Nuoret miehet kilpailuyhteiskunnan puristuksessa

Mistä oikeastaan on kysymys, kun vauras Suomi tuottaa jatkuvasti pahoinvoivia nuorukaisia? Asia nousi jälleen vahvasti esille Hyvinkään tapahtumien yhteydessä.

Olen tutkinut viime vuosina paljon suomalaisia miehiä. Tältä pohjalta on mahdollista tulkita laajemminkin nuorten miesten elämää ja selviytymistä, myös heidän vaikeuksiaan. Tärkein kysymys on koko suomalaisen yhteiskunnan tila, sen syvä ja nopea muuttuminen.

Markkinayhteiskunta puskee päälle

Perussyy nuorten miesten lisääntyneisiin ongelmiin on siinä, että 1990-luvun kuluessa yhteiskuntamme muuttui laman ja sitä seuranneen syvän rakennemuutoksen seurauksena yhä enemmän kilpailuyhteiskunnaksi. Yhteiskunnastamme on tehty totaalinen kilpakenttä, jossa ennen muuta suorituskykyisillä ja tehokkailla voittajilla on merkitystä.

Kun nuorten miesten ukeilla oli suojanaan työtä ja vahvat sosiaaliset lähiverkostot ja heidän isilläänkin vielä kohtalaisen vahvat elämään turvallisuutta tuoneet tukirakenteet niin työelämässä kuin lähipiirissä, joutuvat nuoret miehet ukkejaan ja isiään enemmän rakentamaan elämänpoliittisia valintojaan yhä kovenevassa keskinäisen markkinakilpailun, haurastuvien yhteisöjen ja lisääntyneen epävarmuuden yhteiskunnassa.

Yksilöiden välinen olemassaolotaistelu kunnian kentillä kiristyy äärimmilleen. Työelämään kiinni pääsy, oma asunto ja muutkaan elämän perusasiat eivät ole muutosten pyörteissä kaikkien nuorten miesten elämässä aivan helposti käden ulottuvilla ja kaikissa tapauksissa niistä joutuu kamppailemaan ja kilvoittelemaan.

Kilpakentillä jotkut voittavat ja jotkut häviävät. Joka vuosi jää pari tuhatta 16-17-vuotiasta poikaa koulutuksen ja työn ulkopuolelle. Menestyjien ja häviäjien erot kasvavat. Kaikkiaan vaikeuksissa olevia miehiä on paljon. He ovat työttömiä, viinaan sortuneita, pätkätyöläisiä. Huono-osaisten ja köyhien määrä Suomessa on köyhyysrajaan perustuvan arvion mukaan yli 700000. Ja huono-osaisten ryhmässä miehet ilman muuta ovat keskeinen joukko.

Suomalainen yhteiskunta on tällä hetkellä kasvavien erojen ja sosiaalisten ongelmien yhteiskunta. Samalla se on myös kovenevien arvojen ja lisääntyvien leimojen yhteiskunta.

Jokamiehen työmarkkinat murtuvat

Olennaista muutoksessa on ympäröivän maailman ja sen perinteisten tukirakenteiden murtuminen. Me yhteiskuntatieteilijät puhumme rakennemuutoksesta. Eräs perusasia viimeisen vuosikymmenen rakennemuutoksessa on niin sanottu jokamiehen työmarkkinoiden lähes täydellinen murtuminen. Tämän seurauksena nuorten miesten tilanne on alkanut eriytyä monin tavoin. Varsinkin monet vähäisen koulutuksen saaneet miehet saavat tyytyä katkoksellisiin työmarkkina-asemiin.

Monet näistä miehistä saattavat olla tilastollisesti työllisiä, mutta käytännössä he ajelehtivat työttömyyden, pätkätöiden, osa-aikatöiden ja koulutuksen välisessä epävarmuudessa. Vakaat, pysyvät, kokovuotiset ja katkeamattomat työsuhteet, joihin heidän ukkinsa ja isänsä olivat tottuneet, vähenevät. Heillä ei ole elämässään työn ja toimeentulon osalta ennustettavuutta ja jatkuvuutta, pikemminkin pysyvä tilapäisyys kuvaa sattuvasti heidän elämäänsä. ”Vanhojen hyvien aikojen” tasaisesti paraneva elämä vaihtuu jatkuvaksi muutosten mylläkäksi, jonka hallinta ei näytä olevan tosiasiassa kenenkään käsissä.

Nuorten miesten maailmasta tulee sarja vaihtelevia elämäntilanteita, katkoksellisen elämän, alati kalvavan epävarmuuden ja tilapäisyyden loukku. Heidän elämässään korostuu väliaikaisuus. Työhön, elämään he eivät oikein pääse kiinni, vaan kaikki ikään kuin hajoaa käsiin.

Muutosten myötä työelämästä tulee vaatimuksiltaan armottomampi kuin koskaan aikaisemmin. Kun työelämä, ja sitä edeltävä koulutus, rakennetaan äärimmäisen tehokkaaksi, siellä ei enää ole pysyvää sijaa niille, jotka eivät ole vallitsevan kapean ajattelun mukaan tehokkaita. Tehokkuus on tällöin ennen muuta taloudellista tehokkuutta, voittoa tuottavaa toimintaa.

Käytännössä huomattavalta osalta nuoria miehiä menee toivo siitä, että tekemällä ahkerasti töitä tässä ja nyt ja ottamalla käyttöön viimeisetkin voimanrippeet, pääsemme paremmille päiville ja sitten lopulta helpottaa. Se miehisen ahdistuksen sääntelytapa joka toimi vielä ukeilla ja isillä, ei enää toimikaan nuorten miesten elämässä.

Seurauksena on vaikeuksia, joista monet näkyvät nykyisin juuri nuorten miesten pahoinvointina, erilaisena oireiluna, sosiaalisina ongelmina ja kantapöytiin vajoamisina. Tästä taas on koko joukko seurauksia niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin, muun muassa sosiaalityölle. Sosiaalisten erojen kasvu ja laajat sosiaaliset ongelmat tulevat aina kalliiksi ja voivat johtaa leimaavien puhetapojen lisääntymiseen ja jopa äärimmäisiin tekoihin.

Nuorten miesten maailmasta tulee sarja vaihtelevia elämäntilanteita, katkoksellisen elämän, alati kalvavan epävarmuuden ja tilapäisyyden loukku. / TA

Syrjäyttävät kierteet imevät mukaansa

Suomalaisen miehen eräs pahimmista uhista on epäilemättä joutuminen niin sanottuihin syrjäyttäviin kierteisiin. Näissähän työttömyys, pätkätyöt, alkoholi ja lopulta sairaudet ja yksinäisyys ovat miesten murheena. Vuonna 2010 syrjäytettyjä nuoria oli yhtensä noin 51 000. Miehiä heistä on pääosa.

Suomessa kulutetusta viinasta miehet juovat 80 prosenttia, miehiä kohtaa keski-iän äkkikuolema 4–5 kertaa useammin kuin naisia. Miesten itsemurhat ovat noin neljä kertaa yleisempiä kuin naisten. Suomessa on itse asiassa kolme kovaa kansanviikatetta: liikenne, viinakuolemat ja itsemurhat. Kaikkia tilastoja hallitsevat miehet, kahta jälkimmäistä erityisesti yksinäiset miehet.

Kun suomalaisten miesten ahdistuksen sääntelyn perusvaihtoehdot ovat perinteisesti olleet työ ja viina, ja työn kanssa tulee ongelmia, miten mahtaakaan yksilöllisissä elämänvalinnoissa käydä?

Monille elämästä tulee jatkuvaa sinnittelyä, alituista oman itsensä etsimistä ja hakemista. Joidenkin kohdalla tämä merkitsee lisääntyvässä määrin viinan kanssa kilvoittelua. Pysyvä tilapäisyyden olotila luo epävarmuutta ja tietenkin tästä seuraa koko joukko huolia ja vaikeuksia, joita osa miehistä yrittää hoidella ryyppäämällä.

Masennus on eräs iso asia. Kun ollaan yksin, ilman sosiaalisia verkostoja ja yhteisöjä, masennus nousee helposti pintaan. Ja sitä lääkitään viinalla. Useilta suomalaisilta miehiltä puuttuu kyky rakentaa läheisiä ihmissuhteita muutoin kuin alkoholin avulla.

Naiset oireilevat ja puhuvat yleensä väsymykseen asti ongelmistaan ystävilleen niin että hiljaista hetkeäkään ei tule, mutta miehet eivät puhu ja pukahda: he katkeavat kerralla. Nainen putoaa ongelmissaan, erilaisissa pettymys- ja kriisitilanteissaan sosiaaliseen turvaverkkoonsa, poika tai mies suoraan kylmälle betonilattialle. Turhan monen kohdalla kaikki romahtaa kerralla kuin korttitalo. Siksi miehet tarvitsevat ympärilleen perhettä ja yhteisöjä, joissa elämä on ihmisen kokoista ja asioista voi puhua.

Perusfilosofia suomalaisessa yhteiskunnassa on, että toimi tai tuhoudut, toimi tai kärsi häpeääsi. Ja kyllähän suomalainen mies toimii ja häärii. Elämä on tekoja ja suorituksia, keskinäistä kilpailua, yletöntä pätemisen ja tehokkuuden tavoittelua. Erityisen vaikeaksi tilanne muodostuu silloin, kun mies ei pystykään saavuttamaan asettamiaan tai ympäristön hänelle asettamia tavoitteita.

Nykyisin miehen on entistä vaikeampi löytää miehisyytensä ja sitoa ahdistustaan samalla tavalla kuin pitkään tapahtui: perinteiseen miehiseen selviytymisen eetokseen takertumalla. On syytä kysyä, voiko mies enää kaikkien muutosten jälkeen olla pelkästään itsenäinen ja vahva selviytyjä, jota työ lohduttaa ja joka hammasta purren yrittää omin voimin mennä eteenpäin ja samalla antaa muille jatkuvia näyttöjä miehisyydestään?

Mitä voisi tehdä?

Monia nuoria miehiä vaivaa yksinäisyys, irtonaisuus ja tunne elämän tyhjyydestä, mutta millä tämän voisi täyttää? Jos ja kun asialle halutaan tehdä jotakin, niin eikö olisi parempi sopeuttaa olot ihmisten mukaisiksi eikä kylmästi ihmisiä, tässä tapauksessa nuoria miehiä, olosuhteiden mukaisiksi. Tällöin puhtaasti tehokkuuteen pyrkivää kilpailuyhteiskuntaa olisi syytä tarkastella kriittisesti eikä vain ottaa sitä annettuna.

Yhteiskunnan on pidettävä huolta vaikeuksiin joutuneista pätkätyöläisistä, työttömistä ja syrjäytetyistä, mutta se edellyttää paljon muutakin kuin rahan jakamista. Se edellyttää myös itse tehomarkkinatalouden ja kilpailuyhteiskunnan muuttamista, ainakin työelämän, perusturvan ja koululaitoksen olennaisia muutoksia sekä yhteiskunnan demokratisoimista.

Nuoret miehet tarvitsevat heille sopivaa koulutusta, ympärilleen työtä, toimeentulon turvaa, ystäviä, välittämistä ja toimivia sosiaalisia verkostoja. Mutta onko tällaisiin yhteiskuntapolitiikan muutoksiin halua nyky-Suomessa?