Maamme mediassa muisteltiin viime kesänä näyttävästi 20 vuotta aikaisemmin 21. elokuuta 1991 Moskovassa tehtyä ”vallankaappausta”, jossa Neuvostoliiton varapresidentin Gennadi Janajevin ”juntta” yritti syrjäyttää ”uudistusmieliset”.
Tätä on toisteltu myös, kun ”juhlittiin” Neuvostoliiton lakkauttamisen 20-vuotispäivää. Neuvostoliitto lakkautettiin joulukuussa 1991.
|
| Neuvostoliiton loppu ei ollut mikään objektiivinen välttämättömyys. / rizobreaker |
Tiedonantajassa 26.8. osoitettiin vallankaappausväitteet perättömiksi. Saman vuoden maaliskuussa Neuvostoliitto oli järjestänyt valtakunnallisen kansanäänestyksen, jossa 77,85 prosenttia äänestäjistä oli äänestänyt uudistetun Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton säilyttämisen puolesta. Viikkoa ennen äänestystä Boris Jeltsin julisti, että ”me emme tarvitse Liittoa siinä muodossa, jossa se on meillä tänään”. Presidentti Mihail Gorbatshov pyöritteli liittosopimusta edestakaisin, kunnes koko asia ja kansanäänestyksen tulos haudattiin.
Jeltsin ja muut ”demokraatit” vaativat täysin avoimesti neuvostovallan kaatamista ja NKP:n hajottamista. Tämän tilanteen normalisoimiseksi perustettiin varapresidentti Gennadi Janajevin johtama poikkeustilakomitea perustuslaillisen järjestyksen suojelemiseksi. Krimillä lomaileva ja toimintakyvytön Gorbatshov oli jo vuotta aikaisemmin määrännyt hallituksen valmistelemaan toimia poikkeustilan julistamiseksi.
Kaikki poikkeustilakomitean jäsenet edustivat ylintä laillista valtaa. Komitea ei lakkauttanut eikä edes piirittänyt yhtäkään valtionelintä. Yhtäkään valtiovallan edustajaa, edes niskoittelevaa Jeltsiniä ei pidätetty eikä erotettu virastaan.
Asian ydin oli siinä, että elokuun 20. päivänä 1991 oli ollut määrä allekirjoittaa ”Itsenäisten valtioiden liiton” perustamista koskeva sopimus, jonka Gorbatshov oli valmistellut yhdessä joidenkin neuvostotasavaltojen johtajien kanssa niiden kansojen ja parlamenttien tietämättä. Sopimuksessa luovuttiin sosialismista ja neuvostovallasta. Poikkeustilakomitean perustajat olivat asettaneet tärkeimmäksi tavoitteekseen tämän estämisen.
Gorbatshovin palattua Krimiltä Moskovaan Jeltsin allekirjoitti demonstratiivisesti hänen läsnä ollessaan määräyksen NKP:n toiminnan lakkauttamisesta (vaikka tämä toimenpide olisi kuulunut oikeuslaitokselle – puhumattakaan siitä, ettei puolue ollut edes osallistunut poikkeustilakomitean muodostamiseen. Gorbatshov pysyi vaiti. Seuraavana päivänä hän antoi määräyksen sinetöidä keskuskomitean rakennuksen ja ilmoitti luopuvansa pääsihteerin tehtävistä.
Yhä useammat alkoivat myöhemmin ymmärtää, ettei tapahtumissa ollut kysymys mistään ”kaappausyrityksestä” eikä ”kansanliikkeestä” vaan silkasta valtataistelusta. Mitään kaappausyritystä ei ollut tehty, mutta vallankaappaus kuitenkin tapahtui, sillä valta putosi Jeltsinin käsiin.
Gorbatshovin palattua Krimiltä televisiossa näytettiin hänen keskustelunsa Jeltsinin kanssa Kremlissä. Gorbatshov sanoi: ”Jos yritätte vastoin neuvostokansan tahtoa lakkauttaa Neuvostoliiton, vetoan toimienne estämiseksi presidenttinä armeijaan ja kansaan. Tästä asiasta järjestetään uusi koko maan kattava kansanäänestys.”
Jos Gorbatshov olisi halunnut ja olisi ollut uskollinen valalleen, hän olisi voinut estää Neuvostoliiton hajoamisen. Suurin osa kansasta kannatti Neuvostoliiton korkeimman neuvoston tavoin yhtenäistä valtiota, kun taas Gorbatshovilla oli takanaan armeija ja järjestysvalta. Kuitenkaan vetoomusta sen paremmin armeijalle kuin kansallekaan ei tullut.
Jeltsinin ja häntä tukevien voimien voitto säikäytti pahanpäiväisesti neuvostotasavaltojen johtajat. Kaiken lisäksi Venäjän ”demokraatit” tuhosivat kirjaimellisesti parissa päivässä kaikki neuvostoaikaiset rakenteet ja kaappasivat käsiinsä Neuvostoliiton omaisuuden.
|
| Boris Jeltsinin johtama humalainen seurue allekirjoitti salaa laaditun sopimuksen, jonka mukaan ”Neuvostoliitto lakkaa kansainvälisen poliittisen oikeuden subjektina ja geopoliittisena realiteettina olemasta”. Presidenttinä ja NKP:n pääsihteerinä Mihail Gorbatshov olisi voinut estää Neuvostoliiton hajoamisen. / Novosti |
Vuoden 1991 viimeiset viikot olivat tapahtumiensa runsaudessa ja dramaattisuudessa vailla vertaa Neuvostoliiton historiassa. Jeltsin, Valko-Venäjän korkeimman neuvoston puheenjohtaja Stanislav Shushkevitsh ja Ukrainan presidentti Leonid Kravtshuk tapasivat Valko-Venäjän ja Venäjän rajalla sijaitsevassa Belovezhin luonnonpuistossa; heidän tapaamistaan nimitettiin ”operaatio Pyöräksi”. Ilman minkäänlaisia hallituksiltaan, parlamenteiltaan tai kansoiltaan saatuja juridisia valtuuksia he allekirjoittivat salaa laaditun sopimuksen, jonka mukaan ”Neuvostoliitto lakkaa kansainvälisen poliittisen oikeuden subjektina ja geopoliittisena realiteettina olemasta”.
Jeltsin tiedotti asiasta kiireimmiten USA:n presidentille George H. Bushille ja vasta sen jälkeen Gorbatshoville. Yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi ja ennen muuta joukkomielenosoitusten välttämiseksi allekirjoitettiin sopimus Itsenäisten valtioiden liiton muodostamisesta.
Saatuaan tiedon tapahtuneesta Venäjän varapresidentti Aleksandr Rutskoi yritti päästä tapaamaan Gorbatshovia. Hän kertoo muistelmissaan:
”Gorbatshov oli käsittämättömän rauhallinen. Kysyin häneltä, oliko hän tiennyt Jeltsinin Minskin-vierailun tarkoituksesta ja salaliitosta Neuvostoliiton tuhoamiseksi. Hän vastasi kysymykseeni vältellen: ’En minä tiennyt mutta arvasin Jeltsinin tai oikeastaan Burbulisin (Jeltsinin apulainen) saaneen jotakin päähänsä.’ Pitkän tauon jälkeen hän kysyi minulta, mitä ajattelin asiasta. Sanoin pitäväni tapahtunutta yksiselitteisesti rikollisena toimintana, vallankaappauksena. Hän ei hyväksynyt näkemystäni ja vaatimustani ryhtyä päättäväisiin toimiin ja pidättää Neuvostoliiton presidentin oikeuksin ja valtuuksin koko humalainen troikka.”
Tätä kysymystä ovat vuosien mittaan pohtineet monet poliitikot ja historioitsijat: miksi kansanedustajia, valtiovallan korkeimpia edustajia, ei kutsuttu koolle, ja miksi presidentti ei käyttänyt perustuslaillisia oikeuksiaan.
NBC:n haastattelussa 11. joulukuuta 1991 Gorbatshov totesi: ”Minä ja Jeltsin olemme olleet työtovereita… Minusta meillä ei ole periaatteellisia näkemyseroja siitä, millaisena näemme tulevaisuuden, mutta keinoista ja ongelmien ratkaisusta on.”
Seuraavana päivänä Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan korkein neuvosto hyväksyi laittomasti (päätösvalta asiassa olisi kuulunut Venäjän kansanedustajien kongressille) Venäjän päätöksen erota Neuvostoliitosta. Samana päivänä Gorbatshov keksi positiivisia piirteitä Belovezhin kokouksesta, toisin sanoen Neuvostoliiton lakkauttamisesta, ja julisti tyytyväisenä: ”Olen tehnyt kaikkeni ja vienyt läpi perestroikan pääajatukset, ehkä ei aivan virheittä… elämäntehtäväni on toteutunut.”
Joulukuun 25. päivänä 1991 Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta lakkasi olemasta ”neuvostotasavalta” ja ” sosialistinen”. Sen korkein neuvosto antoi sille uudeksi nimeksi Venäjän federaatio (Venäjä). Gorbatshov rikkoi valansa ja luopui vapaaehtoisesti Neuvostoliiton presidentin virasta ja kaikista muistakin valtuuksistaan ja luovutti ”ydinasenapin” presidentti Jeltsinille. Joulukuun 26. päivänä Neuvostoliiton korkeimman neuvoston ylähuone hyväksyi julistuksen ”Neuvostoliiton lakkauttamisesta”.
Edellä oleva selostus perustuu tunnetun veteraanidiplomaatin, NKP:n työntekijän ja historiantutkijan Vladimir Fjodorovin suomeksi ilmestyneeseen teokseen NKP:n Suomen osastolla 1954–1989 (Kustannusyhtiö Otava 2001).
Hän muistuttaa, että edellä kerrotut tapahtumat eivät tietenkään kokonaisuudessaan selitä sitä, miksi Neuvostoliitto hajotettin ja katosi. Neuvostoliiton loppu ei ollut mikään objektiivinen välttämättömyys. Neuvostoliitto olisi ollut mahdollista säilyttää. Mutta oli olemassa objektiivisia syitä, jotka vaativat tekemään maassa perusteellisen remontin.
Kyllähän Sillanpään kritiikille perusteita oli, ilman muuta paljon olikin.
Mutta ei se parlamentin hajottaminen tykistöllä kuitenkaan ihan niitä kaikkein demokraattisimpia tekoja ollut.
Neuvostoliitto hävisi sodan. Maneerisesti sanotuna "kylmän sodan", mikä ei kestä kriittistä historiallista analyysia, sillä Neuvostoliitto hävisi sotansa sillä hetkellä kun Stalin alkoi vehkeillä Hitlerin kanssa ja Neuvostoliitto ns. jäätyi penkkiin odottamaan Saksan hyökkäystä täysin lamaantuneena. Neuvostoliiton valtava sotaponnistus natsien voittamiseksi imi sen kaiken uudistumis- ja tulevaisuudenvoiman. Stalin taktikoi väärin suhteessa Saksaan ennen sotaa mutta oli sodan aikana viimeinkin monista karkeista virheistäänkin huolimatta erinomainen takapajuisen suurvallan johtaja kehittyneempää, toista totalitarismia vastaan käydyssä sodassa. Saksan luhistuttua oli tietysti selvää, että takapajuinen kommunistien totalitarismi ei mitenkään pärjäisi innovatiiviselle ja elämänmyönteiselle lännelle,joka ei telkeä omaa kansaansa keskitysleireihin, eli Neuvostoliitto hävisi sodan ja katosi sinne mihin se kuuluukin, historian kaatopaikalle.
Jatkan vielä hieman aiheen käsittelyä; Vallanvaihdokset/kumoukset tapahtuvat harvoin hävinneiden mukaan rehellisesti tai demokraattisesti koska entiset vallanpitäjät ovat tehneet lait pönkittämään omaa valtaansa. Neuvostoliitossa vain kansa oli kyllästynyt entiseen menoon ja mikä tärkeintä myös armeija ja ne joilla oli voimankäyttömahdollisuus tukivat muutosta, jota muutama tykinlaukaus parlamentin seiniin ei muuksi muuta. Meillä on nyt juuri Syyriassa toisenlainen esimerkki valtaan takertuvasta diktaattorista, jota aseet yrittävät pitää väkisin vallassa.
Venäjällä vain demokratiakehitys on vielä kesken ja meno on vähän kuin "villissä lännessä" eli korruptio ja suoranainen valtion omaisuuden "varastaminen" rehoittaa villinä. Eli paljon pitää vielä vettä virrata Volgassa ennenkuin neuvostoaikaan opitut tavat saadaan poistettua ja "normaali" demokratia voimaan. Toivon sitä todella jo tuntemieni todella mukavien venäläistenkin vuoksi.
Mikäli suomalaiset Rahjan veljekset eivät olisi toimineet Leninin henkivartijoina niin ehkäpä Neuvostoliittoa ei olisi koskaan syntynyt. Suomalaisten sosialistien pyyteetön apu tälle vallankumouksen isälle oli merkittävä.
Neuvostoliiton katoamista maailmankartalta ehkä vähiten surevat venäläiset itse. Demokratiaa ja kapitalismia on harjoitettu maassa vasta 20 vuotta. Onko maan nykyisiin ongelmiin syynä mennyt kommunismi vaiko vielä nuori vapaa markkinatalous lienee jokaisen itsensä analysoitava.
Hyvä kirjoitus !
Olen pohtinut seuraavaa:
Oliko CIA:lla osuutta Neuvostoliiton hajottamiseen ? Tukiko USA Venäjän Mafia-liikettä saadakseen aikaan sekasortoa ?
Löytyykö mitään viitteitä USA:n osuudesta NL:n kaatumiseen?
Tauno lehtonen
Alexandersson kirjoittaa NL:n hävinneet Kylmän sodan. Se pitää sisällään ajatuksen, että Kylmä sota olisi loppunut.
Minusta Kylmä sota ei ole loppunut. Se jatkuu edelleen. Yksi sen tapahtuma oli, että pitkä asemasotavaihe päättyi kun NL hajottiin. Sen jälkeen toinen osapuoli pääsi etenemään. Nyt emme tiedä onko tuo eteneminen pysähtynyt, esim. Zakartvelon (suom. aik. Gruusia, nyk. Georgia) tapahtumiin, miten käy arabimaissa, värivallankumoukset ovat yksi toisensa jälkeen lässähtäneet j.n.e. Olemmeko jälleen sen käänteessä, vähän kuin kreikkalaisen draaman peripetiassa.
Tauno Lehtonen, ei ollut mitään salaliittoa eikä CIAta, oli vain kilpavarustelu, jonka Jenkit alkoi ja venäläiset lähtivät tyhmyyttään kisaan mukaan. Sotateollisuus vei kaupoista elintarvikkeet ja kulutustavarat ja jos ei olisi ollut puuhakkaita neuvostokansalaisia yksityispalstoillaan olisi kärsitty suoranaista nälkää. Ne viimeaikojen Zombit, jotka olivat johdossa olivat kykenemättömiä johtamaan niin suurta maata, joten Gorban ja Jeltsinin tarvitsi antaa vain viimeinen voitelu, koska hekään eivät enää pystyneet kääntämään kivikkoa kohti menevää laivaa.
Se, että nyky Venäjälle saadaan kunnon demokratia vie vielä vuosia, mutta toivotaan parasta.
"Tauno Lehtonen, ei ollut mitään salaliittoa eikä CIAta, oli vain kilpavarustelu, jonka Jenkit alkoi ja venäläiset lähtivät tyhmyyttään kisaan mukaan."
Ei se kilpavarustelusta yksin johtunut. Brezhnevin aikana jämähtänyt ja ruostunut järjestelmä ei kestänyt uudistuksia, joita Gorbatshov yritti tehdä. Se vanha järjestelmä olisi varmaan Pohjois-Korean tapaan kyllä vielä aikansa pysynyt kasassa (en toki väitä, että se olisi toiminut).
Opiskelija, oikaisin vain mutkia. Olihan Neuvostoliitossa viljavimmat pellot ja luonnonvaroja vaikka millä mitalla, mutta tehottomuudella ja luonnon ja luonnonvarojen pilaamisella saatiin konkurssi lopullisesti aikaan. Myönnät kai , että "Zombi" on huono jättiläisvaltion johtaja? Yksipuoluejärjestelmä "kansanvihollisineen" ei ole mikään ideaali valtiojäjetys.
"Myönnät kai , että "Zombi" on huono jättiläisvaltion johtaja? Yksipuoluejärjestelmä "kansanvihollisineen" ei ole mikään ideaali valtiojäjetys."
Vakasti sairaalloinen ja johtamisen suhteen toimintakyvytön Breznev toimi käytännössä enää leimasimena ja todellista valtaa käyttivät mm. puolustusministeri Dimitri Ustinov ja muut korkea-arvoiset sotilaat.
Tästä on kirjoittanut ainakin Kekkosen adjutanttinakin jossain vaiheessa toiminut everstiluutnantti evp. Esa Seppänen
Entäs Breznevin seuraajat ennen Gorbaa? Eikä se Kekkonenkaan tainnut enää loppuaikoina olla kovin "tolkuissaan", mutta kun "hovi" halusi pysyä itse vallassa Kekkosen siivellä. Vrt. Olavi J. Mattila esim.
Pitäisi ajoissa osata siirtyä sivuun vallankahvasta, mutta kun valta ja hännystelijät on niin mukavia.
"Neuvostoliitto hävisi sotansa sillä hetkellä kun Stalin alkoi vehkeillä Hitlerin kanssa ja Neuvostoliitto ns. jäätyi penkkiin odottamaan Saksan hyökkäystä täysin lamaantuneena."
Itse asiassa Neuvostoliitto hävisi sotansa jo muutamaa vuotta aiemmin, kun vallankumous alkoi syödä lapsiaan... Vainot veivät pohjan ja oikeutuksen koko järjestelmältä, mikä ei toki tee kansan sankarillisuutta toisessa maailmansodassa vähemmän todelliseksi. (Mikä puolestaan ei tee vähemmän todelliseksi Neuvostoliiton sotarikoksia, esim. sitä, että jotkin tahot suorastaan kannustivat neuvostosotilaita raiskaamaan saksalaisia naisia ja tyttöjä, myös saksalaisten kommunistien vaimoja ja tyttäriä. Oli myös todella aatteellisia yksilöitä, esim. upseereja, jotka dokumenttien mukaan pyysivät Stalinia arvovallallaan puuttumaan asiaan, mutta tämä kieltäytyi.)
"Brezhnevin aikana jämähtänyt ja ruostunut järjestelmä ei kestänyt uudistuksia, joita Gorbatshov yritti tehdä."
Kuten sanottu, ruostuminen alkoi paljon aiemmin. Paise, jota voisi kuvailla kokonaisen kansakunnan laajuiseksi traumanjälkeiseksi stressioireyhtymäksi, oli pakko puhkaista. Gorbatshov ymmärsi, että sairaalle perustalle on mahdoton rakentaa mitään toimivaa ja kestävää. Sosialismista oli jäljellä vain "Brezhnevin aikana jämähtänyt ja ruostunut järjestelmä ei kestänyt uudistuksia, joita Gorbatshov yritti kuori, joka sekin rakoili pahasti. Uudistukset olivat välttämättömiä, avoimuus yhtenä niistä. Paine oli kasvanut niin suureksi, että oli väistämätöntä, että paiseen puhjetessa tapahtuisi räjähdys. Gorbatshovia on syytetty luopioksi, mutta ellei hän olisi toiminut historian työrukkasena, sen olisi ennemmin tai myöhemmin tehnyt joku muu.
Jos Gorbatshov olisi "Neuvostoliiton presidentin oikeuksin ja valtuuksin" ryhtynyt pidätyksiin, hän olisi "humalaisen troikan" lisäksi joutunut pidättämään miljoonia ihmisiä. Gorbatshov näki tilanteen realistisesti ja luopui vallasta. On itsepetosta kuvitella, että jokin yksittäisen ihmisen - vaikkapa presidentinkin - teko olisi voinut pysäyttää muutoksen, jonka juuret olivat vuosikymmenien takana.
"Neuvostoliitto hävisi sotansa sillä hetkellä kun Stalin alkoi vehkeillä Hitlerin kanssa ja Neuvostoliitto ns. jäätyi penkkiin odottamaan Saksan hyökkäystä täysin lamaantuneena. Neuvostoliiton valtava sotaponnistus natsien voittamiseksi imi sen kaiken uudistumis- ja tulevaisuudenvoiman."
Tämä nyt ei oikein kuulosta hyvältä analyysiltä. Neuvostoliitto voitti Saksan samalla taktiikalla, jolla aiemmin Venäjä voitti Ranskan. Mitä uudistumiskykyyn tulee, sitä Neuvostoliitto osoitti kyllä vielä vähän Stalinin jälkeenkin.
"Itse asiassa Neuvostoliitto hävisi sotansa jo muutamaa vuotta aiemmin, kun vallankumous alkoi syödä lapsiaan...Kuten sanottu, ruostuminen alkoi paljon aiemmin"
On totta, että Neuvostoliitto lähti väärille raiteille jo Leninin sairastumisen myötä, kun eri vallantavoittelijat keskittyivät vehkeilyyn ja todistamaan olevansa ajatuksiltaan itse kaikkein eniten Leninin linjoilla. Stalinin puhdistukset olivat siinä mielessä ihan luonteva (vaikkakin irvokas) jatkumo tuolle vehkeilylle; voittaja varmisti asemansa. Kuitenkin Stalinin aikana Neuvostoliitto kehittyi ja nousi suurvallaksi. Se vain toteutettiin tavalla, jota ei oikein voi ihailla. Lisäksi Neuvostoliitto otti Stalinin jälkeen aina 60-luvulle asti pitkiäkin edistysaskeleita ja sitä voitiin monessa mielessä pitää edistyksellisenä. Siksi minä kyllä olen taipuvainen ajoittamaan Neuvostoliiton varsinaisen tuhoutumisen alun siihen, kun järjestelmä ei enää kyennyt uusiutumaan muututtuaan gerontokratiaksi eli Brezhnevin blokin otettua vallan.
"Stalinin aikana Neuvostoliitto kehittyi ja nousi suurvallaksi."
Kyllä, länsimaalaisella pääomalla ja tietotaidolla. Amerikkalainen kapitalismi oli Neubvostoliiton merkittävin rahoittaja, myös viestintäteknolgisena varustajana talvisodassa Suomea vastaan.
"Neuvostoliitto voitti Saksan samalla taktiikalla, jolla aiemmin Venäjä voitti Ranskan."
Neuvostoliitto "voitti" Saksan länsiliittoutuneiden talousavun, knowhown ja toisen rintaman avaamisen ansiosta.
"Neuvostoliitto otti Stalinin jälkeen aina 60-luvulle asti pitkiäkin edistysaskeleita ja sitä voitiin monessa mielessä pitää edistyksellisenä."
Hehhhehhee, näin voi puhua vain naiivein ihminen jonka mielestä on moraalisesti arvokasta lukea vain valtaapitävien propagandaa ja joka ei ole koskaan elänyt neuvostoihmisten parissa.
"Hehhhehhee"
Tämä onkin aika tyypillisesti se taso, jolle J. Alexandersson analyyseissään pääsee, kun edes sivutaan Neuvostoliittoa tai Venäjää. Kovasti on kuitenkin pokkaa tuolta tasolta heitellä syytöksiä naiiviudesta.
:)
Puhu, älä niiskuta.
Lainaan J.A:n kirjoitusta pätkän ja laitan muutaman mietteen asiaan liittyen
"Neuvostoliitto "voitti" Saksan länsiliittoutuneiden talousavun, knowhown ja toisen rintaman avaamisen ansiosta".
Tuo pitää sikäli paikkansa, että puna-armeija kulki lend-lease avun perusteella toimitetuilla kuorma-autoilla. Lentokoneet valmistettiin alumiinista jonka valmistus teknologian toimitti usa. Polttoaineet valmistettiin tekniikalla made in usa jolloin saavutettiin merkittävästi korkeampi oktaani luku kuin mihin saksalaiset kykenivät. Pääosa radiotekniikasta oli myös tuontitavaraa. Puhumattkaan massiivisesta ruoka-avusta. Myös kumitavara oli suurelta osin tuontitavaraa. Kaikki tämä mahdollisti nl:n suutaamaan resurssinsa tykistöaseisiin, panssareihin ja lentokoneisiin. Noiden osalta nl saavuttikin todella hyvän tason. IS3 lienee maailmansodan suorituskykyisin tankki. Ainakin meikäläiset lentäjän muistelmissaan arvostivat Lagg ja jak koneita paljon enemmän kuin mustang, airacobra tai hurricane jne lend and lease toimitettuja hävittäjiä. Puna-armeija tykistöhön oli teknisesti (ei välttämättä ampuma menetelmiensä osalta) omaa luokkaansa.
Toisen rintaman avaaminen ainoastaa nopeuttu sodan loppumista mikä on jo sinällään hyvä asia. länsiliittoutuneet olisivat aivan hyvin voineet pysyä saarella ja pommittaa saksaa, koska tosisasiallisesti tilanne oli jo selvä talvella 42. Ainoa materaali laji jota usa ei toimittanut nl:lle oli 4 moottoriset raskaat pommittajat. Tosin ilmeissti vahingossa pommitustähtäimien viimeisin versio tuli nl:ään jonkin Boston pommari erän mukana.
Miksikö sitten neuvosto järjestlämä kaatui ?
Oma näkemykseni on. Yksinkertaisesti siksi, että se oli luonnon vastainen. Teetpä miten lujaa ja miten hyvin työsi(opiskelusi) tahansa niin aina sopivilla puoluen yhteyksillä oleva hemmo on monta askelta paremmassa asemassa.
Olen tullut käsitykseen, että perimmäinen syy NL:n epäonnistumiseen oli sen talouden suunnittelujärjestelmässä. Siinä ei mitattu oikeita asioita vaan määrä korvasi laadun eikä resurssien käytöstä juurikaan välitetty. Se johti tuhlaamiseen ja haaskaukseen ja kun resurssit ei kuitenkaan olleet rajattomat niin ...
Toinen merkittävä syy oli sotakommunismin jääminen n.s. "päälle" vallankumouksen jälkeen. Sosialismin edellytykset m.l. demokraattinen työväenvalta jäi luomatta kun bolshevikien sisäisessä välienselvittelyssä Stalin pääsi voitolle. Tosin emme voi oikeasti tietää miten olisi käynyt jos toisin olisi käynyt. Kontrafaktuaalinen spekulointi, niin mukavaa kuin oluttuopukaisen tai punaviinilasin yli onkin, ei ole kuin arvailua.
Oma tekijänsä oli myös, että Venäjä vuonna 1917 ei ollut sellainen kypsä kapitalismi josta teorian mukaan olisi siirryttävissä sosialismiin. Lenin joutui viilaamaan teorioitaan sen mukaan kun vallankumouksellinen tilanne näytti olevan päällä. Silloin hän oli mieltä, että hetken Venäjä on kehityksen kärjesssä mutta heti kun suuret kapitalististen maiden, Saksa, Ranska, Englanti j.n.e. työläiset tekevät vallankumouksensa, se on jälleen takapajula.
27.4. 2013 – Tiedonantaja
12.4. 2013 – Harri Kiiskinen
19.3. 2013 – Camilla Kantola
1.3. 2013 – Sippo Kähmi
28.2. 2013 – Marko Korvela
8.2. 2013 – Marko Korvela
29.1. 2013 – Tiedonantaja
16.1. 2013 – Tiedonantaja
15.1. 2013 – Tiedonantaja
1.1. 2013 – Petri Lahtinen
31.12. 2012 – Sippo Kähmi
10.12. 2012 – Simo Suominen
7.12. 2012 – Sippo Kähmi
26.10. 2012 – Tiedonantaja
22.10. 2012 – Marko Korvela
21.9. 2012 – Marko Korvela
3.9. 2012 – Risto Koivisto
21.8. 2012 – Tiedonantaja
4.8. 2012 – Marko Korvela
20.6. 2012 – Seppo Ruotsalainen
12.6. 2012 – Jari Heinonen
21.5. 2012 – Risto Koivisto
7.5. 2012 – Marko Korvela
18.4. 2012 – Marko Korvela
13.4. 2012 – Arto Tuominen
28.3. 2012 – Jari Heinonen
21.3. 2012 – Seppo Ruotsalainen
20.3. 2012 – Marko Korvela
13.3. 2012 – Marko Korvela
18.2. 2012 – Tiedonantaja
6.2. 2012 – Marko Korvela
27.1. 2012 – Erkki Susi
25.1. 2012 – Erkki Susi
21.1. 2012 – Tapio Siirilä
27.12. 2011 – Arto Tuominen
19.12. 2011 – Marko Korvela
Erkki Susi pohtii kirjoituksessaan "Kuinka Neuvostoliitto kaadettiin" eri syitä ja seurauksia. Syyksi haetaan kaikenlaisia laittomuuksia mitä Gorba ja Jeltsin tekivät toteuttaessaan tehtäväänsä. Ei se tainnut Leninin ja kumppaneiden tekemä vallanvaihto mennä ihan lakipykälien mukaan silloinkaan, että musta kylki kummallakin kertaa.
Mieletäni Neuvostoliitto kaatui siihen, että järjestelmä ei pystynyt täyttämään kansalaisten perustarpeita, ruokaa ja asumista/elämistä. Ilman kansalaisten valtavaa puuhastelua erilaisilla kasvimailla ja parvekkeella kasvatetuilla porsailla ja kanoilla Neuvostoliitossa olisi ollut todellinen nälänhätä. Rahaa kyllä riitti aseisiin ja puolueeliitin etuhin ja tavalliset kaupat ammottivat tyhjyyttään ei pelkästään ruuasta vaan myös vaatteista jne.
Samanlainen ilmiöhän on nähtävissä kaikissa niissä maissa missä yksi puolue johtaa politiikkaa ja taloudenpitoa, että ei siinä sen suurempia analyysejä tarvita, pelkkä maalaisjärki riittää.
Helppo on nähdä rikka naapurin silmässä, mutta ei malkaa omassa.