Miksi Wolfowitz?

25.03.2005 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Presidentti George W. Bush teki jättiprovokaation erityisesti kolmannen maailman maita, YK:ta ja USA:n eurooppalaisia liittolaismaita vastaan esittämällä Maailmanpankin seuraavaksi pääjohtajaksi USA:n nykyistä varapuolustusministeriä Paul Wolfowitzia.


USA on valinnut Maailmanpankin pääjohtajan koko instituution 60-vuotisen historian ajan. Hallitsevan asemansa turvin USA on käyttänyt pankkia häikäilemättä kehitysmaiden alistamiseen ja omien suuryhtiöidensä hyödyttämiseen.


Esitys Wolfowitzista oli jatkoa Bushin shokkivalinnoille. Vähän aikaisemmin hän nimitti USA:n uudeksi YK:n-suurlähettilääksi ääriunilateralistisen maailmanjärjestön vihaajan John Boltonin ja kaikkien USA:n tiedusteluelinten johtoon tunnetun terroristin ja sotarikollisen, suurlähettiläänä Irakissa viimeksi toimineen John D. Negroponten.


Wolfowitz on hänkin sotarikollinen, uuskonservatiivisen kuppikunnan "aivot" ja Irakiin suoritetun hyökkäyksen keskeinen arkkitehti. Hän esitti aktiivisesti sodan perusteluiksi "todisteita", jotka sitten osoittautuivat kaikki valheiksi. Yhtäkkiä katsoen Wolfowitzin esittämisessä Maailmanpankin johtoon näyttäisi olevan järkeä vain siinä tapauksessa, että Bushin hallinto haluaa täysin vieraantua maailmanyhteisöstä.


Poliittisen vastenmielisyytensä lisäksi Wolfowitz on millä tahansa kriteereillä epäpätevä tehtävään. Hänellä ei ole mitään kokemusta kansainvälisistä rahoitus- ja kehitystehtävistä. Mitä tulee laajojen jälleenrakennusprojektien johtamiseen, Wolfowitzin toiminta Irakissa puhuu puolestaan. Kokonainen vuosi hyökkäyksen jälkeen vähemmän kuin kaksi prosenttia USA:n kongressin myöntämästä 18 miljardin dollarin jälleenrakennusrahasta oli käytetty samaan aikaan kun sähköä, puhdasta vettä ja jätehuoltoa ei edelleenkään ollut. Itse asiassa Wolfowitzin toiminta viittasi siihen, ettei Bushin hallinnolla ollut aikomustakaan jälleenrakentaa Irakia. Valtavat rahasummat ovat Irakissa kadonneet Bushin hallintoa lähellä olevien firmojen kassoihin ja teille tietymättömille nykyajan kenties suurimmassa korruptioskandaalissa.


Mutta Wolfowitzin valinnassa on sittenkin Bushin hallinnon ja sen taustavoimien kannalta tietty järki.


Viime vuosina kehitysmaiden edustajat ovat kiihtyvästi vaatineet Maailmanpankin demokratisointia. He ovat myös vaatineet, että kehitysmaiden demokraattisesti valituilla edustajilla eikä Maailmanpankilla ja ulkomaisilla yhtiöillä tulisi olla viimeinen sana maiden talouspolitiikan suhteen. Wolfowitzin on määrä Maailmanpankin pääjohtajana nujertaa tällaiset haihattelut.


Wolfowitzin valinta viestittää myös Bushin hallinnon päättäväisyydestä tehdä Maailmanpankista entistäkin suoranaisempi USA:n imperialismin työkalu tiellä globaaliin hegemoniaan. Wolfowitzin vastuulla on huolehtia siitä, että Maailmanpankki rankaisee USA:n tavoitteiden tiellä olevia valtioita ja kytkee köyhille maille annettavat avut ja lainat "vapaisiin markkinoihin" eli avautumiseen yhdysvaltalaisten yhtiöiden ja pankkien rajoittamattomalle riistolle.


Erityinen sija Wolfowitzin toiminnassa pääjohtajana tulee USA:n lisäksi olemaan kahdella maalla: ensiksikin Irakilla, sen öljyvaroilla ja muulla kansallisvarallisuudella, ja toiseksi Israelilla, jonka etujen hyväksi johdonmukainen sionisti voi pääjohtajana tehdä paljon, myös palestiinalaisalueilla rahoitettavien projektien avulla.


Wolfowitzin istuttaminen Maailmanpankkiin on itse asiassa osa USA:n maailmanlaajuista sotastrategiaa. Ajatuksena on panna Bushin uskollisimmat edustajat ja ideologit mihin tahansa asemiin, missä he voivat edistää uuskonservatiivista työjärjestystä ja heikentää kansainvälisiä organisaatioita. Pentagonin uusi, viime viikolla julkistettu "kansallinen puolustusstrategia" tekee tämän täysin selväksi.


USA:n politiikalla ja viime maanantaina esitellyllä YK:n uudistamissuunnitelmalla on myös yhteytensä. Suunnitelmalla lepytellään USA:ta ja priorisoidaan uudelleen YK:n nykyinen toiminta lähemmäs USA:n tavoitteita. USA on pystynyt menestyksellisesti heikentämään maailman johtavaa monenkeskisyyden symbolia, YK:ta. Syövyttämällä yhä enemmän YK:n itsenäisyyttä Bushin hallinto näyttää pakottavan maailmanjärjestön muotoilemaan työjärjestyksensä vastaamaan yhä enemmän USA:n itsekkäitä päämääriä.

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli