Luokkataistelulla kohti sosialismia ja kommunismia

Tiedonantaja – 18.02.2012


Luokkataistelua (Class Struggle) voi harjoitella myös Avalon Hillin vuonna 1978 julkaistun lautapelin muodossa.
Luokkataistelua (Class Struggle) voi harjoitella myös Avalon Hillin vuonna 1978 julkaistun lautapelin muodossa. / Cau Napoli

Vasemmisto on tehnyt kardinaalivirheen hylätessään marxilaisen pohjan politiikaltaan. Viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti sen, että valtaosa vasemmistosta heitti Karl Marxin ja hänen perintöään jatkaneiden aatteelliset hedelmät romukoppaan. Sen jälkeen politiikassa on joko peesattu oikeiston uusliberalismia ja markkinavoimia tai huideltu hyvien asioiden puolesta ikäviä asioita vastaan ilman käsitystä kapitalismin olemuksesta, vasemmiston laajemmasta strategiasta saati jonkinlaisesta päämäärästä, horisontista, joka aukeaisi kapitalismin tuolla puolen.

Näin tiivisti Tiedonantajan toimittaja Marko Korvela pahimman aatteellisen ongelman, joka on osaltaan syypää nykyvasemmiston ennätysmäisen huonoon kannatukseen ja poliittiseen painoarvoon.

Joensuun Marx-seminaarissa helmikuun alussa alustanut Korvela toi esille omasta mielestään Marxin ajattelun ajankohtaisia ja tärkeimpiä piirteitä.

– Marxille yhteiskunta on ristiriitaisten suhteiden, voimien ja prosessien verkosto, joka muuttuu näiden ristiriitojen kautta. Vasemmiston politiikan näkökulmasta tärkeää on ymmärtää kapitalistisen tuotantojärjestelmän historiallinen luonne, sen keskeiset ristiriidat, luokkajako, luokkataistelu sekä työväenluokan historiallinen rooli koko yhteiskunnalliseen luokkajakoon perustuvan järjestelmän kumoajana sekä sosialismia ja kommunismia tavoittelevana voimana, sanoi Korvela.

Poliittisen taloustieteen arvostelua

Korvelan mukaan Marx tiivistää oman yhteiskuntanäkemyksensä hyvin vuonna 1859 ilmestyneessä Poliittisen taloustieteen arvostelussa:

"Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset astuvat tiettyihin, välttämättömiin heidän tahdostaan riippumattomiin suhteisiin, tuotantosuhteisiin, jotka vastaavat heidän materiaalisten tuotantovoimiensa määrättyä kehitysastetta."

"Näiden tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen rakenteen, sen reaaliperustan, jolle kohoaa juridinen ja poliittinen päällysrakenne ja jota vastaavat määrätyt yhteiskunnallisen tajunnan muodot."

"Aineellisen elämän tuotantotapa on ylipäätään yhteiskunnallisen, poliittisen ja henkisen elämän ehtona. Ihmisen tajunta ei määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntaansa".

Berliinin Marx-Engels-Platz on suosittu turistikohde.
Berliinin Marx-Engels-Platz on suosittu turistikohde. / Baptiste Pons

Petollinen arkijärki

Ihminen on pohjimmiltaan teoreettinen eläin.

– Meillä on paljon arkipäiväistä teoreettisluonteista tietoa ja käsityksiä, joiden pohjalta toimimme. Meidän ei esimerkiksi tarvitse tietää Newtonin painovoimalakia eikä kappaleen kiihtyvyyttä, jotta voimme päätellä lasin tipahtavan pöydältä alaspäin kohti maankamaraa. Meidän arkijärkemme on täynnä tämäntyyppistä arkiteoriaa, jota emme useinkaan tiedosta, selvensi Korvela.

Ongelmana on, että arkijärki ei aina toimi ja saattaa olla virheellistä, sitäkin todennäköisemmin mikäli mennään monimutkaiselle tasolle kuten pohtimaan talouselämää, tuotantoa ja yhteiskuntaa yleensä.

Italialainen Antonio Gramsci kiinnitti aikoinaan huomiota siihen, miten meidän arkiset käsityksemme ovat alttiita tiedostamattomille, ideologisille ja siten luokkasidonnaisille vaikutteille. Gramscin mukaan kapitalismissa vallitsee porvariston hegemonia, joka vaikuttaa siellä missä sitä vähiten huomaa. Ajattelemme siis usein porvarillisen hegemonian mukaisesti, vaikka emme sitä itse tiedosta.

– Arkijärki ei riitä maailman eikä kapitalismin oikeaan ymmärtämiseen, selittämiseen saati muuttamiseen. Tarvitaan tieteellistä teoriaa, jonka pohjalla kommunisteille ovat marxilainen yhteiskuntatiede sekä työväenliikkeen kokemukset, totesi Korvela.

Yhteisö luo ihmisyksilön

Porvarillinen yhteiskuntakäsitys lähtee epähistoriallisesta ajatuksesta, että jossain vaiheessa ihmisyksilöt ovat tulleet yksimielisyyteen yhteistoiminnan mielekkyydestä. Yksilöt olisivat tehneet eräänlaisen abstraktin yhteiskuntasopimuksen, jonka mukaan on periaatteita ja asioita, joita kannattaa hoitaa yhteisesti. Yhteiskunta on siis palautettavissa yksilöihin.

Korvelan mukaan marxilainen käsitys on päinvastainen: yhteiskunta on se, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden käsittää itsensä yksilönä.

– Tästä todistaa nykyinenkin käsitys ihmisen evoluutiosta. Ihminen syntyy yhteisöstä ennen muuta työkalujen käytön oppimisen myötä. Ihmisen ensimmäinen työkalu on ollut kieli, sen jälkeen on vasta tartuttu kättä pitempään. Kommunikointi on ihmislajille ollut kirjaimellisesti elinehto. Kommunikoinnin ohella ihmisen kehitykselle ovat olleet ensiarvoisen tärkeää yhteistyö, vastavuoroisuus ja solidaarisuus, ei niinkään oikeistolaisen ihmiskäsityksen korostama kilpailu tai oman edun tavoittelu, sanoi Korvela.

Työ tuottaa arvoa ja vieraannuttaa

Jo Marxin työtoveri Friedrich Engels kirjoitti aikoinaan, että ”työ on ensimmäinen perusedellytys kaikelle inhimilliselle olemassaololle ja... että, tavallaan… työ on luonut itse ihmisen.”

Kapitalismissa työ, inhimillisen olemassaolon perusedellytys, on pelkistetty palkkatyön muotoon ja muutettu työvoimatavaraksi, jota työläisen on pakko myydä kapitalistille. Työ on ainoa arvon lähde, josta kapitalisti riistää valtaosan itselleen kasatakseen siitä pääomaa.

– Kapitalismissa työllä on vieraantunut tavaramuoto. Tässä on kapitalismin eräs suurimmista ristiriidoista ja tragedioista myös: työ, joka on ihmiselle olennaisen tärkeä tapa olla ja vaikuttaa maailmassa sekä yhteiskunnallisen arvon lähde, onkin se, jossa ihmistä riistetään ja joka vieraannuttaa häntä sekä työn tuotteesta, muista työläisistä että ympäristöstä.

Muun muassa tämän vuoksi Marx ja Engels nostavat jo Kommunistisessa manifestissa kapitalistisen palkkatyömuodon murskaamisen erääksi kommunistisen liikkeen päätavoitteista.

Korvelan mukaan ay-liikkeen pitäisikin nyt miettiä, miten palkkatyömuotoa voisi nykypäivänä lähteä laadullisesti muuttamaan Marxin ja Engelsin viitoittamaan suuntaan.

– Yleisen työajan lyhentämisen radikaali vaatimus voisi koota taakseen myös ekologista liikettä ja olla ay-liikkeen vastaus nykyään niin muodikkaalle "downshiftaukselle", pohti Korvela.

Sosialismi tai kommunismi ei Marxille silti tarkoita mitään automaattista Onnelaa, missä ei olisi mitään ristiriitoja tai ongelmia.
Sosialismi tai kommunismi ei Marxille silti tarkoita mitään automaattista Onnelaa, missä ei olisi mitään ristiriitoja tai ongelmia. / Gerry @ flickr

Kohti sosialismia ja kommunismia

Marko Korvela muistutti, ettei Marx pidä kapitalismia olemuksellisesti hyvänä eikä pahana; Kapitalismi kehittyessään sekä kurjistaa että sivistää työväenluokkaa. Marxin käsityksen mukaan sosialismin ja kommunismin idut kehittyvät jo kapitalismin sisällä.

– Marxin ainutlaatuisimpiin oivalluksiin kuuluu ajatus tieteellisen filosofisen kehittelyn ja vallankumouksellisen politiikan välttämättömästä yhdistämisestä. Tähän liittyy työväenluokan tietoisuuden kasvattaminen.

Marx antaa työväenluokalle ainutlaatuisen historiallisen tehtävän.

– Työväenluokka ei taistele vain oman luokkansa etujen puolesta vaan lakkauttaakseen koko luokille perustuvan yhteiskuntajärjestelmän. Tähän kuuluu niin demokratian radikaali laajentaminen, palkkatyömuodon kumoaminen, yksityisomistuksen hävittäminen sekä lopulta valtion katoaminen.

Sosialismi tai kommunismi ei Marxille silti tarkoita mitään automaattista Onnelaa, missä ei olisi mitään ristiriitoja tai ongelmia.

– Sosialismissa ja kommunismissa kumotaan luokkayhteiskunnan aiheuttamia jännitteet. Se on inhimillisen vieraantumattoman työn, järkevän tuotannon, päätöksenteon ja tasa-arvoisen sosiaalisen elämän laajentamista niin pitkälle kuin mahdollista. Se pyrkii vapauttamaan ihmiskunnan tuotantotavan kahleista ja mahdollistamaan yhteiskunnan ja samalla jokaisen yksilön vapaan kehityksen. Silloin se, mitä me teemme vapaudellamme, mitä päätämme tulevaisuudestamme, on kiinni meistä itsestämme, ei tuotantotavan asettamista pakoista, pohti Korvela.



Keskustelua

Tauno Lehtonen 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 23.02.2012

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomen vasemmisto liittoutui ideologiseti piilokapitalistisen amerikkalaista alkuperää olevan vihreän liikkeen kanssa. Sosialistiset moraalikäsitykset heitettiin romukoppaan ja alettiin suurin otsikoin markkinoida amerikkalaista alakulttuuria Suomen kansalle.

Vihreiden liitolaisina vasemmisto leimautui pelkäksi homo-ja lesboliikkeksi, koska tätä aihetta pidettiin ylikorostetusti esillä ja moni tavallinen suomalainen äänestäjä jätti äänestämättä vasemmistoa tämän vuoksi. Kokoomus käytti vasemmiston sekoilua välittömästi hyväkseen esiintyen työväenpuolueena ja sen kannatus nousi. Toinen virhe oli nostaa ykkösaiheeksi maahanmuuttajien oikeudet, vasemmisto menetti tämän vuoksi satoja tuhansia kannattajia.

Työeläkeläinen 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 23.02.2012

Saattaahan Markokin olla väärässä eikä vasemmiston ja sen äärilaidan varsinkin huono menestys olekaan kiinni Marxin ajattelun hylkäämisestä vaan siinä liikaakin pysymisessä. Marxilaiset neukuthan pyrkivät kovasti yksilinjaiseen yhteiskuntaan, ääneen ei saanut lausua mitään mitä Moskovan keskuskomitea ei ensin ollut lausunut. Miksi sitten näin jos Marxin mielestä ”yhteiskunta on ristiriitaisten suhteiden, voimien ja prosessien verkosto ”? Miksi eivät marxilaisiksi itseään kuvaavat yhteiskunnat anna maailman olla tuollaisena vaan pyrkivät rajoittamaan?

Arkijärki on Tiedonantajalle ongelma, se kun ei aina anna samaa vastausta jonka Marx tai joku muu noista 1800 luvun henkilöistä silloin hahmotteli. Arkijärki on kuitenkin varsin oiva kumppani, se ilmoittaa sen mitä kannattaa tehdä missäkin tilanteessa. Se on luotettavampi kumppani kuin sata vuotta sitten kuolleen ihmisen mietteet. Nimenomaan ihmisen, koska Jumalan ajatukset ovat ajattomia ja vaativat vain soveltamista nykyaikaan, tosin ihmisten sovelluksia joten niitäkin voi arvostella. Painovoimaesimerkki oli varsin kuvaava juuri sen suhteen, että arkijärki ja kokemus antavat osviittaa siitä miten asiat pitää ymmärtää.

Marxilainen tiedekö se on ilmoittanut jollekin, että aikoinaan ihmiset oppivat ensin puhumaan ja vasta sitten heittämään kiviä ja keppejä? Arkijärki kun kertoo toista, kiven tai kepin heittäminen vaatii arkijärjellä ajatellen vähemmän ponnisteluja kuin vaikka kolmen sanan lause, ”juostaan pakoon kehveli” tai ”heitä sitä kivellä silmien väliin”, taisi tuossa jo 3 sanan lausekin ylittyä.

Voidaanhan palkkatyö lopettaa vaikka tänään, jokainen alkaa toimia omana yrityksenään ja tekee sopimukset työnsä ostajien kanssa, helppoa kuin heinänteko. Ei kapitalistinen ajattelu ole työväenluokan taloutta kurjistanut. Jos vertaatte taviksen elämää 1800 luvulla ja nyt niin ei se ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt, paremmaksi sitä itse sanoisin.

Matti Aalto 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 23.02.2012

"Arkijärki on Tiedonantajalle ongelma, se kun ei aina anna samaa vastausta jonka Marx tai joku muu noista 1800 luvun henkilöistä silloin hahmotteli. Arkijärki on kuitenkin varsin oiva kumppani, se ilmoittaa sen mitä kannattaa tehdä missäkin tilanteessa."

Onhan niitä hyviä heittoja arkijärjen autuudesta, kuten se ettei sillä ole väliä toimiiko se käytännössä jos se ei toimi teoriassa.

Toisaalta arkijärki on kaiken pyähtyneisyyden ja takapajuisuuden säilymisen kaikkein vahvin perusta.

Sillä perusteella että ihminen ei osannut lentää pidettiin vuosisatojen ajan fysiikan faktana sitä että mikään ilmaa raskaampi ei voi lentää. Tapettiinko toisinajatelijoita? Näin oli siis homo sapiensin arkijärjen laita, kuinkahan lie lentänyt lintujen arkijärki.

Opiskelija 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 23.02.2012

"Saattaahan Markokin olla väärässä eikä ...huono menestys olekaan kiinni Marxin ajattelun hylkäämisestä vaan siinä liikaakin pysymisessä."

Kyllä tuo Markon ajattelu kuulostaa enemmän oikean suuntaiselta. Vasemmiston ongelma on talouspolitiikan hukkaaminen.

"Marxilaiset neukuthan..."

Neuvostoliitto ei ollut Marxin luomus ja Neuvostoliitossa toteutettiin marxinmi-leninismiä. Eivät kaikki marxilaiset allekirjoita sitä mitä marxismi-leninismiä toteuttaneissa maissa pidettiin dogmana.

"Arkijärki on Tiedonantajalle ongelma, se kun ei aina anna samaa vastausta jonka Marx tai joku muu..."

Arkijärki tai "maalaisjärki" on sana, jota turhan usein typerykset käyttävät oman sivistymättömyytensä ylistämiseen. Ei kai voi olla niin, että suurempi tietomäärä väistämättä johtaa huonompaan päättelyyn, kuten nämä arkijärjen ylistäjät kuvittelevat. Eli se, että on lukenut Marxia tai muuta talousteoriaa, nimenomaan antaa suuremmat eväät asioiden ymmärtämiseen kuin se, ettei ole lukenut mitään. Olettaen siis, että myös ymmärtää lukemansa.

"Arkijärki kun kertoo toista, kiven tai kepin heittäminen vaatii arkijärjellä ajatellen vähemmän ponnisteluja kuin vaikka kolmen sanan lause"

Tähän sinun arkijäkesi ei anna pätevää vastausta vaan vastauksen etsiminen jää antropologien ja arkeologien tehtäväksi. Voihan kommunikoida yksinkertaisemminkin kuin kolmen sanan lauseilla. Kaikki keppiä ja kiveä monimutkaisemmat työkalut ja varsinkin niiden teko myös vaativat kykyä abstraktiin ajatteluun.

"Jos vertaatte taviksen elämää 1800 luvulla ja nyt niin ei se ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt..."

Ei se yksin kapitalismin ansiota ole, että meillä on nykyisin mm. keksintöjä, jotka suunnattomasti helpottavat ihmisten arkea. Se kapitalismin kehitys, josta Marxkin kirjoitti, pysähtyi "lännessäkin" 1. maailmansodan jälkeiseen kommunismin pelkoon 70 vuodeksi. Vasta nyt viimeiset 20 vuotta on pikkuhiljaa palattu siihen 1. maailmansotaa edeltäneeseen tilanteeseen.

jyrki laukkanen 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 23.02.2012

Kirkolla ja vasemmistolla on viime aikoina ollut yhteinen ongelma:Jäsenet ja sanankuulijat ovat kaikonneet. Niinpä nämä molemmat kansalaisjärjestöt ovat toteuttaneet samantyyppistä modernisointiohjelmaa poimien käytävästä keskustelusta itselleen sopivia houkuttimia. Kaikenlaista kokonaisvaltaista yhteiskuntaa poikkileikkaavaa problematiikkaa keskustelun pohjaksi. Pienten vähemmistöryhmien erityisongelmat on asetettu etusijalle ja näin toiminta on tullut epäuskottavaksi. Vihreys on menettänyt kiinnostavuutensa eikä sävytettynä punaisuuden kanssa tuota enää elämyksiä. Ketkä tulevat tuottamaan poliittista keskustelua Suomeen lähitulevaisuudessa on arvailun varassa. 6 puolueen hallitusta voisi kuvata kansallissosialistiseksi,jonka ideologia perustuu ei lähimmäisistä huolehtimiseen vaan taloudellisten pelureiden Monopoli-lautapeliin.

J. Alexandersson 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 26.02.2012

"Viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti sen, että valtaosa vasemmistosta heitti Karl Marxin ja hänen perintöään jatkaneiden aatteelliset hedelmät romukoppaan."
Valtaosa mistään ei ole koskaan heittänyt romukoppaan mitään muuta kuin leninismin yhteiskunnalliset käytännön kieroilut. Tälläkin sivustolla jatkuvasti toitotetaan, ettei Neuvostoliitto suinkaan edustanut marxilaisuutta saati kommunismia. Tämä lipevyys on kommunisteissa vastenmielisintä, asioita käännellään ja väännellään aina keskustelutaktisesti sinne ja tänne. Nyt Nuevostoliitto onkin tässä keskusteluketjun alustuksessa taas yhtäkkiä marxilaiduuden tukipilari. Ei ihme että kommunistit ovat romahtaneet kaikkialla, epärehellinen argumentointi kertoo, mitä tapahtuisi jos tuommoisen vilpin harjoittajat pääsisivät vallankahvaan - kuten kommunistien Neuvostoliitossa jo kertaalleen nähtiin ja koettiin.

Työeläkeläinen 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 26.02.2012

Nähtävästi Opiskelija marxilaisilla ja marxilais-leninisteillä on samasta uskonnosta hieman eri näkemyksiä kuten vaikka katolisilla ja protestanteilla, noihin ensimmäisiin kun vielä lisää neukkukommunismin pahan unen eli revisionistit jotka pyrkivät kehittämään uskoaan niin soppa lienee valmis ainakin ainesten osalta.

Arki- tai halutessasi maalaisjärjellä ei ole mitään sivistyksen peittotarkoitusta jos sivistys mielestäsi tarkoittaa eri marxilaishaarojen tuntemista. Nuo pari ilmaisua vievät useimmat ihmiset kehdosta hautaan varsin joustavasti.

Nykyisestä jokapäivästä me jokainen selviämme erilaisia laitteita avuksemme tai huviksemme käyttäen. Aika harva niistä on keksitty/kehitetty sosialistimaissa, äkkiä ei tule yhtään mieleen. Kapitalistinen ympäristö lienee siis innovatiivisempi kuin sosialistinen.

Kehitys ei sotienkaan jälkeen pysähtynyt lännessä joskin näin pitkälti kävi rautaesiripun itäpuolella. Kehitys täällä vapaassa maailmassa on päinvastoin ollut aika rivakkaa ja vauhti tuppaa vaan lisääntymään. Se miten kehitys tapahtui maailmansotien välissä en osaa sanoa koska en ollut katsomassa.

Se ei jyrki juurikaan onnistu se lähimmäisistä huolehtiminen jos talous ei ole kunnossa. On myös hieman arveluttavaa alkaa nimittää hallitustamme kansallissosialistiseksi sen ollessa varsin laajaan kansalaispohjaan ja moneen puolueeseen perustuva.

Opiskelija 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 27.02.2012

"Tälläkin sivustolla jatkuvasti toitotetaan, ettei Neuvostoliitto suinkaan edustanut marxilaisuutta saati kommunismia. Tämä lipevyys on kommunisteissa vastenmielisintä, asioita käännellään ja väännellään aina keskustelutaktisesti sinne ja tänne. Nyt Nuevostoliitto onkin tässä keskusteluketjun alustuksessa taas yhtäkkiä marxilaiduuden tukipilari."

Neuvostoliitto oli sikäli marxilaisuuden tukipilari, että se oman propagandansa lisäksi suoraan rahallisesti tuki (Länsi-)Euroopan vasemmistopuolueita, mutta myös pelkällä olemassaolonsa aiheuttamalla kommunismin pelolla vahvisti Euroopan vasemmistopuolueiden ääntä. Tällä nyt siis tietysti tarkoitan rautaesiripun ulkopuolista Eurooppaa, jossa Marxista voitiin keskustella muussakin kuin vain marxilais-leniniläisessä hengessä.

"Nähtävästi Opiskelija marxilaisilla ja marxilais-leninisteillä on samasta uskonnosta hieman eri näkemyksiä kuten vaikka katolisilla ja protestanteilla"

Aika huono vertaus, mutta suunnilleen noin. Marxilaisuudella tarkoitetaan siis Marxin teorioihin perustuvia taloustieteen ja filosofian koulukuntia. Marxismi-leninismi taas on Stalininin aikana Valtion ohjenuoraksi valittu Marxin, Leninin ja (jo Hrutsevin aikana poistettuihin) Stalinin kirjoituksiin pohjaava valtion virallinen filosofia, josta poikkeaminen oli aina dissidenssiä (tai revisionismia). Eli, jos uskonnon piiristä pitäisi jokin vertaus hakea, marxilaisuus olisi ikään kuin kristinusko, ja marxismi-leninismi olisi esim. kalvinismi tai joku muu Raamattua fundamentalistisesti tulkitsevä suuntaus.

Opiskelija 2 vuotta, 9 kuukautta sitten 27.02.2012

"Arki- tai halutessasi maalaisjärjellä ei ole mitään sivistyksen peittotarkoitusta jos sivistys mielestäsi tarkoittaa eri marxilaishaarojen tuntemista."

Jos noiden marxilaisuuden eri suuntausten tunteminen on keskustelun kannalta oleellista (kuten nyt), kuuluu sivistyneen henkilön tuntea ne (tai ainakin ottaa onkeensa, kun joku häntä sivistää), jos hän haluaa osallistua keskusteluun. Hänen ei siis tietenkään tarvitse mitenkään erityisesti olla minkään marxilaisuuden haaran kannattaja, kunhan tietää mistä missäkin on kyse. Toki keskusteluun voi osallistua myös arkijärjestä vaahtoava sivistymätön idiootti, joka ei edes ymmärrä niitä perusteita, jolla sivistynyt keskustelu on mahdollista, mutta hän voi herättää vain myötähäpeää ja mahdollisesti lievää ärtymystä tai huvittuneisuutta muissa keskustelijoissa.

"Nykyisestä jokapäivästä me jokainen selviämme erilaisia laitteita avuksemme tai huviksemme käyttäen. Aika harva niistä on keksitty/kehitetty sosialistimaissa, äkkiä ei tule yhtään mieleen. Kapitalistinen ympäristö lienee siis innovatiivisempi kuin sosialistinen."

Nyt Työeläkeläinen voi vaihteeksi ihan itse tarkentaa mitä hän takoittaa sosialistisella. Kuitenkaan kaikki kapitalistisessa järjestelmässä keksitty ei ole yksin kapitalismin ansiota. Onhan jokaisessa kehittyneessä maassa monta tutkimuslaitosta, jotka toimivat muista kuin kaupallisista lähtökohdista.

"Kehitys ei sotienkaan jälkeen pysähtynyt lännessä"

Kapitalismin kehitys pysähtyi. Siitähän oli kyse eikä kehityksestä yleensä.

"Se miten kehitys tapahtui maailmansotien välissä en osaa sanoa koska en ollut katsomassa."

Eikö se sinun arkijärkesi sitten kehota sinua katsomaan sitä kirjoista tms.?

armas 2 vuotta, 8 kuukautta sitten 27.02.2012

Aina kun ns. kommunistit ovat päässeet tekemään konkreettista politiikkaa, se ei yhtäkkiä olekkaan 'oikeaa' kommunismia kyseisen arkipolitiikan epäonnistuessa reaalimaailmassa.

PSillanpää 2 vuotta, 8 kuukautta sitten 28.02.2012

Minä olen pitkään ihmetellyt, että mitä se "luokkataistelu" oikein on, jonka päässä häämöttävät sosialismin ja kommunismin "paratiisin" valot kutsuvana? Onko se sitä mitä joskus takavuosina tapahtui? Lakkoja, korpilakkoja ja kaikenlaista rettelöintiä epäiltyjä oikeistolaisia vastaan? Vai ihan aseelliseen vallankumoukseen kiihottamista! Työntekijöillä on kyllä perustulain takaama lakko-oikeus, mutta senkin käyttö on tarkkaan harkittava. Minä luulen, että se juna on mennyt ja seuraavan junan aikataulusta ei ole mitään tietoa.
Täällä jossain perään kuulutettiin vasemmiston yhteistyötä, mutta miten se voi onnistua, kun tarvitaan kaksi äärikommunistista puoluetta ja Maolaiset lisäksi! Ei taida myöskään Vassit ja Dememarit tarttua yhteistyön käteen, eikä työnpuolue Kokkarit.

Akateeminen duunari 2 vuotta, 8 kuukautta sitten 28.02.2012

Luokkataistelusta hyvä, yksityiskohtaisempi artikkeli löytyy Megafonista:
http://www.megafoni.org/teeseja-luokasta/

"Nykyinen luokkataistelu on ymmärrettävä subjektiivisena toimintana luokkatilanteessa annettujen ehtojen puitteissa, niistä “huolimatta” ja niitä vastaan. Luokka on siten yhteiskunnallisesti “objektiivinen kategoria”, mutta vain jos tätä ei samasteta luokkien kokoonpanon muuttumattomuuteen, vaan subjektiivisten kamppailujen suhteelliseen pysyvyyteen niin kauan kuin pääomasuhde on olemassa. Luokkien objektiivisuutta ei siten voida analysoida objektivoivalla käsitteistöllä, jossa luokkasuhteen konkreettinen muodostuminen irrotetaan karkeasti työväen ja pääoman subjektiivisista kamppailuista."

Ohje

  • Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
  • Kommentit mieluiten omalla nimellä.
  • Maksimipituus on 2000 merkkiä.
  • Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
  • Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.
  • Tiedonantaja-lehti ja TA-Tieto Oy eivät vastaa keskusteluissa esitetyistä mielipiteistä.
  • Toimitus voi muokata, siirtää tai hylätä viestejä, jotka poikkeavat keskustelujen aiheesta tai sisältävät kyseenalaista materiaalia.
  • Kommentteja voidaan julkaista lehden sivuilla toimituksen harkinnan mukaan.




Demonisoitu Lenin

18.11. 2014 – Erkki Susi

Kapitalismin holokaustin äärellä

6.11. 2014 – Marko Korvela

Harvojen vapaus

30.10. 2014 – Marko Korvela

Kapitalismin kalifaatissa

23.10. 2014 – Marko Korvela

Lenin ja tunnukset

21.10. 2014 – Marko Korvela

Osuuskuntien paluu

15.10. 2014 – Marko Korvela

Mitä Eurooppa sai fasismin jälkeen

4.9. 2014 – Risto Koivisto

Talousortodoksian kaksi haastajaa

20.8. 2014 – Sippo Kähmi

Tutkimus elämää ja muutosta varten

5.8. 2014 – Hannu Oittinen

Karl Marxin paluu

3.7. 2014 – Seppo Ruotsalainen

Pikettyn Pääoman jälkipuintia

2.7. 2014 – David Harvey

Jokainen päivä kertoo Marxin pääoman ajankohtaisuudesta

19.5. 2014 – Yrjö Hakanen

Taloustiedettä on opetettava monimuotoisemmin

8.5. 2014 – Tiedonantaja

Ristiriita?

12.4. 2014 – Reijo Rinne

Toisenlainen talouspolitiikka on mahdollinen

4.4. 2014 – Marko Korvela

Luokkatietoista keskustelua Jyväskylässä

19.3. 2014 – Sami Markuksela

Kansainvälisenä naistenpäivänä

10.3. 2014 – Tiina Sandberg

Hallituksen EU-linja ei muutu

7.3. 2014 – Arjo Suonperä

Leninin poliittinen testamentti

10.2. 2014 – Aimo Minkkinen

Työpaikkakato Suomesta ja Euroopan unionin jäsenyys

6.1. 2014 – Arjo Suonperä

Itsenäistä päätöksentekoa irti ulkomaisesta pääomasta

6.12. 2013 – Simo Suominen

Pahoinpideltynäkin Marx on edelleen iskussa

29.11. 2013 – Sippo Kähmi

”Työtähän me yrittäjätkin tehdään”

21.11. 2013 – Simo Suominen/TA

Demokratia vs. kapitalismi

1.11. 2013 – Marko Korvela

Vanhuspalvelulaki toimimaan paikkakunnallasi

16.10. 2013 – Tiedonantaja

Leninin lempilapsesta Stalinin vainojen kohteeksi

1.10. 2013 – TA-Joensuu

Viimeinen filosofi

6.9. 2013 – Marko Korvela

Laitetaanko työmies polvilleen?

23.8. 2013 – Risto Koivisto

Eurokriisissä lähestytään jyrkänteen reunaa

31.7. 2013 – Seppo Ruotsalainen

Vapaan kaupan viimeinen taistelu

18.6. 2013 – Marko Juutinen

Haastetaan uusliberalismi

24.5. 2013 – Tiedonantaja

Mäntymäki on tärkeä muistinpaikka

17.5. 2013 – Risto Uljas

Eroon veroparatiiseista

27.4. 2013 – Tiedonantaja

Vasemmiston ajateltava itsensä uudelleen

12.4. 2013 – Harri Kiiskinen

EU:n koulutuspolitiikka vaikuttaa naisten oikeuksiin

19.3. 2013 – Camilla Kantola

Antikommunismin pitkät juuret Suomessa ja Baltiassa

1.3. 2013 – Sippo Kähmi