Marxille tärkeintä oli vapaus

Torstaina 14. maaliskuuta tuli kuluneeksi 130 vuotta Karl Marxin kuolemasta.

Maailmanhistorian vaikutusvaltaisin ajattelija haudattiin Lontoon Highgaten hautausmaahan. Marxin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri Friedrich Engels totesi muistopuheessaan, että Marx oli ennen kaikkea kumousmies. Marx taisteli kapitalistisen yhteiskunnan ja sen luomien valtiolaitosten kumoamiseksi ja proletariaatin vapauttamiseksi.

Vapauden ajatus onkin Marxin tuotannon punainen lanka, aina 1840-luvun filosofisista alkuteoksista Pääoman ja lukuisten sen tiimoilta tehtyjen tutkimusten kautta hänen viimeisimpiin kirjeisiinsä. Marx etsi vapautusta luokkayhteiskunnasta, palkkatyöstä, omistukselle perustuvista hierarkioista ja porvarillisesta valtiosta – sanalla sanoen kaikista niistä kahleista, jotka typistävät ihmisen lajiolemuksessa piileviä mahdollisuuksia.

Marxille inhimillinen itsensä toteuttaminen oli päämäärä sinänsä. Sitä ei saanut typistää välineeksi mihinkään muuhun tavoitteeseen. Tämä on kuitenkin mahdotonta niin kauan kuin vallalla on kapitalismin logiikka, tuotanto tuotannon vuoksi.

Marxin mukaan ihmiset tuottavat aidosti vain, kun he tekevät sen vapaasti ja sen itsensä takia. Luokkayhteiskuntien historian jälkeen voi alkaa Marxin Pääoman sanojen mukaan ”inhimillisten voimien kehitys, joka on itsetarkoitusta, tosi vapauden valtakunta.”

Vapaus merkitsi Marxille myös demokratian laajentamista. Demokratia oli Marxin mielestä niin arvokas asia, ettei sitä pidä jättää vain parlamenttien käsiin. Demokratian pitää olla paikallista, yleistä ja kattaa kaikki yhteiskunnan instituutiot – myös talouselämän, jossa valta jää nyt pienen kapitalistisen eliitin käsiin.

Marxin radikaali ajattelu on toiminut innoittajana lukuisille vapausliikkeille, niin naisten emansipaatiolle, fasismin vastustajille kuin siirtomaiden vapaustaisteluille.

Marxin vapauskäsitys haastaa tämän päivän tuomasenbusket ja jarisarasvuot, jotka sylkevät mediassa vulgaariliberalistista individualismia, joka yksilövapauden nimissä pönkittää vahvemman ja rikkaamman oikeutta riistää köyhiä ja ”kyvyttömiä”. Marxin käsitys vapaudesta ylittää porvarillis-liberaalit ihanteet, joissa vapauden käsite johdetaan individualismista ja yksityisomistuksesta. Marx ymmärsi hyvin, että yhteisö ei koostu yksilöistä – päinvastoin, ihmisen lajiolemuksen yhteisöllinen luonne mahdollistaa yksilön syntymisen ja kehittymisen.

Marxilta kumpuaa myös Suomen kommunistisen puolueen ohjelmassa mainittu kommunistien kamppailun päämäärä, kommunistinen yhteisö, jossa ”itse kunkin yksilön vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen edellytys.”