Obama seuraa Bushia sanoissa ja teoissa
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vastaanotti torstaina Nobelin rauhanpalkinnon Oslossa. Runsasta viikkoa aikaisemmin, 1. joulukuuta, Obama ilmoitti vahvistavansa Afganistanissa olevia amerikkalaisjoukkoja 30000 sotilaalla siellä jo olevien 68000 sotilaan lisäksi.
Obama yli tuplannut Afganistan-joukkojen määrän
Kaksi päivää myöhemmin puolustusministeri Robert Gates kertoi USA:n kongressille, että lisäsotilaiden määrä tulee nousemaan ainakin 33000:een, kun tukijoukot lasketaan mukaan eli yli 100000 mieheen. Kun yksityisten palkkasoturien määrä otetaan huomioon, joukkojen määrä lähestyy jo 200000:aa. Kaiken kaikkiaan Obama tulee yli kaksinkertaistaneeksi joukkojen määrän siitä mitä se oli hänen astuessaan virkaan.
Kohta alkaa USA:n sotavoimien Afganistanissa olon yhdeksäs vuosi. Valkoisen talon tiedottaja Robert Gibbs kertoi 25. marraskuuta kansakunnalle, että amerikkalaisjoukot eivät tule olemaan Afganistanissa enää toista mokomaa eli kahdeksaa tai yhdeksää vuotta. Ehkä hän antoi näin ymmärtää, että amerikkalaisjoukkojen sota Afganistanissa voisi kestää enintään vuoteen 2017 saakka eli kuusitoista vuotta.
Neoconit "miellyttävästi yllättyneitä"
Obama näyttää seuraavan sotapolitiikassaan surullisenkuuluisan edeltäjänsä George W. Bushin jalanjälkiä. Niinpä uuskonservatiivit eli neoconit ja muut haukkamaiset ulkopolitiikan asiantuntijat, jotka ovat elokuusta saakka lobanneet Valkoista taloa laajentamaan USA:n läsnäoloa Afganistanissa, kutsuvat nyt häntä ihailevasti uudeksi "sotapresidentiksi".
Heitä, toisin kuin kummankin pääpuolueen oikeistolaisia rivikansanedustajia, ei yhtään häiritse se, että Obama lupaili aloittaa joukkojen pois vetämisen Afganistanista kesällä 2011. Heillä on hyvässä muistissa, että lupailihan Bushin kaikenlaista.
Mainittua eskalaatiokampanjaa on johtanut hiljattain perustettu konklaavi nimeltä Foreign Policy Initiative (FPI) eli Ulkopoliittinen Aloite. FPI piti ensimmäisen tapahtumansa "Afganistan: Menestyksen suunnittelu" viime maaliskuussa ja toisen tapahtumansa "Demokratian edistäminen ja puolustaminen" syyskuussa.
Ryhmää johtavat uuskonservatiivisen lehden Weekly Standardin päätoimittaja William Kristol, John McCainin presidenttikampanjan ulkopoliittinen neuvonantaja Robert Kagan ja Bushin hallinnossa poliittisena neuvonantajana toiminut Dan Senor.
Kagan ja Kristol kuuluivat myös uuskonservatiivisen ajatushautomon PNAC:n (the Project for the New American Century) perustajiin ja johtajiin. He ja muut PNAC:n jäsenet, kuten Dick Cheney, Donald Rumsfeld ja näiden kaksi huippuavustajaa I. Lewis "Scooter" Libby ja Paul Wolfowitz näyttelivät avainrooleja vuoden 2003 Irak-hyökkäyksen valmistelussa ja muissa Bushin ensimmäisen kauden linjanvedoissa, jolloin haukkojen vaikutusvalta oli suurimmillaan.
FPI:n ydinjohto on käynyt eskalaatiokampanjaansa muun muassa lukemattomien Washington Postin, Wall Street Journalin ja Weekly Standardin pääkirjoitusten ja kolumnien avulla. Niissä on muun muassa annettu ymmärtää, että Obaman haluttomuus suostua kenraali Stanley McChrystalin vaatimaan määrään lisäjoukkoja osoitti "horjuntaa" ja USA:n heikkoutta Talebanin, al-Qaidan ja USA:n pakistanilaisten ja afganistanilaisten liittolaisten silmissä.
Kun Obama sitten ilmoitti lisäjoukoista, Dan Senor kehui olevansa "miellyttävästi yllättynyt" ja "aika rohkaistunut presidentin päätöksestä" ja sanoi tämän ansaitsevan "jopa enemmän kunniaa rohkeudesta".
Pötyä Afganistanin sodan syistä
Paitsi Obaman teot myös hänen puheensa muistuttavat yhä enemmän George W. Bushin puheita, vaikka hänen puhelahjansa toki ovat toista luokkaa.
Katsotaanpa vaikka Obaman West Pointin sotilasakatemiassa viime viikon keskiviikkona Suomen aikaa pitämää "suurta" Afganistan-linjapuhetta. Tuntuu ihan siltä kuin Obama olisi pestannut Bushin puheenkirjoittajat palvelukseensa.
Kuten Bush, Obama oli tuskin kirkastanut kurkkunsa, kun ulos tuli bushilaiseen tapaan ensimmäinen maininta syyskuun 11. päivästä: "Me emme vaatineet tätä taistelua."
...
ERKKI SUSI