Hanif Kureishi pohtii syyllisyyttä ja siitä vapautumista
Olympiatuli, protestit ja salatut tosiasiat
25.04.2008 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)
Huomionarvoisinta protesteissa, jotka ovat kohdistuneet maailmalla kiertävään Pekingin olympiatuleen lähtöpisteessä Ateenassa ja sitten muun muassa Lontoossa, Pariisissa, San Franciscossa ja Jakartassa, on ollut niiden luonne.
Olympiatulen lähtöä Kreikassa eivät häirinneet tiibetiläiset, vaan pahamaineisen "Toimittajat ilman rajoja" -järjestön (RSF) edustajat. Erityisesti Kuuban, nyttemmin myös Venezuelan vastaiseen likaiseen työhön erikoistunutta järjestöä rahoittaa CIA:n peitejärjestö National Endowment for Democracy eli NED. RSF:n pääsihteeri Robert Ménard on tunnustanut: "Me todellakin saamme rahaa NED:ltä. Ja se ei muodosta mitään ongelmaa."
Esimerkiksi San Franciscossa 9. huhtikuuta suurin osa olympiatulen tuhansista seuraajista ei ollut sitä vastaan protestoineita, vaan paikallisen kiinalaisyhteisön jäseniä, jotka olivat paikalla osoittamassa tukeaan Kiinalle. Guardian-lehden mukaan Kiinan vastaiseen protestiin osallistui 300 henkilöä.
Protestoijista puolestaan vain kourallinen oli tiibetiläisiä. Itse asiassa vain arviolta 100 000–200 000 tiibetiläistä asuu Tiibetin ulkopuolella, ja heistä lähes kaikki Nepalissa ja Intiassa. Joten Lontoossa, Pariisissa ja San Franciscossa protestoineet eivät olleet tiibetiläisiä, vaan pohjoisamerikkalaisia ja länsieurooppalaisia, jotka väittivät esiintyvänsä tiibetiläisten puolesta.
Protestoijien pieni määrä on yllätys jokaiselle, joka on seurannut protesteille valtamediassa annettua valtavaa julkisuutta. Itse asiassa millekään protestille, sodanvastaiselle tai muulle, ei ole pitkiin aikoihin annettu niin suurta huomiota. Suuristakin sodanvastaisista mielenosoituksista on jopa vaiettu. Kiinan vastaisille protesteille annettu suuri huomio osoittaa, että valtamedialle ei ole tärkeää tapahtuman koko vaan sanoma.
Kiinan vastaiset protestit oli suunniteltu Washingtonissa, Lontoossa ja Pariisissa, ei Tiibetissä eikä tiibetiläisissä maanpakolaisyhteisöissä.
Jopa Vapaa Tiibet -kampanjan entinen Lontoon johtaja Patrick French arvosteli New York Timesin 22.3. julkaisemassa mielipidejutussaan Washingtonin hallitsevaa roolia protesteissa ja Dalai-laman johtaman, Intiassa toimivan yhteisön omituisia vaatimuksia ja väitteitä.
Yhtenä esimerkkinä Dalai-laman "Hollywood-strategiasta" French mainitsi vaatimuksen ns. Suur-Tiibetistä, mikä merkitsee vaatimusta koskaan Tiibetiin kuulumattoman alueen liittämiseksi Suur-Tiibetiin.
Toisena esimerkkinä French mainitsi Lontoon ja Washingtonin "Vapaa Tiibet" -ryhmien esittämän väitteen, että kiinalaiset ovat tappaneet 1,2 miljoonaa tiibetiläistä Dalai-laman hallinnon vuonna 1959 tapahtuneen kukistamisen jälkeen. Frenchin oman perinpohjaisen tutkimuksen mukaan väitteen tueksi ei löytynyt mitään todisteita.
Sellaisia vääristelyjä ja valeinformaatiota eivät Frenchin mukaan pane liikkeelle Tiibetin tiibetiläiset, vaan "Vapaa Tiibet" -kampanjan taustavoimat, joilla on kätketty agenda. "Washingtonissa majaansa pitävä Kansainvälinen Tiibet-kampanja on nyt vahvempi ja tehokkaampi maailmanlaajuiseen mielipiteeseen vaikuttava voima kuin Dala-laman ryhmä Pohjois-Intiassa. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset pro-Tiibet-järjestöt ovat häntä, joka heiluttaa Tiibetin pakolaishallituksen koiraa", French kirjoitti.
ERKKI SUSI