Tamperelainen Matti Aaltonen, 47, on köyhä mies. Hänen luottokelpoisuutensa on alempi kuin Kreikan valtion, sillä luotto meni jo pari vuosikymmentä sitten. Siitä asiasta hän istuu elinkautista vapaana miehenä.
– Rikoksen voi sovittaa mutta luottokelpoisuuden menetystä ei, kyllähän se kuvastaa tämän hetken arvoja yhteiskunnassa. Minun elämäni on mennyt loivalla kierteellä köyhyyteen. Lapsuus oli yhtä helvettiä, isää ei juuri kotona näkynyt ja nuoruuden kokemukset loivat perustaa köyhyydelle, kun 17-vuotiaana muutin yksin asumaan, Aaltonen kertoo.
Hän on tehnyt pääasiassa rakennustöitä ensimmäisestä viimeiseen työpaikkansa saakka. Ensimmäinen oli Maskun MS-keskuksen työmaa, viimeinen Lempäälän Ideapark puolenkymmentä vuotta sitten.
– Kahdeksankymmentäluvulla oli töitä niin hyvin, että kun yksi työmaa loppui, niin uusi löytyi kun käveli vaan toiselle puolelle aitaa. Ideaparkin kahden kuukauden keikasta ei voi oikein työnä puhua, se oli yhtä kaaosta. Tulkkeja oli enemmän kuin rakennustyöläisiä ja monet kai pitivät sahaa ensimmäisen kerran kädessään. Ihme, että se rakennus on vielä pystyssä.
Mutta Aaltonen ei ollut pitkään aikaan pystyssä lähdettyään kävelemään työmaalta. Viiden kuukauden karenssista hän selvisi miten kuten ja on sinnitellyt siitä saakka eri tavoin.
|
| – Rikoksen voi sovittaa mutta luottokelpoisuuden menetystä ei, kyllähän se kuvastaa tämän hetken arvoja yhteiskunnassa, kommentoi Matti Aaltonen. / Hannu Oittinen |
Aaltonen arvioi tehneensä perustavanlaatuisen virheen, kun hän nuorukaisena osti moottoripyörän puoliksi velaksi. Se jäi silloin maksamatta, ja sitä virhettä hän maksaa edelleenkin.
– Mutta sekään ei vielä selitä tätä köyhyyskierrettä. Varsinainen syy on siinä, että tästä maasta tavallinen työläinen ei enää saa vakituista työtä, jolla tulisi toimeen. Lopulta tuli tilanne, että pimahdin. Minä olen se mies, joka ryösti viisi kauppaa Tampereella keskellä kirkasta päivää.
Siitä seurasi vuoden ja kahden kuukauden keikka Kylmäkosken vankilaan. Näin kävi miehelle, joka on vaikeista oloista huolimatta kasvanut rehellisyyteen ja työn arvostamiseen, ja ollut umpirehellinen 40-vuotiaaksi saakka.
– Mutta kun tarpeeksi kusetetaan, voin tapahtua mitä tahansa. Kun työssä käyvä joutuu hakemaan rahaa sossusta, ja osoitetaan yhdeltä turhalta kurssilta toiselle turhalle kurssille, näin voi käydä. Minua hätkähdytti se, että rikoksia tehdessäni en pelännyt enkä tuntenut tekeväni vääryyttä.
Tämä on Aaltosen mielestä monen syrjäytyneen nuoren kokemus. Kun yhteiskunta hylkää, muuttuu ihmisen perustunne vihaksi ja välinpitämättömyydeksi muita kohtaan. Henkinen happi loppuu nupista.
– Tulee vaan tunne, että on yksinäinen korpisoturi. Kun elämä menee siihen pisteeseen, tekee mieli pistää ranttaliksi ja häipyä jonnekin Kanarialle. Jos minulla olisi ollut työ, toimeentulo ja luottokelpoisuus, näin ei olisi käynyt.
Mutta kuten sanottu, tämä kaikki tapahtui Aaltosen elämässä kauan luottokelpoisuuden menettämisen jälkeen. Rikos on sovitettu, mutta köyhyyden kakkua hän istuu edelleen.
Noihin pahimpiin vuosiin liittyy myös avioero ja kahden tyttären menetys elämästä yli kymmeneksi vuodeksi. Pikkuhiljaa elämän palikat ovat kuitenkin alkaneet löytää toisiaan Aaltosen elämässä.
– Olen saanut yhteyden tyttäriini ja olen iloinen heidän puolestaan, molemmat opiskelevat ja pärjäävät hyvin elämässä. Tämän yhteyden löytäminen on ollut unohtumaton kokemus, sillä köyhyys vei minulta myös vanhemmuuden pitkäksi aikaa.
– Ja asun tosi hyvin tässä tehostetun asumisen yksikön talonmiehen kaksiossa, näin hyvin en ole ennen asunut. Teen talonmiehen hommia ja olen saanut tästä vähän palkkaakin.
Paikka on A-killan asumisyksikkö Tampereen Härmälässä, joka on tarkoitettu muillekin kuin päihdeongelmaisille. Aaltosella ei sitä ongelmaa ole, sillä korkki on ollut pysyvästi kiinni jo vuosikausia. Viina on hänen mielestään vihoviimeinen kiro.
– Olen tehnyt tiskaajan työtä yhdeksän euron päiväpalkalla. Tällaiset palkat ovat rikollista toimintaa, jota työnantajat käyttävät kylmästi hyväkseen yhteiskunnan suostumuksella. Väitän, että Suomi olisi samassa tilassa kuin Kreikka, jos täällä ei tehtäisi ilmaista ja puoli-ilmaista työtä. Eli me köyhät tämän Suomen hyvän luottoluokituksen pidämme yllä.
Aaltonen ei jakaisi rahaa pankeille eikä niitä elättäville valtioille. Hänellä olisi keinot nykyisen talouskurimuksen voittamiseksi.
– Velat pitää antaa anteeksi tavallisille ihmisille, siitä se talous lähtee nousuun. Uskon, että meillä köyhillä on paljon ideoita ja halua yrittämiseen. Veikkaan, että näin syntyisi 2 000 uutta yritystä, jotka työllistäisivät 20 000 työtöntä. Nykyisellä kusettamisella ihmiset opetetaan vihaamaan työtä ja yrittämistä, myös toinen toistaan.
Omaakin yritysideaa Härmälän miehellä on, pääomaa sen sijaan ei ole. Hän viittaa ikkunan vieressä olevan television suuntaan.
– Puolentoista tuhannen videopelin jälkeen voin väittää olevani jonkinlainen visionääri asiassa, että sen alan yrittäminen kiinnostaisi. Vaikka kaikkia pelejä en voi suositella, on näillä peleillä kuitenkin terapeuttinen vaikutus. Nykyisin on markkinoilla sellaisia tekeleitä, että ne alkavat olla vaaraksi lapsille. Markkinoita viedään väärään suuntaan.
Hyvät ideat ja isot rahat eivät kohtaa tässä, kuten eivät yhteiskunnassa yleensäkään.
Aaltonen on ollut yksi professori Jari Heinosen ja kumppaneiden köyhyystutkimuksen haastatelluista. Mitä mieltä köyhä itse on tutkimuksesta ja sen mahdollisesta hyödystä?
– Suoraan sanottuna olen sitä mieltä, ettei niillä tutkimuksilla ole mitään merkitystä. Poliitikot lupaavat aina sen kultaisen ajan olevan edessäpäin, ja sen vuoksi nyt täytyy uhrautua. Mutta en tiedä, en minä ole kuullut Tiedonantaja-lehdestäkään. Mukava nähdä millainen lehti se on.
Normaali merkintä säilyy 2-4v, tottakai jos jättää laskut toistuvasti maksamatta tulee uusia merkintöjä!
Eihän olisi saanut näin säälittävää juttua jos Matti Aaltonen olisi kertonut koko totuuden.
"Minulla on sellainen käsitys, että yhden rikkeen takia luottotiedot eivät mene koko loppuelämän ajaksi."
Mulla on sellainen käsitys että velka on ja pysyy ellei sitä erikseen kumota. Vielä silloinkin kun kuolema vapauttaa velallisen niin velka säilyy ja kirjataan tasaiseksi vasta sitten jos kuolinpesältä ei pelimerkkejä löydy.
Ehkäpä tämä epätavallinen työläisprofiili antaa aihetta kirjoittaa urbaanitarinan Sillanpään :Hurskaan Kurjuuden 1919 hengessä. Maxim Gorki kuvasi mestarillisesti elämästään irralleen joutuneiden vaeltamista ilman mitään erityistä päämäärää kohti. Tästä Heinosen ja Kumppaneiden tekemästä haastattelusta ilmenee se tosiseikka, että yksinhuoltajien lapset ovat erityisesti hankalassa asemassa elämäänsä rakentaessaan. Turvaverkot puuttuvat ja taloudellinen asema eristää köyhyyteen.
Mielenterveyden horjahtelusta tulee perinnöllistä. Suomessa viranomaiset ovat vielä tukena jos muut omaiset hylkäävät.
Keskeinen yhteiskuntapolittinen informaatio jutussa on, että Matti Aaltonen on päässyt ns. tehostetun asumisen piiriin ja sillä tavalla mukavasti takaisin normaaliin sosiaaliseen elämään ja sen arvoihin ja voinut näin pitää yllä suhteita lapsiinsa. Tämä on pohjoismaisen hyvinvointivaltion äärimmäisiä hienouksia, missähän muualla rikoksiin ajautuneesta henkilöstä verovaroin pidetään tällä tavoin huolta. Tällaisesta ei voi uneksiakaan groteskikapitalismissa, kommunistien johtamasta totalitarismista puhumattakaan: siellä Matti Aaltonen olisi istunut heti ensikertalaisena 5-7 vuotta karmeissa oloissa ja saanut ikuisen leiman passiinsa mikä olisi syrjäyttänyt hänet pysyvästi työelämästä ja asunnonhankinnasta eli pakottanut jatkamaan rikollista toimintaa.
valitettavaa, mutta ei kai siinä oikeen muutakaan vaihtoehtoa ole. Jos kaverilla on maksamamatta jääneitä velkoja, niin ei kai silloin kannata hänen ottaa tai miuden antaa lisää luottoa. Siinä käy sitten vähän kuin Kreikalle.
Samoin jäi vähän epäselväksi, miksi Matti Aaltonen ei mennyt töihin, saada palkkaa ja sitä kautta koittanut saada luottotietonsa kuntoon.
Myös voisi kokeilla henkilökohtaisia velkajärjestelyjä ja saada pikku hiljaa asiansa kuntoon.
Pohjimmiltaan ihmisen pitäisi aina myös itse pyrkiä laittamaan asiansa kuntoon.
Vastuuta omasta elämästään ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle
Hyvä juttu, kiitos Hannu O.
Ehkä Matti Aaltonen ei kertonut ihan koko totuutta, mutta harvinaisen paljon joka tapauksessa.
Eihän PSillanpää kerro totuutta edes nimestään.
Minun nimessäni ei ole valhetta, koska samalla etunimellä on monta henkilöä, niin väärinkäsitysten välttämiseksi esiinnyn etukirjaimella. Toimitus kyllä tietää koko nimeni.
Vihdoinkin Tiedonantajakin osallistuu tämän kirjoituksen julkaisemalla sen kertomiseen, miten humaani ja sosiaalisesti turvallinen yhteiskunta nyky-Suomi on! Huonoista lähtökohdista omin teoin (moottoripyöräpä tietenkin) asemaansa verrattomasti huonontanutta ressukkkaa on, kuten J. Alexandersson toteaa, kohdeltu todella lempeästi: törkeästä rikossarjasta erittäin lievä tuomio. Sen jälkeen tv-peleihin aikansa käyttänyt mies saa katon päänsä päälle ja turvalliset olot. Mutta eihän tämä riitä: velat pitäisi vielä saada anteeksi, ja pääomaa videopeli"visioiden" toteuttamiseen. Onhan Suomessa monia ko. pelien rakentajia: siitä vain yhteyttä ottamaan, mikäli matemaattiset ja atk-valmiudet ovat jotenkin pelkästään pelaamalla kehittyneet ammattilaisten tasolle! Ja töitä on kaveri välillä joutunut tekemään 9 euron tuntipalkalla. Eihän se Suomessa ole hyväksyttävää - mutta edelleen Alexanderssoniin viitaten: Englannissa tai Ranskassa olisi sellainenkin työ Aaltosen taustaiselle jo lottovoitto. "Yksinäinen korpisoturi", tosiaan: Aaltosella ei ole todellakaan mitään syytä valittamiseen - vaikkei onnistunutkaan pääsemään Kanarialle ryösösarjan epäonnistuttua.
sakke:
"Vastuuta omasta elämästään ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle"
Kyllä voi. Kun toimijoina ovat riittävän suuret taloudelliset ja poliittiset tahot, niin laskua maksamme myös me kaikki suomalaiset.
Ja pahimmassa tapauksessa nämä alla mainitut suurrikolliset saavat vielä muhkeat erorahat - kultaiset kädenpuristukset.
http://www.taloussanomat.fi/talouskriisi/2...
"– Miksi kukaan päättävässä asemassa ollut ei ole joutunut vankilaan, vaikka tämä on historian suurin finanssirikos? Ei ketään ole edes syytetty, sanoi Missourin yliopiston apulaisprofessori William Black viime viikolla."
"Kansainvälisen valuuttarahaston entinen pääekonomisti Simon Johnson vertasi hiljattain yhdysvaltalaisia finanssipiirejä Venäjän oligarkkeihin arvioidessaan finanssiyritysten vaikutusvaltaa Washingtonissa:"
Nimimerkillä "Ulkosuomalainen" taitaa olla näkemystä myös Suomen rajojen ulkopuolelta.
Tosiaan, harvassa valtiossa tullaan toimeen työtä tekemättä Matti Aaltosen tavoin. Vain pohjoismaissa ja joissain keskieuroopan maissa kyseinen elämäntapa onnistuu. Näissä maissa se on ollut mahdollista tähän asti, koska talous on ollut vahva ja verokertymä niin suuri, että mattiaaltosille ollaan voitu luoda mukavat olot julkisin varoin. Hyvä näin. Näin olemme taannet yhteikuntarauhan ja inhimillisen elämän kaikille.
Kilpailukykymme rapautuminen, ikääntyminen, hoitosuhteen vääristyminen ja julkinen velkaantuminen tekevät kyllä haastavaksi nykyisen järjestelmän rahoituksen jatkossa.
Ja toisaalta, eikö Matti Aaltonen voisi edes pikkuisen yrittää itse laittaa elämänsä ja taloutensa kuntoon hakeutumalla ansiotöihin.
"Tosiaan, harvassa valtiossa tullaan toimeen työtä tekemättä"
Missä tahansa voi tulla oikeinkin hyvin toimeen tekemättä työtä, jos satut syntymään kultalusikka suussa tai olet riittävän röyhkeä maksattaaksesi laskut veronmaksajilla, kuten aiemmassa kommentissani esiin toin.
Siihen tosin meillä länsimaissakin vaaditaan poliitikkojen tuki, kuten olemme saaneet huomata.
Onhan se toisaalta tutkittu asia, että pienet tuloerot ja riittävät sosiaaliset tasaukset korreloivat pienempien rikoslukujen ja yleisen hyvinvoinnin suhteen myönteisesti.
Se rikkaiden hyysääminen, jota on harjoitettu, taas on pitemmän päälle yhteiskunnille jopa turmiollisempaa kuin äkilliset luonnonkatastrofit.
Jos tämän Hannu Oittisen jutun korpisoturi ja elämäntapakoheltaja Matti Aaltosesta on tarkoitus tuoda esiin jotain suomalaisesta köyhyydestä, se ei nyt oikein osu maaliin. Tämä tragikoominen tarina Matista, joka ostaa moottoripyörän velaksi, ei viihdy Ideaparkin työmaalla, on rikkonut perheensä viinanjuonnillaan (no tämän kai voi laskea ihan oikeaksi sairaudeksi) ja nyt kuntoutumisen ja tuetun asumisen piiriin pääsyn myötä ajattelee, että valtion pitäisi rahoittaa hänen hieno videopelibisneksensä eikä olla estämässä eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän kaatumista, on kyllä melkoista pilaa niistä, joilla on ihan oikeitakin ongelmia. Esim. on työteliäitä perheitä, joiden valmiiksi tiukka talous menee nurin, kun joku perheenjäsen sairastuu.
Lisäksi tämän voisi selventää: – Olen tehnyt tiskaajan työtä yhdeksän euron päiväpalkalla.
Töistä on olemassa työehtosopimukset, eikä sellainen sopimus missä luvataan 9 euron palkka koko päivästä mene missään läpi. Tarkoitetaanko tässä kuitenkin 9 euroa tunnissa? Kyllähän sillä pärjää, jos niitä tunteja saa tarpeeksi. Vai laskeeko hän ehkä työsuhteeksi sen, että joku kaveri on säälistä luvannut hänelle kympin, jos Matti hoitaa hänen tiskinsä.
15.5. 2012 – Juha Säijälä
9.5. 2012 – Tiedonantaja
7.5. 2012 – Tiedonantaja
3.5. 2012 – Tiedonantaja
30.4. 2012 – Tiedonantaja
28.4. 2012 – Tiedonantaja
28.4. 2012 – Marko Korvela
25.4. 2012 – Marko Korvela
23.4. 2012 – Marko Korvela
20.4. 2012 – Tiedonantaja
18.4. 2012 – Tiedonantaja
12.4. 2012 – Tiedonantaja - Lahti
11.4. 2012 – Marko Korvela
2.4. 2012 – Kaija Kiessling
29.3. 2012 – Heidi Rautionmaa
26.3. 2012 – Tiedonantaja
21.3. 2012 – Tiedonantaja
21.3. 2012 – Tiedonantaja
20.3. 2012 – TA-Joensuu
19.3. 2012 – Marko Korvela
16.3. 2012 – Tiedonantaja
15.3. 2012 – Marko Korvela
14.3. 2012 – Marko Korvela
14.3. 2012 – Tiedonantaja
13.3. 2012 – Marko Korvela
8.3. 2012 – Kaija Kiessling
7.3. 2012 – TA-Tampere
6.3. 2012 – Katriina Oinas
5.3. 2012 – Tiedonantaja
28.2. 2012 – Matti Aalto
28.2. 2012 – Marko Korvela
27.2. 2012 – Marko Korvela
23.2. 2012 – Tiedonantaja
22.2. 2012 – TA-Joensuu
20.2. 2012 – TA-Joensuu
20.2. 2012 – Tiedonantaja
Minulla on sellainen käsitys, että yhden rikkeen takia luottotiedot eivät mene koko loppuelämän ajaksi. Tarkistapa, Hannu Oittinen.