Joko hallitusvasemmistolle riittää kokoomuksen kylmä kyyti?

Parin viikon takaisen hallituksen kehysriihen tuloksissa on riittänyt puitavaa iltapäivälehtien lööppejä myöten. Riihen reaalisia taloudellisia vaikutuksia on päästy arvioimaan myöhässä johtuen muun muassa siitä, että tietoa riihen päätöksistä on tihkunut nihkeästi. Arviot ovat myös vaihdelleet suuresti arvioijasta riippuen: kehysriihtä kehuttiin viimeiseen asti niin oikealla kuin vasemmalla.

Olisi pitänyt jo etukäteen arvata, että vasemmistolle tulee selittämistä: sen verran elinkeinoelämän ja kokoomuksen talutusnuorassa kehysriiheen mentiin.

Suurin poru on syntynyt ökyrikkaille osingonsaajille kuin puolivahingossa siunaantuneista verohelpotuksista. Tulos tuskin on vahinko, vaan EK-kokoomus-akselin onnistunutta luokkataistelua. Nyt seuraavaksi lienee aika korjata jo valtiovarainministeri Urpilaisenkin myöntämää ”virhettä”. Näppärin ja helpoin tapa korjata virhe on antaa kaikille osingonnostajille yhtäläisen alhainen veroprosentti. Tämä lienee EK-kokoomuksen tavoitekin.

Osinkoverotuskohun alle tuppaa unohtumaan se tosiasia, että sixpack-hallituksen kehysriihi oli oikea kapitalistin unelma: historiallinen yhteisöveron lasku, jonka vastineeksi saatiin elinkeinoelämän hataria lupauksia työllisyyden parantamisesta. Suomi liittyy veropohjan ja hyvinvoinnin karsimisen kansainväliseen kilpajuoksuun palvotun kilpailukyvyn puolesta. Epäselväksi on jäänyt, mikä tarkalleen on se mekanismi, joka saa yritykset investoimaan säästyneet veroeurot työpaikkoihin tilanteessa, missä kulutuskysyntä on alhaalla. Yritykset voivat toki luoda uusia työpaikkojakin, mutta aikataulusta ei ollut mitään puhetta: tapahtuuko näin jo vuonna 2013 vai vasta vuonna 2016.

Paljon julkisuudessakin pyöriteltyjä yritystukiakin piti etukäteiskaavailujen mukaan leikata. Toisin kävi: nyt yritykset saavat aikaisempaan verrattuna reilut 23 miljoonaa euroa lisää tukia muun muassa rikkidirektiivin kustannuksiin.

Sixpack-hallituksen puolimatkan krouvin tienoilla tulokset eivät päätä huimaa. Hallituksen aloittaessa 2011 Suomen alijäämä oli 2,5 %, työllisyysaste 68,7 %, työttömyysaste 8,4 % ja velan suhde bruttokansantuotteeseen 49 %. Kaikkia tilastoja piti saada kauniimmiksi.

Toisin kävi. Nyt kaksi vuotta myöhemmin alijäämä on 3,8 %, työllisyysaste 66,9 %, työttömyysaste on 8,7 % ja velkasuhde 54 %. Tästä pitäisi vetää johtopäätökset, että harjoitettu politiikka ei tuota tulosta. Pitäisikö siis politiikan suuntaa muuttaa?

Demarien ja erityisesti vasemmistoliiton sisällä on syntynyt kiivasta keskustelua siitä, mitä oikein on päätetty, miten ja missä vaiheessa. Puolueita on arvosteltu muun muassa tiedottamisen puutteista.

Valitettavasti kyse on vakavammasta kuin pelkästään keskustelukulttuurin onnahtelusta tai viestinnän epäonnistumisesta. Istuminen vallan kammareissa tuppaa etäännyttämään kentästä, järjestöistä, kansanliikkeistä ja ay-liikkeestä. Voi syntyä harha, että sitä kovaa politiikkaa tehdään vain isojen poikien kanssa yhteistyössä. Tämä edellyttää hallituksessa istumista.

Voi olla, että osinkoverotuspäätökseen vaikuttivat EK:n lobbarit. Viime aikaisten tutkimustenkin valossa valtaa on eri tasoilla siirretty konsulteille. Ongelman ytimessä eivät ole lobbarit, joita toki on ollut maailman sivu, vaan se, mitä lobbaritahoja hallitus ja erityisesti siinä istuvat vasemmistopuolueet kuuntelevat ja kenen suosituksia noudattavat. Vasemmisto keskittyy puuhasteluun eikä sillä tunnu olevan omaa laajempaa agendaa, päämääriä tai strategioita, joita vasten arvioida EK:n lobbareiden ja kokoomuksen avauksia. Politiikan vaihtoehtoja ei hallitusvasemmistosta löydy. Ei ihme, että oikeisto pyörittää hallitusta pikkusormensa ympäri.

Uskonnontutkimuksesta on peräisin käsite ’fetissi’. Fetissi on esine, jonka kuvitellaan sisältävän yliluonnollisia voimia. Marx kirjoitti aikoinaan tavarafetissistä. Marxin mukaan kapitalismissa tuotettu yksittäinen esine kätkee tavaramuotonsa taakse monimutkaisia yhteiskunnallisia suhteita, kuten luokkataistelun ja työvoiman riiston. Me näemme esineen ja kuvittelemme, että se on pelkkä esine, vaikka todellisuudessa sen syntymisen ja kiertämisen ehdot määräytyvät kapitalistisesta pääoman kasautumisen ja riiston logiikasta.

Eduskuntavasemmistoa voisi syyttää hallitusfetissin palvonnasta. Hurmoksellinen takertuminen hallituspaikkaan estää näkemästä pinnan takana vallitsevia yhteiskunnallisia suhteita ja voimia. Kuvitellaan, että hallituksen kautta voidaan parhaiten vaikuttaa markkinavoimiin ja kapitalismin logiikkaan, vaikka todellisuudessa hypistellään vain fetissiä.

Vasemmiston kyyti kokoomusvetoisessa hallituksessa näyttää käyvän kylmemmäksi päivä päivältä. Mitä ihmettä vielä vaaditaan, että hallituksesta osattaisiin poistua ja miettiä politiikan tekeminen uudelta pohjalta?