Näpit irti kunnista!

”Tämä kansalaisaloite on kansallisesti tärkeämpi kuin yksikään muu vireillä oleva kansalaisaloite.”

Näillä saatesanoilla eteen aukeaa Pakkoliitoksia vastaan -liikkeen verkkosivuilla suuri Suomen kartta, jolla loistaa reilu kolmekymmentä valoa. Ne merkitsevät kuntia, joissa on kansalaisaloite paikallisen itsehallinnon puolesta ja kuntien pakkoliitoksia vastaan on saanut julkisia kannattajia.

Yksi valoista loistaa Sipoossa. Tiedonantaja lähti selvittämään, keitä uuden kansalaisaloitteen taustalta löytyy.

Nikkilässä huoltoaseman kahvilassa vastassa on kaksi aloitteen vireillepanijaa. He ovat talouspäällikön tehtävistä vanhempainvapaalla oleva Niina Kinnunen ja yrittäjä Mikael Lönnroth. Parivaljakko toivoo kartalle syttyvän lähiaikoina paljon lisää valoja. 

Susiraja säilytettävä

Sekä Kinnunen että Lönnroth ovat paikallisen Sipoon puolesta ry:n jäseniä. Viimeksi yhdistys oli aktiivinen vuosina 2006 ja 2007 Helsingin kaapattua itselleen osan lounais-Sipoota. Liike levitti silloin keltaisia Näpit irti Sipoosta – Tassarna bort från Sibbo! -tarroja  kaikkialle. Nyt Kinnusella on mukanaan vastapainettuja tarroja: Susiraja säilytettävä! Rör inte varggränsen!

Kinnunen asui silloin itse Östersundomissa, kun alue pakkoluovutettiin. Vuosi sitten hän muutti takaisin Sipoon puolelle. 

– Yritän nyt tehdä kaikkeni, ettei tämä pääse toistumaan. 

Tällä kertaa työsarkaa on vain hieman Sipoota enemmän. Hallituksen kuntauudistus pyrkii vähentämään kuntien määrää raskaalla kädellä koko maassa. Sitä myötä Sipoon puolesta ry:n piirissä heräsi ajatus valtakunnallisesta vastalauseesta. 

– Kansalaisaloitteen valmistelu alkoi pitkälti meistä, mutta prosessin aikana mukaan sotkettiin myös muita ihmisiä.

Käsitettävää, mutta täysin hullua

Hallituksen kuntauudistus on viime aikoina saanut osakseen rajua kritiikkiä asiantuntijoilta. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpäästä uudistuksessa liikutaan laillisuuden rajamailla, ja sen valmistelu on ollut huonoa tai puuttunut kokonaan. Kunta-alan asiantuntija Aulis Pöyhösestä kyseessä on ”käsittämätön tekele”.

– Toki siitä näkökulmasta se on erittäin helposti käsitettävä toimenpide, jos hallitus haluaa  sanella miten kaikki tehdään, kuntia ja kuntalaisia aidosti kuulematta. Meistä se on vain täysin hullua ja olemme kovin sitä vastaan, Mikael Lönnroth toteaa tyynesti.

Avainsanana kuntauudistuksen takana on kilpailukyky. Lönnroth arvioi kuntauudistuksen päätarkoituksen olevan kilpailukykyisen metropolialueen luomisessa Etelä-Suomeen. 

– Koko tämä muu hässäkkä tässä ympärillä, sen vaikutuksia ei hallituksessa oikein välttämättä ymmärretä.

Kinnusta hämmentävät ylipäätään puheet suurkuntien kilpailukyvystä.

– Tutkimusten mukaan suuremmat yksiköt eivät ole sen kilpailukykyisempiä. Ja silti tuntuu, että hallitus uskoo siihen.

Mikä on kunnan tarkoitus?

Parivaljakko toivoo, että aloitteen myötä myös eduskunnassa päästään keskustelemaan siitä, mikä on kunnan varsinainen tärkeä tarkoitus. Palvelut muistetaan aina, mutta asukkaiden itsehallinnon tärkeyttä tulisi korostaa.

Kinnunen on nähnyt entisenä talouspäällikkönä yksityisyrityksissä samoja merkkejä kuin nyt kuntatalouksissa. Kvartaaliajattelussa palvelut ulkoistetaan ja kustannukset siirretään tulevaisuuteen.

– Yritysmaailmassa näin voi toimia, ja hetkellisestihän se voi näyttää todella hyvältä. Mutta kunnan tulisi miettiä kahta vuotta pidemmälle, Kinnunen sanoo.

– Yritysajattelu on syöpynyt niin moneen paikkaan. Kun joku sen ymmärtäisi,  etteivät kunnat tai Suomen valtio ole yrityksiä, niin hitto, Lönnroth innostuu.

Heistä resurssien leikkaukset ovat yksi tapa, jolla kuntia pakotetaan ulkoistamisten ja kuntaliitosten polulle. Kunnille kasataan jatkuvasti lisää tehtäviä ja samalla vähennetään käytettävissä olevia varoja.

– Sitten sanotaan, etteivät kunnat enää pärjää taloudellisesti. On täysin kestämätöntä ja perustuslain vastaista, että valtiovalta näin välillisesti pakottaa heikentämään kuntien itsehallintoa. 

Pakkoliitoksia vastaan -aloitteessa on tätä varten pieni, mutta oleellinen lisä kuntalakiin. Kunnille on osoitettava riittävät taloudelliset voimavarat suhteessa niihin tehtäviin ja velvollisuuksiin, jotka niille on lailla annettu. 

Kaksikosta on älytöntä, ettei tämä nykyään ole itsestäänselvyys.

Kansanvaltaa pelätään

Aloite ei ole ainoastaan pakkoliitoksia vastaan. Sillä halutaan myös siirtää kuntien asioista päättämisen painopistettä hallitukselta ja eduskunnalta asukkaille itselleen.  Aloitteessa edellytetään esimerkiksi kunnanosahallintoa silloin, kun kunnan asukkaiden määrä valtuutettua kohden ylittää 500.  

– Päättämisessä on pakko säilyä jonkinlainen paikallisuus. Pitää olla myös jokin raja sille missä edustuksellisuus lakkaa toimimasta, Lönnroth selittää.

Jos esimerkiksi Sipoosta tulee Helsingin osa, se merkitsee suurta poliittisen mielipiteen muutosta. Asukkaiden enemmistöä edustavat puolueet vaihtuvat toisiksi.

– Hallituksen logiikalla koko Suomesta voitaisiin tehdä yksi kunta, valita sen valtuustoon kymmenen ihmistä ja se olisi toimivampaa demokratiaa, huokaa Lönnroth.

Aktiiveja hämmentää myös valtaapitävien vähättelevä ja hätääntynyt asenne kansalaisaloitteesiin. Kansanvaltaa jollain tavalla pelätään.

– Sitten valitetaan, kun ihmiset eivät äänestä. Jos ihmisiä nyt kannustettaisiin osallistumaan, ehkeivät he nukkuisi seuraavissa vaaleissakaan, Kinnunen sanoo.

Käsiä tarvitaan

Tällä hetkellä kansalaisaloitteen on verkon kautta kerännyt vasta noin 700 allekirjoitusta. Kaksikko tietää 50 000 nimen keräämisen puolessa vuodessa olevan hyvin kunnianhimoinen tavoite pienelle ryhmälle, jolla ei ole taustallaan massiivista rahamäärää tai julkisuusrummutusta.

Myös kuntauudistuksen aikataulu painaa päälle. Lain tulisi astua voimaan heinäkuussa.

Verkostoa on kuitenkin jo ruvennut syntymään ympäri Suomea. Tällä hetkellä allekirjoittajien joukossa on kunta-aktiiveja ja poliitikkoja yli puoluerajojen. Aloite sai heti alkuun kannatusta esimerkiksi Ypäjän kunnanjohtajalta ja Itsenäisen Pieksämäen puolesta -liikkeeltä. 

– Asiana tämä on hyvin toimiva, käsiä on vain vielä liian vähän, Lönnroth kertoo.

Aloitteen julkiseksi kannattajaksi on kenen tahansa mahdollista ryhtyä verkossa. Verkkosivuilta voi myös tilata paperisia kannatuskaavakkeita.

– Toivoa antavaa on se, että Tahdon 2013 -kampanja sai yhdessä päivässä kerättyä 100 000 nimeä. Tässä on vielä puoli vuotta aikaa saada viestiämme läpi ja löytää se yksi päivä.