Keskustelu jäi Göteborgissa jalkoihin

01.01.2000 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Nikkanen



Tuhannet protestoijat matkustivat viime viikonloppuna Göteborgiin
vastustamaan linnake-Eurooppaa, joka sulkee ihmisiä Schengenin muurin
ulkopuolelle. Työ- ja siirtolaispolitiikan nimissä ihmisiä
jätetään asumaan kaduille, vangitaan, pahoinpidellään
ja leimataan rikollisiksi. Laittomilla ihmisillä ei ole oikeuksia.




Samanlaisia ei-toivottuja eurooppalaisia olivat Göteborgin mielenosoittajat.
Kaupunkiin pystytettiin muureja, jotka sulkivat meidät ulkopuolelleen.
Meidät ajettiin nukkumaan kaduille, suljettiin vankiloihin, alistettiin
väkivallalle ja leimattiin rikollisiksi riippumatta teoistamme. "Teillä
ei ole oikeuksia", sanottiin pidätetyille.



 




Mielenosoitukset tukahdutettiin väkivallalla



Göteborgin EU-huippukokoukseen saapuneita lähes viittäkymmentätuhatta
mielenosoittajaa tervehdittiin avosylin. Kaupunki osallistui vastafoorumien
järjestämiseen ja tarjosi aktivisteille yösijan keskustan
kouluissa. Kansankodin suhtautuminen tuhansiin protestoijiin näytti
todellakin voitt_van monien muiden kokouskaupunkien reaktiot.



Mielenosoittajien kerääminen Hvitfeldtskan lukiolle osoittautui
pian ansaksi. Jo toukokuussa poliisi oli harjoitellut pihamaalla piiritystä
ja rynnäkköä, jotka torstaina 14. 6. toteutettiin. Hyvissä
ajoin koulua ympäröivät kadut oli tyhjennetty pysäköidyistä
autoista ilmoittamalla katutöistä, jotka alkaisivat 13.6. Katutöiden
sijaan kadulle odotettiin satoja massiivisia satamakontteja, jotka muodostivat
ylipääsemättömän muurin.



Hvitfeldskan massapidätys ja perusteeton väkivaltainen rynnäkkö
käynnistivät tapahtumaketjun, joka ulospäin nähtiin
lentävinä kivinä ja rikottuina ikkunoina. Useimpien paikalla
olleiden näkemät kuvat väkivallasta olivat toisenlaisia.
Suurin osa mielenosoittajista koki sekasorron epätietoisuutena, pelkona
ja mielenosoitusoikeuden rajuna rikkomisena. Sadat joutuivat syyttä
pidätetyksi tai pahoinpidellyksi. Mahdollisuudet rauhanomaiseen mielenosoittamiseen
tuhottiin, kun mellakkapoliisit kantoivat Hvitfeldtskan koulusta kylttejä,
soittimia, vaahtomuovisuojia ja lehtiä.



Vasta perjantaina parinsadan mielenosoittajan joukko provosoitui ja sinkosi
kiviä hyökkäävää poliisia päin. Poliisi
ajoi yhteenoton ainoalle lailliselle mielenosoituspaikalle ja jätti
rauhalliset protestoijat hevosten ja kivenheittäjien jalkoihin. Illalla
pakenevaa 19-vuotiasta ammuttiin.



Torstaina ja lauantaina kaikesta väkivallasta ja laittomuuksista
olivat vastuussa poliisit.



Kun mustahuppuiset mielenosoittajat osallistuivat poliisin ja järjestäjien
eristämisyrityksistä huolimatta lauantain valtavalle marssille,
kaikki sujui rauhallisesti. Poliisi pysyi etäällä kolmenkymmenentuhannen
ihmisen marssista, jolle parisataa mustahuppua mahtui vallan mainiosti.
Kukaan ei provosoinut tai provosoitunut, ja maltillisimmatkin marssijat
olivat tyytyväisiä.



Poliisin väkivalta oli huolestuttavaa. Se tuntui palvelevan vielä
uhkaavampaa mahdollisuutta: Ruotsi pyrki järjestelmällisesti tekemään
suunnitellun, mielekkään ja rauhanomaisen mielenosoittamisen mahdottomaksi.
Göteborgin keskusta uhrattiin, jotta Svenska Mässaniin kerääntyneet
kokousvieraan säästyisivät kuulemasta kritiikkiä.



 




Päättäjät vaikenivat



Ennen Göteborgin EU-huippukokousta Suomessa puhuttiin politiikasta.
Itälaajentumisen vakuutettiin koskettavan kansalaisia enemmän
kuin unionin muiden tähänastisten päätösten. Pelkkä
elintarvikeviraston sijainti jaksoi nousta puheenaiheeksi viikosta toiseen.



Kimmo Sasi ja Paavo Lipponen puhuivat tulevasta kokouksesta tarttuvalla
innolla. Ruotsi kokousisäntänä koristeli katujaan EU-lipuin
ja kutsui koululaiset seuraamaan kokousta etäpäätteiltä.
Tavoitteet saatiin kuulostamaan jännittäviltä. Ympäristö.
Työ. Laajentuminen.



Kun kokous alkoi ja kiviä lensi, kukaan ei kuullut päätöksistä
mitään. Ruotsin lehdet uutisoivat George W. Bushin vierailun muutaman
palstan uutisilla ja kuvilla, joissa hymyilevä Göran Persson kättelee
Yhdysvaltain presidenttiä. Kukaan ei kuullut, mitä Bush itse asiassa
sanoi. Itse kokous näkyi viestimissä perinteisinä ryhmäkuvina
ja poskisuudelmina.



Kokouspäivien aikana Svenska Mässanin sisällä tehtiin
varmasti paljon päätöksiä ja kohdattiin ristiriitoja.
Ulospäin nähtiin vain hymyilevä europerhe, jossa leikkisät
ministerit ja presidentit kisailivat hymysuin yhteisten asioiden ympärillä.



Tarja Halonen kiitti Bushia karismaattiseksi. Paavo Lipponen kertoi,
kuinka tämä oli kuvannut häntä käytännön
mieheksi. Edes kysymys elintarvikeviraston sijainnista ei tuntunut hermostuttavan
pääministeriä. Lehdissä George W. Bush hymyili isällisesti
ja lehdistö lakkasi vinoilemasta presidentin kömmähdyksille
ja politiikalle.



Edes itälaajentuminen ei jaksanut kylliksi kiinnostaa toimittajia:
kun päätöslauselma ilmaisi uusien jäsenmaiden liittymisvuoden
epäselvästi, tiedotusvälineet levittivät tyytyväisinä
ristiriitaisia tulkintoja eikä juuri kukaan huomannut virhettä.



Ulkona riehunutta sotaa kommentoitiin napakasti. "Olen järkyttynyt
loukkaantuneiden poliisien puolesta", Tony Blair ilmoitti vielä
perjantain ampumavälikohtauksen jälkeenkin. Kun Joschka Fischer
nimitti ruotsalaisia poliiseja fasisteiksi, media vaikeni.


Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli