Itsemääräämisoikeus maataloudessa tärkeää

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja 46/2005.

Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan kehityspoliittinen sihteeri Miia Toikka koordinoi Ruoka-aika -kampanjaa, joka pyrkii saamaan Suomen toimimaan aktiivisemmin nälkäongelman poistamiseksi. Hänen mukaansa Hong Kongin neuvotteluilta ei voida odottaa suuria mullistuksia.

– Ennen kokousta ei ole saatu aikaan kompromisseja. Vuoden 2003 Cancunin kokouksen epäonnistuttua WTO ei ole edistynyt, toteaa Toikka.

Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemi (kesk) onkin käyttänyt kokouksesta termiä "hallittu epäonnistuminen". Osapuolille näyttää tässä vaiheessa riittävän se, että neuvottelut jatkuvat.

Vaikein kynnyskysymys on ollut maatalous. Kiistassa on hahmottunut kaksi rintamaa. Yhdysvallat ja Euroopan unioni haluavat pitää kiinni omista tuotanto- ja vientituistaa. Kehitysmaat puolestaan haluavat ennen kaikkea turvata oman ruokatuotantonsa.

Miia Toikka kuitenkin varoittaa yleistämästä liikaa.

– Kehitysmaat ovat hyvin heterogeeninen joukko, jonka mailla on erilaisia intressejä.

Kehitysmaiden kannalta tärkeintä olisi päästä eroon länsimaisten suurtuottajien harrastamasta maataloustuotteiden polkumyynnistä, mikä auttaisi maiden omaa, paikallista ruuantuotantoa.

Kaupan vapauttaminen ei itseisarvo

Miia Toikka tähdentää, miten kaupan vapauttaminen ei saisi olla itseisarvo.

– Mailla tulisi olla poliittista liikkumavaraa, esimerkiksi mahdollisuus käyttää tulleja ja suojata omaa tuotantoaan.

WTO on monimutkainen neuvotteluprosessi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tahti on kova. Organisaation päämaja sijaitsee Genevessä, Sveitsissä, missä on käynnissä jatkuva vääntö ja lobbaus eri etupiirien välillä. Kaikki eivät ole keskusteluissa tasa-arvoisia.

– Monien kehitysmaiden lähettiläät ovat hankalassa tilanteessa vähäisten resurssien takia. Kaikilla mailla ei edes ole edustustoa Genevessä, Toikka huomauttaa.

Käytännössä esimerkiksi maatalouden WTO-neuvotteluja onkin käyty monikansallisten suuryritysten ehdoilla.

Hankala tukikysymys

Suomella ei ole omaa edustusta WTO:ssa. Euroopan unionin kauppapoliittiset neuvottelut käydään komission vetämänä.

– Hallituksen maatalouspoliittisessa selonteossakin linjataan, miten kaikilla mailla pitäisi olla oikeus huolehtia oman maan ruokaturvasta, Toikka muistuttaa.

Kotimainen tukipolitiikka ei kaikilta osin tätä noudata. Esimerkiksi maidon vientituki on Toikan mielestä ongelma. Suomesta viedään runsaasti maitotuotteita pilkkahintaan muun muassa Venäjälle. Myös tuotantotuki tuppaa maassamme jakautumaan suurille yksiköille. Toisaalta monelle pienviljelijälle tuki on toiminnan jatkumisen ehto.

Tärkeintä Miia Toikan mielestä kuitenkin on maiden itsemääräämisoikeuden säilyminen.

– Tarvitaan liikkumavaraa ja mahdollisuuksia paikallisille ratkaisuille.

Eräs esimerkki erilaisesta ratkaisusta on reilun kaupan järjestelmä, jonka piirissä toimii kehitysmaissa noin viisi miljoonaa tuottajaa. Reilun kaupan myyntiosuudet ovat myös Suomessa kasvaneet viime vuosina voimakkaasti.

(MK)