Finanssikapitalismin hautajaiset
Kapitalistisen talousjärjestelmän kriisi on pikku hiljaa Suomessakin poikimassa tasokasta keskustelua kriisin syistä ja taustoista sekä vaihtoehdoista. Ensi viikolla ilmestyvä, TA-Tiedon julkaisema Nykyinen kriisi ja Marx -kirja kokoaa yhteen marxilaisista lähtökohdista kumpuavia kirjoituksia.
Myös pari viikkoa sitten julkaistu Into-pamfletti finanssikapitalismista tarkastelee talouskriisiä, tällä kertaa ennen kaikkea rahoituksen ja pääoman näkökulmasta. Pamfletti on otsikoitu ytimekkäästi: "Finanssikapitalismi - Jumala on kuollut".
Pamfletin yhdessä Otto Bruunin kanssa toimittanut Teppo Eskelinen toteaa, miten kapitalismin kriisi ja uusliberalistisen talousopin totaalinen haaksirikko ovat luoneet tilaisuuden toisenlaiselle keskustelulle.
– Kotimainen keskustelu talouskriisistä on ollut turhauttavan epäpoliittista asiantuntijatason keskustelua. On ajateltu, että kyseessä on tekninen operaatio: valtionvarainministeriö vain hiukan fiksailee asioita ja systeemi pystytään käynnistämään uudestaan sellaisenaan. Globaalilla tasolla joitain teknisiä reformeja on tehty, mutta mitään pitkän aikavälin ratkaisuja ei ole näköpiirissä.
Eskelinen korostaa, että sekä hän että Bruun ovat kirjan toimittajia, eivät sinänsä mitään pamfletisteja. Ajatuksena oli koota yksiin kansiin kiinnostavia artikkeleja, joista lukija voisi ammentaa vaihtoehtoisen ajattelun ituja. Kirjan tekeminen oli Eskelisen mukaan ennen kaikkea demokraattinen, yhteinen prosessi, yhdessä tehtyä älyllistä työtä.
Kirjan fokus on tarkoituksellisesti finanssikapitalismissa ja rahoituksessa.
– Uusliberalismi kokonaisuutena vaatisi laajemman käsittelyn. Pääomien vapaa liikkuminen ja rahatalous ovat toki uusliberalismin keskeisiä piirteitä, mutta siihen sisältyy paljon muutakin, kuten julkisen sektorin yksityistämispyrkimys, sanoo Eskelinen.
Hänen mukaansa uusliberalismi on pysynyt pystyssä lähinnä sillä, että valtava tuloerojen kasvaminen on kätketty helposti saatavan lainarahan taakse. Tällöin alemman keskiluokan reaalisen tulotason huonontuminen on jäänyt huomaamatta. Samalla ihmisten riippuvuus rahamarkkinoista kasvaa uusiin mittasuhteisiin.
Uusliberalismin historia on kotitalouksien velkaantumisen historiaa. Jossain vaiheessa velkataakka kasvaa niin suureksi, että rahoitusinstituutiot alkavat epäröidä. Silloin tulevat uusliberalismin rajat vastaan, sanoo Eskelinen.
Markkinahysteria kaventaa demokratiaa
Teppo Eskelinen on vuosia seurannut kansainvälisen talouden kiemuroita. Hänelle liikkeellä olevan spekulatiivisen pääoman määrä ei ollut yllätys, ja jo vuosikymmenen ajan olivat eri taloustieteilijät varoitelleet finanssikapitalismin romahduksesta.
– Pääomaa on liikkeellä monta kertaa enemmän kuin on tuotannollisia investointeja. Vain muutamia prosentteja menee tuotantoon. Raha hakeutui reaalituotannon sijasta esimerkiksi luoviin finanssi-instrumentteihin ja asuntomarkkinoille. Pääoman ja tuotannon, reaalitalouden, välinen epäsuhta muodostui niin suureksi, että jossain vaiheessa romahdus oli väistämätön, kuvaa Eskelinen.
Hän epäilee, olisiko Karl Marxkaan osannut kuvitella, kuinka suureksi spekulatiivinen pääomapotti voi lopulta kasvaa. Toki Marxin aikanakin oli finanssikuplia, jotka liittyivät ennen kaikkea siirtomaiden valloitukseen ja katteettomiin tuotto-odotuksiin sillä saralla.
Tärkeänä aineksena finanssikriisin sopassa on ollut globalisaatio ja erityisesti pääomien vapaa liikkuvuus. Se on mahdollistanut valtavan pääomien kasautumisen, joka tuottaa myös valtavia kriisejä.
Poliittiselle järjestelmälle pääomien vapauttaminen on Eskelisen mukaan merkinnyt hysteeristä pyrkimystä vakauteen, joka on selkeästi kaventanut demokratiaa.
– Pienikin markkinoille kohdistuva signaali heijastuu heti valtiontaloudessa. Tämä tekee politiikasta eräänlaista vakauden taidetta. On tärkeää, että politiikka on ennustettavaa. Tällaisessa tilanteessa demokratiasta tulee markkinoiden kannalta arvaamaton, uhkaavakin voima. Markkinayhteiskunnassa meillä on entistä vähemmän varaa demokratiaan, huomauttaa Teppo Eskelinen.
Suomessakin on viimeaikaisten rahoitus- ynnä muiden porvarihallitukseen kohdistuneiden kohujen keskellä peräänkuulutettu työrauhaa talouskriisin hoidossa. Vakaus ennen kaikkea, vaikka sitten demokratian ja oikeudenmukaisuuden kustannuksella!
Konsensuksen aika on loppu
Suomi on konsensuspolitiikan maa, jossa toisenlaisen politiikan vaatiminen tulkitaan usein häiriköinniksi. Vasemmistokin on viimeiset parikymmentä vuotta ollut mukana rakentamassa ja vaalimassa konsensusta. Finanssikapitalismi-pamfletissa Teppo Eskelinen ja Otto Bruun toteavat, että konsensus on merkinnyt harvojen etua, nyt sen purkaminen on välttämätöntä.
Eri asia on, löytyykö konsensuksen purkamiselle tahtoa ja voimaa. Suomessa vasemmisto on poliittisesti heikoissa asemissa. Vaihtoehtoisten kehityssuuntien esittäminen on harmittavan vähäistä.
Teppo Eskelisen mukaan eräs vasemmiston ongelma on juuttuminen vallitsevan talouspolitiikan käsitteistöön.
– Julkisessa keskustelussa vasemmiston elvytyspuhe on puhetapana lähes identtistä oikeiston vastaavan kanssa. Ihmisten on vaikea erottaa vasemmiston ja oikeiston puhetapoja toisistaan. Pitäisi luoda enemmän omaa käsitteistöä siitä, miltä toisenlainen talous voisi näyttää.
Eskelinen varoittaa myös naivista suhtautumisesta valtiovaltaan. Pelkällä valtiollistamisella tai valtion väliintuloilla ei luoda parempaa, kestävämpää taloutta.
Talouden elvyttämisessä on etenkin punavihreällä vasemmistolla muitakin haasteita. Julkisuudessakin luodaan vastakkainasettelua savupiipputeollisuutta kannattavan vasemmiston ja punavihreän vasemmiston välille. Tuotantoelämän ekologiset rajat tulevat rajallisella maapallolla väistämättä vastaan. Missä määrin kulutuksen elvyttäminen lisää ympäristön riistoa? Miten yhdistetään ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta? Millaiseen elintasoon meillä lopulta on varaa?
– Vihervasemmistolaisessa vaihtoehdossa on ristiriitaisuuksia ja tarvitsemme aitoa dialektiikkaa, että osaamme näitä ristiriitoja ratkaista, tuumii Eskelinen.
Kriisi on kamppailun mahdollisuus
Nykyisen talouskriisin loppu ei ole vielä näkyvissä. Eskelisen mukaan on selvää, että ilman radikaaleja muutoksia uusi, entistä syvempi kriisi on tulossa, eikä julkinen talous enää riitä pelastamaan finanssitalouden jättimäistä kuplaa.
Finanssikapitalismi-pamfletissa korostuu muutoksen ja toisenlaisen talouspolitiikan mahdollisuus. Eskelinen huomauttaa, että vaikka uusliberalismin aika on ohi, voi tilalle tulla jotain vielä pahempaa, esimerkiksi täydellinen kaaos tai tiukemman kontrollin ja kapitalismin yhdistelmä.
Juuri sen vuoksi vasemmiston on esitettävä omia vaihtoehtojaan.
– Poliittinen muutos ei yleensä tapahdu hitaasti. Pikemminkin kyseessä ovat murroshetket, jolloin jokin malli kaatuu ja jotain tulee tilalle. Murtumakohdassa on tärkeää olla työntämässä esiin ideoita siitä, mitä voisi tulla vanhan tilalle.
Uusliberalismi on Eskelisen mukaan kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Nyt kamppaillaan aidosti tulevaisuuden suunnasta, ja omistavat ryhmät haluavat tietysti pitää kiinni tämänhetkisistä eduistaan. Tällä hetkellä tarvittaisiin isoja poliittisia väliintuloja ja radikaaleja ratkaisuja, joita monen on vaikea niellä.
Vaikka valtavirran talouspolitiikassa kriisi näyttäytyy kielteisenä, kätkeytyy siihen vasemmiston näkökulmasta myös mahdollisuuksia. Eskelisen mielestä tiloja ja foorumeja erilaisille liikkeille ja kamppailuille on tällä hetkellä enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten. Asioista otetaan selvää ja hyvät ideat kasvavat eri porukoissa.
– Tarvitaan toimintaa kahdella tasolla. Reformit ovat tarpeellisia mutta ne eivät riitä. On tavoiteltava myös järjestelmätason muutosta. Varma tapa hävitä poliittinen kamppailu on julistaa se itse hävityksi. Nyt pitää kamppailla, rakentaa liikettä ja pitää vaatimuksia esillä, kehottaa Eskelinen.
MARKO KORVELA
Keskustelu kriisistä jatkuu:
* * * * * * * * * * * * * * * *
Ke 14.10. Helsinki
Nykyinen kriisi ja Marx -artikkelikokoelman julkaisutilaisuus Helsingin Postimuseon Breivi-kabinetissa klo 13. Alkupuheenvuorot käyttävät kirjaan artikkeleita kirjoittaneet Pekka Sauramo sekä Olli Savela.
Pe 16.10. Tampere
Talouskriisi ja Marxin paluu -seminaari Väinö Linna -salissa, Tampereen yliopistolla klo 12. Seminaarissa kysytään, miten taloskriisin analyysia voi tehdä marxilaisen teorian lähtökohdista. Mukana keskustelussa Antti Ronkainen, Miika Kabata, Jukka Peltokoski sekä Stephen Gill.
Ma 3.11. Helsinki
Maanantaiklubi aiheesta Nykyinen kriisi ja Marx Ravintola Milenkassa (Haapaniemenkatu 3-5). Mukana muun muassa Otto Bruun.