Palestiina: valhekuva ja todellisuus
Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n puheenjohtaja ja Fatah-puolueen ehdokas Mahmoud Abbes valittiin viime sunnuntaina pidetyissä vaaleissa uudeksi palestiinalaishallinnon presidentiksi Jasser Arafatin jälkeen.
Abbas sai 62 prosenttia palestiinalaisten äänistä. Abbasin valinta oli myös Israelin ja USA:n johdon mieleen. Tätä ei pidä välttämättä laskea raskauttavaksi Abbasille, vaikka hän pian Arafatin kuoleman jälkeen kehottikin palestiinalaisia lopettamaan aseellisen intifadan. Mutta yhtä vähän kannattaa uskoa Israelin, USA:n ja valtamedian luomaan valhekuvaan tilanteesta. Valhekuva on se, että sopu ja rauha on kiinni palestiinalaisjohdosta ja että ykkösmiehen vaihtuminen voi avata lukkiutuneen tilanteen.
Totta kai Abbasin valinta voisi psykologisesti puhdistaa pöydän ja antaa Israelin oikeistohallitukselle taustavoimineen tilaisuuden siistiä ja tarkistaa politiikkaansa. Tästä ei kuitenkaan ole mitään takeita. Ongelma ei valitettavasti ole kiinni psykologiasta, vaan se on kiinni Israelin laittomasta miehityspolitiikasta ja USA:n suurvaltastrategisista eduista, joiden takia USA tukee Israelia.
Peruskysymys on miehitys, ja peruskysymys on palestiinalaisten luovuttamaton oikeus taistella miehitystä vastaan. Tämä tekee aseellisen intifadan jatkamisesta tai lopettamisesta monimutkaisemman asian kuin oikeistolaiset skribentit antavat ymmärtää. Monet palestiinalaiset uskovat, että niin kauan kuin on miehitystä, on oltava myös vastarintaa miehitykselle ja että samaan aikaan kun vastarinta jatkuu, olisi saatava aikaan neuvottelut Israelin kanssa. He uskovat, että ei voi olla mitään aitoja neuvotteluja ilman vastarintaa eikä vastarintaa ilman neuvotteluja.
Jotkut taas uskovat pelkkiin neuvotteluihin. Siitä palestiinalaisilla on kokemusta. Ennen ensimmäistä intifadaa he yrittivät Oslon prosessin aikana neuvotteluja seitsemän vuoden ajan, eikä se toiminut. Se ei tuonut palestiinalaisille itsenäisyyttä, vaan enemmän miehitystä, enemmän siirtokuntia ja enemmän tuhoa.
Palestiinalaisten presidentinvaaleista annettiin lännen valtamediassa muutenkin vääristetty kuva. Puhuttiin jopa, että ne olivat vapaimmat ja demokraattisimmat vaalit koko arabimaailmassa. Kuitenkin kyse oli miehityksen alla elävän kansan vaaleista, kansan, josta suuri osa sitä paitsi elää diasporassa maansa ulkopuolella, eikä voinut äänestää. Itsenäisyys ja miehitys ovat toisensa pois sulkevia olotiloja.
On muistettava, että kyse oli tarkkaan ottaen palestiinalaishallinnon puheenjohtajan vaaleista. Palestiinalaishallinto on PLO:n ja Israelin hallituksen 1993 solmimien Oslon sopimusten mukaisesti luotu elin, jolla ei ole paljon muita valtuuksia kuin hoitaa koulutukseen, terveyteen ja eräisiin muihin palveluihin liittyviä tehtäviä. Sen lisäksi hallinnon velvollisuus on antaa Israelille turvallisuutta tukahduttamalla aseellisia vastarintaryhmiä. Israel ja USA auttoivat palestiinalaishallinnon luomisessa erityisesti valvoakseen miehitettyjä alueita samalla säilyttäen miehityksen perustunnusmerkit.
Valtamedia ei kiinnittänyt myöskään juuri mitään huomiota siihen, että vaalit pidettiin olosuhteissa, joissa israelilaiset miehitysjoukot tappavat palestiinalaisia siviilejä lähes päivittäin.
Valhekuvan antaminen palestiinalaisten tilanteesta ja vaaleista auttaa Israelia peittämään ja kaunistelemaan julmaa miehityshallintoaan ja Palestiinan kolonisointia.