Pääkirjoitukset
Balkanilla tapahtuu juuri se, mistä Naton Kosovon-sodan vastustajat
jo taannoin varoittivat.
Ensin Kosovo de facto irrotettiin sodan avulla Jugoslaviasta ja Kosovon
"vapautusarmeija" UCK valtasi maakunnan paikallishallinnon sekä
aloitti etnisen puhdistuksen serbejä ja romaneja vastaan ja vainot
toisinajattelevia albaaneja vastaan. Sitten UCK ja sen synnyttämät
uudet sissiliikkeet aloittivat USA:n suojeluksessa terroritoiminnan Kosovon
ja Serbian välistä puskurivyöhykettä hyväkseen
käyttäen. Nyt terroritoiminta on laajentunut Makedoniaan ja eteläisessä
Serbiassa sijaitsevaan Presevon laaksoon.
Albaaninationalistien tavoitteena on Suur-Albanian luominen. Suur-Albaniaan
kuuluisivat Albanian ja Kosovon lisäksi osa eteläistä Serbiaa,
pohjoinen kolmasosa Makedoniaa ja Montenegron koillisnurkka.
Tämä alue on tärkein Aasiasta Eurooppaan virtaavan heroiinin,
aseiden ja laittoman ihmissalakuljetuksen reitti. Satojen miljardien markkojen
liikennettä hoitaa Albanian ja Kosovon mafia, jolla on tiiviit yhteydet
Kosovon, Presevon laakson ja Makedonian "vapautusarmeijoihin".
Ne kaikki ovat rahoittaneet toimintaansa huumekaupalla. Näinhän
Kosovon UCK teki jo kauan ennen Kosovon sotaa, kuten Nato hyvin tiesi.
Presevon, Medvedjan ja Bujanovacin "vapautusarmeija" UCPMB
yrittää vallata kolme serbienemmistöistä kuntaa eteläisen
Serbian Presevon laaksossa, jota se kutsuu "Itä-Kosovoksi".
Siellä asuu noin 70 000 albaania. Liike vaatii Presevon laakson liittämistä
Kosovoon. Albaanit ovat enemmistönä vain Presevossa. Muissa kunnissa
sissit väittävät tyytyvänsä vain laajaan itsehallintoon.
Makedoniassa toimivat UCK-lyhennettä käyttävä Makedonian
"vapautusarmeija" sekä Tetovon "vapautusarmeija"
UCT. Kahden miljoonan asukkaan Makedoniassa asuu vuodelta 1994 peräisin
olevan väestönlaskennan mukaan noin puoli miljoonaa albaania.
UCK väittää oikeaksi luvuksi 800 000.
Sissiliikkeen vaatimuksista tärkeimpiä ovat väestönlaskennan
uusiminen ja vuoden 1992 perustuslain kumoaminen. Sissit haluavat, että
väestönlaskennassa huomioidaan myös ulkomailla asuvat makedonialaissyntyiset
albaanit. Jos niin tehtäisiin, slaavit voisivat joutua vähemmistöksi
maassa, jossa heitä nyt on 60 prosenttia väestöstä.
Sissien vaatiman uuden perustuslain mukaan Makedoniasta pitäisi
tehdä albaanien ja slaavien liittovaltio, jolla on kaksi virallista
kieltä ja kaksi kansallislippua. UCK vaatii myös Makedonian armeijan
vetämistä pois Tetovosta ja muista albaanikaupungeista. Vaatimusten
hyväksyminen johtaisi Makedonian hajoamiseen.
Sissien itsehallinto- ja liittovaltiovaatimuksia ei kannata ottaa vakavasti.
Kyse on taktisista välivaiheen vaatimuksista. Lopullisena tavoitteena
on Suur-Albania.
On selvää, että aluevaatimukset, terroritoiminta ja aseelliset
yhteenotot Suur-Albanian luomiseksi johtavat Balkanin alueen umpikujaan
ja loputtomien sotien kierteeseen. Länsivallat niittävät
nyt Balkanilla sitä, mitä ne Jugoslavian hajottamista rohkaisemalla
ja "humanitaarisella interventiolla" kylvivät. (ES)
Kansalaisia yritetään nyt kaikin tavoin harhauttaa. Niin köyhyysongelman
hoitamisen kuin esimerkiksi lääkärilakon osalta harhautus
koskee rahojen riittämättömyyttä. Tiukan taloudenpidon
välttämättömyyttä saarnataan ja oikeutettujen vaatimusten
esittäjiä syyllistetään. Tulevista epävarmoista
ajoista maalataan kauhukuvia. Valtionvelan hoitaminen on taas yhtenä
keppihevosena.
Olennainen tieto piilotetaan taloussivuille. Kuten Helsingin Sanomien
20.3. julkaisema selvitys suuryhtiöiden jättivoitoista.
Selvityksen mukaan suuryhtiöt kasvattivat viime vuonna henkilöä
kohti laskettua liikevoittoaan 49 prosenttia edellisvuodesta. Jos Nokia
pudotetaan tilastoista pois, kasvu oli vieläkin suurempaa: 55 prosenttia.
Palkkojen korotuksiin riitti yhtiöiden voitoista vain rippeet. Palkollista
kohti lasketut henkilöstökulut kasvoivat viime vuonna 5,2 prosenttia,
Nokia pois laskien vain 4,9 prosenttia. Henkilöstö teki jättivoitot,
mutta sai vain murusia. Jättivoitot paisuttavat ennestäänkin
suuria osinkotuloja ja optioita, suuri osa voitoista valuu ulkomaille.
Suuryhtiöiden jättivoitot ovat poliittiselle eliitille tabu,
ne pyritään pitämään keskustelun ulkopuolella,
niihin kajoamisesta ei sovi edes puhua. Samaan aikaan kun valtiontalous
on ennätyksellisen ylijäämäinen ja rahaa on enemmän
kuin koskaan, eliitti ruikuttaa rahapulaa ja jatkaa politikkaa, joka entisestään
kasvattaa pääomatulojen osuutta palkansaajien ja sosiaaliturvan
tarvitsijoiden kustannuksella.
Ennen vanhaan sanottiin suuryhtiöitä tarkoittaen, ettei lypsävää
lehmää pidä tappaa. Nyt sitä ei edes lypsetä. Jos
lypsettäisiin, sosiaaliturvaa, julkisia palveluja, palkkoja ja kuntien
asemaa radikaalisti parantaviin uudistuksiin olisi varaa vielä paljon
nykyistäkin enemmän. Ja silti firmat pärjäisivät
hyvin. Suurten pääomatulojen verotusta voitaisiin kiristää,
myös osinkotuloja ryhtyä verottamaan palkkatulojen tavoin ja säätää
spekulatiivisille pääomaliikkeille ns. Tobinin vero.
Tätä kelvottomat johtajamme, suurpääoman käskyläiset,
eivät tee, ellei heitä siihen pakoteta. (ES)
Pääministeri Paavo Lipponen on jo kauan antanut tempauksillaan
aihetta hämmästelyyn. Kaikki muistavat vielä vanhemmasta
päästä "nahkurin orsilla tavataan" -uhkailun ja
Mauri Pekkarisen hiuslisäkettä koskeneen tölväisyn.
Tuoreimmasta päästä ovat uhkailut eduskunnan hajottamisella,
haukut oppositiolle ja omille puoluetovereille, "en minäkään
tässä puhuisi ilman Tanneria" -höpinät, Sauli Niinistön
julistaminen korvaamattomaksi, ympäristöjärjestö Bellonan
leimaaminen terroristiseksi ja toistuvat sen väärinmuistamiset,
mitä joku on sanonut.
Mikä Lipposta oikein vaivaa? Luonteen äksyys? Kihti? Täydellinen
psykologisen silmän ja tyylitajun puute? Vallantäyteys? Vai mikä?
Tämä tosiaan askarruttaa monia kansalaisia, niin virkistävää
kuin pääministerin päreiden polttamista onkin seurata. Ei
ihme, että Lipponen on kansalaisten mielestä hallituksen vähiten
luottamusta herättävä ministeri.
Ehkä syitä toistuviin tyylirikkoihin on useita, sellaisiakin,
joita ei voida edes arvailla. Mutta tuskin arvaa väärin jos arvaa,
että keskeinen syy on sittenkin poliittinen.
Paavo Lipponen on kaikessa vahvuudessaan heikoilla. Hän on nyt kuusi
vuotta vetänyt hallituspolitiikkaa, jonka tulokset ovat tavallisten
kansalaisten -- myös SDP:n äänestäjäkunnan -- kannalta
karmeat. Silti hänen pitää sitä politiikkaa puolustaa
ja jatkaa, vaikka tyytymättömyys omissakin riveissä kasvaa
ja puheenjohtajuus on tulossa katkolle. Muunlaista politiikkaa kun hänellä
ei ole lupaa eikä kykyä harjoittaa. Rassaahan se kovempaakin miestä.
(ES)