EU-selonteko kritiikitöntä kaunomaalailua

17.04.2009 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 15 / 17.4.2009

Kun lukee tuoreinta EU-selontekoa, käy nopeasti selväksi kaksi asiaa:


Selonteon ovat kirjoittaneet norsunluutornissa istuvat ja EU-maiden todellisuudelle täysin vieraat virkamiehet. Kaikki suomalaisia ja muita EU-kansalaisia koskettavat todelliset ongelmat on peitetty kaunomaalailun alle. Ja kirjoittajat haluavat Suomen olevan kaikessa luokan kuuliainen mallioppilas. Selonteossa on laatikoita Suomen "tahtotilasta" 2020-luvulle, mutta itse tekstissä omasta "tahtotilasta" ei ole juuri tietoakaan.


Edes EU-maiden vakava talouskriisi ei ole tehnyt kirjoittajia nöyremmiksi ja kriittisemmiksi. Tämä ilmenee selonteon talousosiosta, jossa uusliberalismi, markkinoiden vapaus ja voitontavoittelu asetetaan yhä etusijalle. Pääoman ja rahoitusmarkkinoiden vapauksille ei aseteta mitään esteitä, vaikka yhteistyöhön rahoitusmarkkinoiden valvonnassa löysästi viitataankin. Suomen "tahtotilaksi 2020-luvulle" asetetaan se, että "EU:n sisämarkkinoilta on poistettu loputkin esteet".


Kun selonteossa puhutaan "kansalaisten Euroopasta", sillä viitataan lähinnä maasta toiseen liikkuvuuden ja rajat ylittävän toiminnan esteiden purkamiseen. Varsinaista demokratiaongelmaa ei selonteolle ole olemassakaan, eikä demokratian laajentaminen kuulu sen painopisteisiin.


Kaikkein vaarallisimmalla tavalla metsässä selonteko on käsitellessään EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja sotilaallista toimintaa sekä näiden yhteyttä Natoon. Selonteko näyttää ilman varauksia vihreää valoa EU:n militarisoinnille, esittää EU:n ja Naton sotilaallisen toiminnan tasavertaisena ja toistaan täydentävänä ja ottaa epäsuorasti kantaa Suomen Nato-jäsenyyden puolesta toteamalla, että "EU:n kautta Natoon kuuluvat EU-jäsenmaat voivat paremmin toteuttaa eurooppalaista toimintaa".


EU ja sen sotilaallinen toiminta ei kuitenkaan ole Naton kanssa tasavertaista, vaan siitä riippuvaista ja sille viime kädessä alisteista. EU:n 27 jäsenmaasta 21 on Naton jäsenmaita. Sotilaspoliittisesti EU on Naton ja sitä kautta USA:n koukussa. Eikä EU:n sotilaallinen toiminta ole Naton kanssa kilpailevaa, kuten jokin aika sitten oli muotia harhautusmielessä väittää. Se ei myöskään ole haaste Natolle ja strategiselle transatlanttiselle liitolle USA:n kanssa. Päinvastoin se on lisäkeino kytkeä koko EU ja sen Natoon kuulumattomat jäsenmaat transatlanttiseen liittoon.


Vielä pari huomiota selonteon asenteesta.


Selonteossa puhutaan paljon EU:n yhteisestä arvopohjasta ja siitä, että tämä yhteinen arvopohja yhdistää myös EU:ta ja USA:ta. On totta, että pohjoismaisten sosiaali- ja hyvinvointivaltioidenkin arvopohjaa on EU-jäsenyyden myötä hivutettu lähemmäs keski- ja eteläeurooppalaista mallia. Mutta hallituksen selonteon ei pitäisi esittää asioita ikään kuin EU-maita yhdistäisi yhteinen arvopohja esimerkiksi julkisten palvelujen ja universaalin hyvinvointiverkoston osalta. Meillä ei pitäisi olla yhteistä arvopohjaa myöskään Berlusconin oikeistohallituksen kaltaisten hallitusten harjoittaman pakolaisten ja siirtotyöläisten julman kohtelun tai rasismin suhteen. Arvopohjan yhteisyydestä USA:n kanssa ei pitäisi edes leikillään puhua.


Läpikäyvänä selonteossa on jankutus EU:n paremmuudesta ja johtavasta asemasta lähes alalla kuin alalla. Kuin kirjoittajille olisi noussut päähän EU-ideologiaan ja EU:n johtavien valtioiden kuten Saksan ja Ranskan liturgiaan koko ajan kuulunut herruusasenne.


Tämä heijastuu myös käytettävässä terminologiassa. Pablo Neruda huomautti aikoinaan, että Yhdysvallat osoittaa ahneutensa puhumalla itsestään Amerikkana, vaikka se ei ole edes Pohjois-Amerikan suurin valtio ja vaikka Amerikkaan kuuluu kymmeniä valtioita. Samanlaisella ahneudella selonteossa samastetaan EU ja Eurooppa, vaikka suurin osa Euroopasta ei kuulu EU:hun ja Euroopan maantieteellinen keskipiste on Minskin tienoilla.


Todellisuudessa EU on länsieurooppalaisten entisten siirtomaavaltojen johtama unioni. Nämä valtiot ovat taloudellisten ja sotilaallisten etujensa ajamiseksi liittäneet unioniin myös köyhempiä itäeurooppalaisia maita ja sanelleet niille omat "sopeutusohjelmansa". Eikä herruusasenteelle ja ahneudelle ole loppua näkyvissä. Selonteon kirjoittajien olisi kannattanut muistaa, miten tällaisille herruushankkeille kävi viime vuosisadalla.



ERKKI SUSI

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli