Homeroksesta Himmleriin – kippis!

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 32/4.9.2009

Vuosipäivät saattavat olla yhtä painajaista seurusteleville pareille, valtioille tai kansainvälisille festivaaleille, sillä näissä juhlapäivissä on kyse yksinomaan määrästä, ei laadusta. Kun 24 onnellista avioliittovuotta täyttyvät ilman juhlallisuuksia, 25. saa automaattisesti hopeamitalin mahdollisista uskottomuuskriiseistä huolimatta.

Filmifestivaalit eivät tee poikkeusta, vaan taputtelevat itseään olalle siinä missä muutkin. Kun festivaalit keskittyvät juhlimaan olemassaoloaan ohjelmasisällön eli elokuvien sijaan, jotain on yleensä pielessä. Elokuussa 20-vuotista taivaltaan juhlistanut Espoo Ciné on onnistunut kuitenkin säilyttämään prioriteettinsa ennallaan, mikä on osoitus festivaalijärjestäjien aidosta omistautumisesta elokuvataiteelle.

Espoo Cinén yhteydessä järjestetään vuosittain fantasiaelokuvakilpailu. Sarja on monipuolisuudessaan mielenkiintoinen, sillä sisältö voi olla mitä tahansa analyyttisen sosiaalipoliittisen satiirin, kuten Dr. Strangeloven ja Lord of the Ringsin tapaisen monivivahteisen mytologian väliltä. Tämän vuoden voittaja, David Bowien pojan Duncan Jonesin ohjaama Moon on outo, mutta onnistunut konseptifilmi, joka käyttää polttoaineenaan sci-fin, draaman ja komedian yhdistelmää.

Sam Rockwell esittää Sam Belliä, kuukaivoksen talonmiehenä toimivaa astronauttia aikana, jolloin aurinko tuottaa valtaosan maapallolla käytetystä energiasta. Seurana ja apunaan miehellä on ainoastaan huippuälykäs tietokone (Kevin Spacey), kunnes eräänä päivänä Sam tapaa seuraajansa, Sam Bellin; molemmat ovat osa monipäistä Sam Bell –kloonien sarjaa.

Elokuva pohdiskelee ihmisolennolle keskeisiä filosofisia kysymyksiä identiteetistä, pelosta kadota byrokratian sokkeloihin ja ylitsepääsemättömästä yksinäisyyden tunteesta puhtaasti konkreettista käytännön panosta arvostavassa maailmassa.

...

RORY WINSTON

& KATARINA ALANNE