaa, välitä tai jaksa pitää puoliaan. Haluan tehdä heidät näkyviksi.

Melanin mukaan yhteiskunnan epätasa-arvoistuminen on kasvanut viime vuosien aikana räjähdysmäisesti ja se myös näkyy.

"Lääkkeet ovat monille liian kalliita, eikä niihin ole varaa."

– Leipäjonot sekä opiskelijoiden ja lapsiperheiden taloudelliset ongelmat ovat kasvaneet ja nykyisin työttömät ovat pakotettuja ottamaan vastaan palkatonta työtä. Kelan tukien hakeminen tuottaa monille eläkeläisille hankaluukisa ja osa eläkeläisistä joutuu tämän seurauksena elämään ilman lääkkeitä. Lääkkeet ovat monille myös liian kalliita, eikä niihin ole varaa.

Lääkkeiden ostamiseen liittyy nykyisin monia epäkohtia.

– Toimeentulotuen siirryttyä Kelaan, lääke täytyy olla ensin ostettu ja vasta kuittia vastaan saa lääkkeen hinnan takaisin. Moni pieni asia hankaloittaa suuresti arkea, mikäli tili näyttää nollaa. Tämä on johtanut siihen, että monet syrjäytyneet kokevat olevansa roskasakkia. Valitettavasti monet hyväosaiset eivät ymmärrä sitä, kuinka moni joutuu elämään kädestä suuhun ja taloudellisessa ahdingossa.

Illan aikana yleisöllä on mahdollisuus kuulla mielenkiintoisia puheita ja esityksiä.

– Tapahtumassa esiintyy lähinnä ystävieni bändejä. Kaikki lähtivät innoissaan mukaan, kuten aiempiinkin tapahtumiin, joita olen järjestänyt. Nykyään saan tuntemattomiltakin artisteilta yhteydenottoja, että he mielellään tukisivat ja esiintyisivät hyväntekeväisyystapahtumissa. On hienoa, ettei ajatella sitä mitä itse saa, vaan sitä, mitä voi muille antaa.

Tapahtumasta kertyvät tuotot menevät syrjäytyneiden tukemiseen.

– Tapahtumaan liittyen saan jatkuvasti tavara- ja vaatelahjoituksia kotiini. Kun olen lajitellut lahjoitukset, niin jaan ne välittömästi asunnottomille sekä muille apua tarvitseville. Tapahtumasta tulevat rahatuotot ohjataan Terveysneuvontapiste Milliin ja ostamme tapahtuman tuotoilla muun muassa pitkiä kalsareita, pre-paid-liittymiä, hygieniatarvikkeita ja kaikkea mitä arjesta selviytymiseen tarvitaan.

– Teen vapaaehtoistyötä jatkuvasti niin turvapaikanhakijoiden kuin kantasuomalaistenkin hyväksi. Autan niitä ketkä eniten apua kulloinkin tarvitsevat. Jos haluaa auttaa, niin minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta heidimelan@hotmail.com. Mikä haluaa tukea toimintaa taloudellisesti, niin voi erikseen kertoa kohteen, mihin haluaisi lahjoituksensa menevän.

Hätä näkyy katukuvassa

Miten laajasta ongelmasta on kyse, eli kuinka paljon Suomesta löytyy ihmisiä, joista voi käyttää ilmaisua syrjäytynyt?

– Seuraan näitä asioita kyllä, mutta koska en ole tutkija enkä poliitikko, en halua perehtyä liikaa tilastoihin: olen tunneihminen. Toimin sydämestäni ja subjektiivisesti, haluan tehdä nämä läpinäkyvät ihmiset näkyviksi hyväosaisille. Syrjäytyneellä on historia, eletty elämä, sydän ja hänellä on mahdollisesti ollut perhe tai oma yritys. Syrjäytynyt on ihminen kuten me kaikki eikä mikään ihmisroska.

Turkulainen katukuva kertoo omaa karua kieltään syrjäytymiskehityksestä.

"Syrjäytyneen arki menee sumussa, tai sitten siinä on omat rutiininsa kuten leipäjonot ja sossukäynnit, mutta tavallisesta arjesta on irtaannuttu."

– Leipäjonot ovat pidentyneet hurjasti ja asunnottomia on nyt enemmän kuin aikoihin. Yhä nuoremmat syrjäytyvät, kun eivät pääse opiskelemaan tai eivät saa töitä, siis muita kuin näitä ilmaistöitä, joihin Sipilän oikeistohallitus työttömiä pakottaa.

– Tunnen monia syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä. Olen aktiivisesti ottanut heihin kontaktia ja sitä kautta ystävystynyt monien kanssa. Syrjäytyneen arki menee sumussa, tai sitten siinä on omat rutiininsa kuten leipäjonot ja sossukäynnit, mutta tavallisesta arjesta on irtaannuttu.

– Syrjäytyneen arki ei eroa viikonlopuista tai loma-ajoista. Syrjäytynyt elää päivän kerrallaan ja yksittäisistä päivistä selviämisessä on aivan riittävästi taistelemista. Syrjäytyneen on mahdotonta tehdä pitkälle meneviä tulevaisuuden suunnitelmia, koska jokainen päivä on kamppailua.

Kun esimerkiksi mediassa käydään keskustelua syrjäytyneistä, niin harvoin kuulee kovinkaan suurta asiantuntemusta siitä, keitä syrjäytyneet ovat ja millaista elämää he elävät. Mitä mieltä itse olet: tiedämmekö riittävästi syrjäytyneiden arjesta?

– Ei tavallista arkea elävä ihminen yksinkertaisesti ymmärrä mitään syrjäytyneiden arjesta! Olen itse nähnyt paljon vaivaa ja aikaa, jopa vuosia siihen, että olen saanut noiden katujen miesten luottamuksen: olen jakanut ruokaa kotoani ja kysynyt mitä vaatteita he tarvitsevat ja sen heille myös toimittanut.

– Kun kohtaan auttamiani ihmisiä kadulla, hei eivät koskaan tervehdi, vaan painavat pään alas. He luulevat, että häpeän heitä. Tervehdin auttamiani ihmisiä aina iloisesti: se silmien katse ja pieni hymy mikä sieltä tulee, on päivän paras juttu.

Melan on majoittanut kodissaan syrjäytyneitä ja muita avuntarvitsijoita.

– Monet nuoret ovat pikavippien, työttömyyden ja päihdeongelmien takia kodittomia. Viime talven majoitin erästä koditonta nuorta kellarissani kovimman talven ajan. Nuorilla ei ollut mahdollisuutta vuokra-asuntoon, koska heillä ei tuloja eikä luottotietoja. Mielelläni ottaisin myös turvapaikanhakijoita luokseni asumaan, koska kodissani on tilaa. Tämä on kuitenkin varsin hankalaa, koska minulla on kaksi lasta ja hektinen lapsiperhe-elämä.

– Kotonani lajittelen lahjoitustarvikkeita, joita jaan eteenpäin heille jotka tarvitsevat. Siitä olen erityisen ylpeä, että lapseni ovat innolla tässä kaikessa mukana. He eivät voi millään ymmärtää sitä, ”Miksei Sipilä tee mitään asialle, miksi meidän täytyy?”.

Miten tulisi toimia, mikäli henkilö tuntee syrjäytyneen tai ihmisen joka on vaarassa syrjäytyä?

– Kannattaa yksinkertaisesti kysyä, voiko auttaa tai mitä henkilö mahdollisesti tarvitsee tai haluaa? Kannattaa kuunnella, mitä toisella on sanottavanaan, eikä olla tyrkyttämässä omia näkemyksiään. Syrjäytynyttä voi auttaa esimerkiksi selvittämällä, mihin tukiin henkilö olisi oikeutettu ja auttaa häntä hakemaan niitä.

– Kaikilla ei välttämättä ole puhelinta saati puheaikaa, eikä voimia ottaa selvää oikeuksistaan. Siksi onkin järkevää soittaa sosiaalitoimeen hänen puolestaan ja kysyä sieltä neuvoa.

– Pari vuotta sitten erään lähikaupan penkillä istuskeli kerta toisensa jälkeen selkeästi koditon mies, jolla oli haisevat, likaiset ja rikkinäiset vaatteet. Tyttäreni oli tuolloin kuusi vuotta ja hän sanoi, että sedällä on varmasti nälkä, ja kauhean likaiset vaatteet. Olin niin arkipäissäni omine murheineni, etten ollut edes huomannut miestä. Ostimme miehelle syötävää, vaikka minäkin elin vain työttömyyskorvauksella.

– Annoimme miehelle ruokaa ja meistä tuli ystäviä. Tyttäreni ilahtuu aina kun näkee kyseisen miehen, koska tietää auttaneensa häntä. Uskon että kyseinen episodi on kehittänyt tyttäreni empatiankykyä ja halua auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.

Hallitus toteuttaa epäinhimillistä politiikkaa

Melan on huolissaan Sipilän porvarihallituksen toteuttamasta politiikasta ja sen seurauksista.

"Olen mykistynyt ja järkyttynyt hallituksen menosta."

– Olen mykistynyt ja järkyttynyt hallituksen menosta. Ei ole oikein, että tavallisen ihmisen pitää hoitaa valtiolle kuuluvia asioita. hallituspolitiikan seurauksena tilanne on ajautunut jo lähes katastrofaaliseksi, eli jokaisen kynnelle kykenevän tulee auttaa omien resurssiensa mukaan avuntarvitsijoita.

– Jokainen halukas voi auttaa, eikä auttamisella tarkoita pelkästään rahan lahjoittamista. On olemassa eri tapoja: voit esimerkiksi vierailla vanhainkodeissa juttelemassa yksinäisten vanhusten kanssa, tutustua lähiseutusi vanhukseen, käydä hänen puolestaan kaupassa ja juoda kahvit. Köyhiä perheitä voi auttaa lasten hoidossa vanhempien ollessa uupuneita: keinoja on niin monia ja kaikki on asenteesta kiinni!

– Hallituksella olisi kaikki mahdollisuudet tehdä parannuksia syrjäytyneiden aseman parantamiseksi: kyllä he tietävät! Hallituksella on asiantuntijoiden apu käytettävänään, mutta halua epäkohtien korjaamiseen ei ministereillämme näytä olevan!

Minkälaiseksi luonnehtisit suomalaista ilmapiiriä tällä hetkellä: autammeko riittävästi lähimmäisiämme ja kiinnitämmekö riittävästi huomiota avuntarvitsijoiden hätään?

– Tilannetta hankaloittaa se, etteivät avuntarvitsijat pidä meteliä itsestään. He ovat usein hyvin masentuneita, mahdollisesti päihdeongelmaisia ja yhteiskunnasta irtaantuneita, eivätkä kykene hakemaan apua, vaikka sitä olisi mahdollisesti saatavilla. Onneksi monilla suomalaisilla on hyvä sydän ja he todella haluavat auttaa! Auttaminen helpottuu, kun joku näyttää suunnan ja kanavan sille, miten voi toimia.

Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen yhteiskunnan suurimmat epäkohdat ihmisyyteen ja ihmisarvoon liittyen?

– Sipilän hallituksen surulliset leikkaukset ja päätökset, mitkä ajavat pientä ihmistä ahdinkoon. Syrjäytyneet ovatkin ottaneet oman paikkansa juhlapuheiden korulauseissa sivistyksen, kulttuurin ja taiteen rinnalla. Sivistyksen, kulttuurin ja taiteen tärkeydestä kyllä puhutaan, mutta toteutettava politiikka on täysin päinvastaista. Sama pätee syrjäytyneihin: heistä ollaan juhlapuheissa huolissaan, mutta asioiden parantamiseksi ei tehdä riittävästi töitä. Kaikki jää puheen tasolle ja käytännön teot jäävät tekemättä.

Lopuksi

Syrjäytyneiden hyväksi -ilta on käsillä ja h-hetki lähenee: millaiset tunnelmat sinulla on iltaan liittyen?

– Toivon, että saamme kerättyä mukavan tuoton. Toivon että tapahtuman myötä yhä useampi ymmärtää sen, että syrjäytyneet ovat kasvava ryhmä, vaikka eivät sitä itse toitotakaan ja ole vaatimassa ihmisoikeuksiaan.

– Tervetuloa perjantaina Turkuun Aurakadun Baariin. Pääsymaksu on moraalin ja taloudellisen tilanteen mukaan 5–20 euroa. Jos ei ole varaa pääsymaksuun, niin tervetuloa mukaan nauttimaan kivasta illasta, eikä ovella tarvitse selitellä jos et maksa: pelkkä hymy riittää. Mikäli et pääse paikalle, mutta haluat auttaa, niin otan mielelläni tavaralahjoituksia yksityisiltä ihmisiltä sekä sponsoreilta vastaan jatkuvasti: ottakaa ihmeessä yhteyttä, Heidi Melan päättää.

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kulttuuri

Kommentit (0 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.