CUBA SI – salsaa ja sokeriruokoa!

Alkuperäinen kirjoittaja: HELENA HÄME

Suomen talvesta on pitkä matka lämpimään Kuubaan, missä palmut huojuvat Karibianmeren rannoilla. Havannan kuuluisalla rantakadulla, Maleconilla suolaiset pärskeet lyövät rantamuuriin, jolla nuoret rakastavaiset istuskelevat iltaisin. Kuuban yö on lämmin ja lempeä, salsan rytmit kajahtelevat Vanhan Havannan kapeilla kaduilla, missä valaistut terassiravintolat tarjoavat kulkijoille antejaan.

Tammi-helmikuussakin turisti tarkenee ulkosalla yötä myöten, kuubalainen talvilämpötila kun on suomalaiselle kuin kesä-heinäkuuta: 18 plusastetta illalla, + 22–24 päivällä. Ei siis palella, etenkään Varaderon ja muiden turistikeskusten hiekkarannoilla, missä palvelu pelaa ympäri vuorokauden.

Kannattaa kuitenkin etsiytyä kuubalaiseen arkeen, kaduille ja kujille, missä ihmiset tervehtivät ystävällisesti istuskellessaan keinutuoleissaan talojensa edessä tai avoimilla patioilla, olohuoneiden ovet ovat auki ja perheet puuhailevat askareissaan. Korttelikauppias järjestelee sipuleja ja muita juureksia tiskille, leipäkauppias vetää kolisevia kärryjään aamuvarhaisella kukonlaulun aikaan.

Illan tullen kaduilla keinuvat sekä lanteet että vanhat amerikkalaisautot, iltaelämä on letkeää ja kiireetöntä eikä kukaan kiilaile. Kaksimiljoonaisessa Havannassa vanhoja siirtomaavallan aikaisia pikku palatseja kunnostetaan Maleconin varrella Unescon varoilla, kaupungin tuhansista taloista moni näyttää olevan rähjäisessä kunnossa, mutta niissäkin asutaan vesi- ja sähkökatkoista piittaamatta. Parvekkeilta roikkuvat pyykit kujien ylitse, naapurit juttelevat keskenään, jossain rupattelee puhuva papukaija. Pojat pelaavat kiljuen kadulla jalkapalloa, koirat, kissat ja vuohet kuljeskelevat syrjäisemmillä kujilla ja tonteilla omissa puuhissaan.

Koulujen ja virastojen seiniä koristavat monenlaiset iskulauseet ja seinämaalaukset, Jose Martia ja Che Guevaraa sekä Fidel Castroa siteerataan ahkerasti. Sosialismi on kurssissaan kuten myös maanpuolustusvalmius ja korttelikomiteat toimivat kaikilla alueilla.

Elinvoimaisena saarrosta huolimatta

Kuuban talous ja elinkeinoelämä ovat olleet pulassa viime vuosina, sillä 1990-luvulla Kuuba joutui vaikeaan tilanteeseen entisten poliittisten ja kauppakumppaneiden, Neuvostoliiton ja muiden Itä-Euroopan valtioiden romahdettua. Ulkomaankauppa ja maahantuonti tyrehtyivät lähes kokonaan, minkä vuoksi maan talous notkahti pahasti. Bensiini- ja öljypula koettelevat edelleen kuljetuksia, kylmävarastointia ja logistiikkaa, mikä vaikuttaa mm. maan tärkeimpään perinteiseen elinkeinoon, sokeriruokoteollisuuteen.

Mutta kaikesta huolimatta Kuuba suuntaa elinvoimaisena tulevaisuuteen etsien uusia kumppaneita. Venezuela ja sen päämies Hugo Chavez ovat voimallisesti Fidelin ja Kuuban politiikan ja talouden tukijoina. Kiina on tekemässä päänavausta Kuubaan kauppa- ja turismikumppanina, mikä aiheuttanee ennen pitkää reaktioita etenkin Yhdysvalloissa.

Kuuba kärsii ankarasta USA:n toteuttamasta kauppasaarrosta, jonka vuoksi mm. lähiapteekkien hyllyt ammottavat aika tyhjinä eikä kansan kaupoissakaan ole paljoa ostettavaa. Toisaalta rahalla saa ja hevosella pääsee: turismin tuoma valuutta vaihtuu turistipesoiksi, taksi- ja hevoskuskit sekä monet muut palvelualan ammattilaiset ja harrastajat tienaavat ylimääräistä, millä voi ostaa erityisistä berjoshka-tyyppisistä kaupoista monenlaisia tavaroita.

Toki Kuubassa taataan kaikille kansalaisille perustoimeentulo ja peruselintarvikkeet, vuokrat ja sähkönhinta ovat alhaiset, kaikki koulutus ja terveydenhuolto on ollut ilmaista vuoden 1959 vallankumouksesta lähtien. Näitä saavutuksia arvostetaan, tapaamani kuusikymppinen eläkkeelle jäänyt agronomirouva oli henkeen ja vereen Fidelin kannattaja. Hänen lapsuudessaan maatyöläisten perheet elivät kurjissa oloissa ja vallankumous mahdollisti sekä hänen, aviomiehensä että perheen lasten koulutuksen.

Toisaalta Kuubassa on nuoria, jotka ovat kokeneet vain vaikean taloudellisen tilanteen ja haaveilevat Music TV:n kaltaisesta elämänmenosta ja elintasosta. Kuubalainen nuorisokulttuuri kuitenkin kukoistaa: tammikuun alussa Havannassa oli rock-festivaali, vuodesta 1995 lähtien on pidetty rap-tapahtumia, tytöt ja pojat näyttävät aika muodikkaasti pukeutuneilta hengaillessaan iltaisin ulkona.

Kouluissa ja taideoppilaitoksissa opiskellaan koulupuvut päällä ahkerasti ja kurinalaisesti, tapaamieni opettajien mukaan kaikille löytyy työpaikka valmistumisen jälkeen. Ja työtä riittää työvoimavaltaisessa maataloudessa, rakennusalalla, teollisuudessa ja kaupallisissa yrityksissä sekä uuteen kasvuun yltäneessä turismissa, joka tuo maahan eurooppalaisia, eteläamerikkalaisia, kanadalaisia, ja jopa Meksikon kautta saapuvia yhdysvaltalaisturisteja.

Vieraana lääkäriperheessä ja kulttuurista nauttimassa

Talouden vahvistamiseksi myös yksityisyritteliäisyys on jälleen sallittua: turistien majoittamiseen annetaan erityislupia perheille, joilla on vuokrata huoneita talossaan ja ns. paladarit, yksityiset perheravintolat tarjoavat herkkujaan. Kuuban valtio perii näiden palvelujen tarjoajilta tietyn kuukausiveron.

Vieraillessani Havannassa sain kahden viikon ajan nauttia Vedadon kaupunginosassa asuvien Fernandon ja Teresan vieraanvaraisuudesta viiden muun matkailijaystäväni kanssa. Lääkäripariskunnan kaksi poikaakin ovat lääkäreitä ja toinen heistä työskentelee Venezuelassa köyhien asuinalueella. Pojan saavuttua kotiin kuukaudeksi ja toisen pojan täyttäessä 30 vuotta, meidätkin kutsuttiin juhliin, jonka runsaassa ruokapöydässä köllötteli kokonaisena paistettu porsas sikari suussaan. Paikalla oli kymmeniä sukulaisia ja naapureita, joista vanhimmat kahdeksankymppiset bailasivat salsaa siinä missä nuoremmatkin.

Matkamme aikana kävimme myös lähistöllä Playan kaupunginosassa sijaitsevassa Casa de la Musicassa "iltapäivätansseissa" klo 15–19, jolloin livebändit esiintyvät ja talo on tupaten täynnä iloisesti salsaavia nuoria ihmisiä.

Iltaisin nautimme Havannan runsaasta kulttuuritarjonnasta: isoja ja pieniä draamateattereita toimii eri puolilla kaupunkia, Teatro la Mella on erikoistunut tanssiteatterivierailuihin, Gran Teatrossa näkee balettia, oopperaa ja nykytanssia, Casa de la Trova tarjoaa akustista kuubalaista musiikkia, mittavia kabaree-esityksiä on tarjolla useammassakin hotellissa ja tietenkin kuuluisassa 2000-paikkaisessa Club Tropicalissa.

Kaksihintajärjestelmä pätee teatterilipuissakin: paikalliset maksavat halvemmat hinnat paikallisvaluutalla, turistit tukevat maan kulttuuria ja taloutta maksamalla turistipesoilla kohtuullisia tai melkoisen kalliita lippuhintoja. Etenkin tanssipuolella taiteen ja koulutuksen taso on korkea näkemistämme esityksistä päätellen. Kuubalaiset tanssipedagogit, kuten Suomeenkin syksyllä jälleen saapuva kuuluisa koreografi Laura Alonzo, ovat suosittuja vierailijoita eri puolilla maailmaa kouluttajina. Musiikkipuolella jylläävät mm. Los Cumbancheros ja ihana bolero-laulaja Omara Portuondo, jotka ovat vierailleet lukuisia kertoja Suomessa ja kaikkialla maailmalla.

Maaseudun elämyksiä

Kuubassa kannattaa vierailla muuallakin kuin Havannassa, jonka suurkaupungin syke ja pakokaasut saattavat olla liikaa hiljaisesta Pohjolasta saapuville matkailijoille yli kahden viikon annoksina. Paikallisjunilla ja pikavuorobusseilla pääsee muille seuduille, kunhan muistaa varata matkaliput paria päivää ennen suunniteltua lähtöä.

Vähän yli viiden tunnin mielenkiintoisen matkan päässä sijaitsee siirtomaavallan aikana perustettu Trinidad, jonka vanha keskusta on hyvin säilynyt. Sen varjoisilla kujilla naiset tekevät käsitöitään, pitsiliinoja ja virkattuja vaatteita kaupataan edulliseen hintaan. Myös simpukoista, siemenistä ja luusta tehdyt korut ovat kaikki käsintehtyjä.

Historia havisee läheisen joen ylittävän sillan tienoilla: tänne saapui 1518 espanjalainen valloittaja Cortez ja pakkovärväsi kaikki seudun miehet joukkoihinsa, jotka jatkoivat matkaansa Meksikoon asti tuhottuaan ensin Kuuban alkuperäisen intiaaniväestön. Monenmoisten siirtomaaherrojen kaudella Kuubaan tuotiin Afrikasta orjatyövoimaa, joka vähitellen sekoittui valkoisiin ja värillisiin valloittajakansojen edustajiin.

Kuubalainen kansa onkin todella monikulttuurista ja moniväristä. Afrikkalainen yoruba-kulttuuri yhdistyi katolisuuteen, mistä kehittyi Kuubassa harjoitettava synkretistinen santerÍa-pyhimysuskonto. Trinidadissakin on mahdollista vierailla paikallisessa SanterÍa-temppelissä jonka pappi, santéro kertoo simpukankuorista kohtalosi Yemayaa-merenjumalattaren alttarin äärellä.

Kaupunki sijaitsee vuorten ja meren välissä, joten jokaiselle löytyy retkikohteita: paikallinen taksikuski vie ilomielin sopuhinnalla Topes de Collantesin luonnonpuistoon, jossa parituntinen vaellus johdattaa hikiset taivaltajat viidakon uumenissa pauhaavalle vesiputoukselle virkistäytymään kolibrien lennellessä.

Rantalomaa kaipaaville on tarjolla monenlaisia edullisia hotelleja hiekkarantoineen, joita toki riittää kaikkialla Kuubassa. Köyhtymään ei tavallinen turisti Kuubassa pääse, koska aina löytyy kohtuullisen hintatason paikkoja, luksusluokan lomailija saa toki rauhassa tuhlata rahansa jos on millä mällätä.

Turismi onkin Kuuballe nykyään elinehto ja nopeimmin kasvava ala, kansainväliset hotelliketjut ovat jo päässeet rakennuttamaan jättihotellejaan mm. Havannan Miramarin kaupunginosaan. Tämäkin tuo valtiolle kipeästi kaivattuja valuuttaa ja verotuloja. Luonnonsuojelu on turistikohteissa hyvin tärkeää: rannoilta ei saa poimia simpukoita, metsistä ei pidä taittaa kukkia tai oksia. Lintubongaajalle Kuuba on paratiisi trooppisine lajeineen kuten sukelluksen harrastajallekin.

Luonto kuitenkin myös koettelee Kuubaa, viime syksyn hurrikaanien alta evakuoitiin maan sisäisesti 2,5 miljoonaa ihmistä. Operaatiota johti sotilaspukuinen, edelleenkin karismaattinen Fidel itse television välityksellä. Valtion ja laitosten taideaarteitakin pakattiin ja kuljetettiin suojaan mm. Casa de las Americasin, suuren Karibianmeren kulttuurikeskuksen tiloista. Samalla saatiin tilaisuus talon ja gallerioiden remontointiin, mikä parantaa tilaisuuksien ja näyttelyiden järjestämisedellytyksiä.

Kävijöitä riittää muissakin kulttuurikeskuksissa, joiden joukossa ovat Meksikon ja Espanjan talot, sillä entiset siirtomaaherravaltiot pitävät yllä vilkkaita kulttuurisuhteita Kuubaan muiden latinomaiden tavoin.

Suomen ja Kuuban suhteet

Suomessa on jo yli 40 vuotta toimittu hyvin monipuolisesti Suomen ja Kuuban ystävyys- ja kulttuurisuhteiden kentällä, Suomi-Kuuba-seura on ollut monen hankkeen ja solidaarisuusprikaatin veturina. Suomen ja Kuuban välillä ei tällä hetkellä ole voimassa olevaa virallista valtiollista kulttuurivaihtosopimusta, mutta sen uudelleen solmimista odotetaan monella taholla sekä taide- että tiedemaailmassa.

Tämä ei kuitenkaan ole esteenä monien jatkuvien ja uusien suhteiden ja vierailujen toteutumiselle maidemme välillä. Kuuban kulttuuriministeriö ottaa jatkuvasti vastaan vieraita, jotka haluavat edistää kulttuurivaihtoa mm. tanssin, teatterin, musiikin ja elokuvan merkeissä. Ja Suomessa kuubalainen kulttuuri on näkyvissä: tammikuun lopulla saa ensiesityksensä Arto Halosen dokumentti Kuuban valloittajat, jonka yhteydessä Helsingissä pidetään Kuuba-viikot salsan ja ruoan saattelemina.

Vuodelle 2005 on luvassa monia muitakin tilaisuuksia, joista saa tietoa Suomi-Kuuba-seuran kautta. Ja kohokohtana on Cuba Si-lehden lukijamatka Che Guevaran jalanjäljillä 18.–30.3., jolloin matkailijat viedään mm. Escambrayn vuoristoon, missä Fidelin joukot taistelivat 1950-luvun lopulla vallankumousta tehdessään. Ja kesällä, heinäkuussa on jälleen mahdollisuus liittyä Kansainväliseen työprikaatiin, jossa työskennellään sokeriruokopelloilla ja sitrusviljelmillä sekä nautitaan luennoista, tutustumiskäynneistä, kulttuuriohjelmasta ja retkistä. Ja bailataan salsaa sokeriruokojen huojuessa Kuuban lempeässä yössä. Cuba Si!