|
| Outi Mäenpää palkittiin Sovinnon naissivuosasta. Kuvassa myös perheen lapsia näyttelevät Junior ja Tehilla Blad. / Tuotantoyhtiö |
Pernilla Augustin Sovinto-elokuva on raju kuvaus Ruotsiin muuttaneen suomalaisperheen köyhyydestä, kielitaidottomuudesta, häpeästä, alkoholismista ja syrjäytymisestä. Se on samalla ahdistava, yksioikoinen ja koskettava. Koskettavaksi sen tekevät hienot näyttelijäsuoritukset ja ammattitaitoiset elokuvantekijät.
Elokuvan käsikirjoitus perustuu löysästi Susanna Alakosken palkittuun Sikalat (Svinaslängor) -romaaniin. Kirjan pohjalta odotin elokuvalta paljon, mutta odotukset eivät täysin täyttyneet. Sovinto oli paikoitellen lähes ylivoimaista katsottavaa, ja kysyä sopiikin, eikö vähemmän oksennusta, ulosteita ja väkivaltaa olisi riittänyt osoittamaan perheen kurjuutta? Ja mihin oli kadonnut viattomuus, rakkaus ja kauneus, jota Alakosken kirjassa – kaikesta huolimatta – on paljon?
Juonellisesti elokuva ei ole kovin kummoinen. Onnellista perhe-elämää viettävä Leena saa puhelinsoiton eteläruotsalaisesta sairaalasta, jossa äiti on kuolemaisillaan ja haluaisi vielä kerran tavata hänet. Edellisestä tapaamisesta on kulunut lähes parikymmentä vuotta. Tuona aikana Leena on avioitunut ja saanut kaksi lasta ja kohonnut ruotsalaiseen keskiluokkaan.
Lapsuuden rankat kokemukset ja muistot alkoholistivanhemmistaan Leena on haudannut pois mielestään niin tehokkaasti, ettei edes aviomies tiedä äidin olevan edelleen elossa. Matka kuolevan äidin luo ja lapsuudenkotiin nostaa pintaan ahdistavat muistot, jotka Leena on halunnut hävittää mielestään.
Elokuvan käsikirjoituksen ovat tehneet Pernilla August ja Lolita Ray. Aikuisen Leenan roolissa on Millenium trilogiassa Lisbeth Salanderia näytellyt Noomi Rapace. Leenaa lapsena esittävä Tehilla Blad on aivan ihana, samoin pikkuveli Sakaria esittävä Junior Blad. Hienot roolit tekevät myös Outi Mäenpää Leenan ylpeänä äitinä ja Ville Virtanen rapajuopoksi taantuvana isänä. Henkilöohjauksessa Pernilla August on onnistunut hyvin ja saanut näyttelijöistä irti uskomattoman hienoja suorituksia.
Sovinto sai tammikuussa kolme Guldbagge-elokuvapalkintoa. Outi Mäenpää palkittiin parhaasta naissivuosasta, Pernilla August palkittiin parhaasta ohjauksesta ja Åsa Mossberg leikkauksesta. Guldbagge on Ruotsin merkittävin elokuvapalkinto.
* * *
12.5. 2012 – Marko Korvela
7.5. 2012 – Arto Tuominen
4.5. 2012 – Tiedonantaja
4.5. 2012 – Tiedonantaja
3.5. 2012 – Tiedonantaja
17.4. 2012 – Toivo Koivisto
13.4. 2012 – Marko Korvela
11.4. 2012 – Arto Tuominen
11.4. 2012 – Kari Lindström
29.3. 2012 – Marko Korvela
28.3. 2012 – Marko Korvela
9.3. 2012 – Arto Tuominen
6.3. 2012 – Jokke Karjalainen
21.2. 2012 – Arto Tuominen
16.2. 2012 – Tiedonantaja
7.2. 2012 – Arto Tuominen
30.1. 2012 – Hannu Oittinen
27.1. 2012 – Marko Korvela
19.1. 2012 – Arto Tuominen
19.1. 2012 – Tiedonantaja
27.12. 2011 – Juha Säijälä & Maarit Haataja
21.12. 2011 – Unto Nikula
9.12. 2011 – Marko Korvela
3.12. 2011 – Arto Tuominen
26.11. 2011 – Marko Korvela
11.11. 2011 – Marko Korvela
3.11. 2011 – Tiedonantaja
26.10. 2011 – Marko Korvela
7.10. 2011 – Marko Korvela
16.9. 2011 – Erkki Susi
14.9. 2011 – Erkki Susi
7.9. 2011 – Juha Säijälä
31.8. 2011 – Marko Korvela
30.8. 2011 – Tiedonantaja
24.8. 2011 – Toivo Koivisto
19.8. 2011 – Tiedonantaja
Sovinto
elokuva on ilmeisesti yksi parhaita katsomiani elokuvia. Elokuvaan sisältyy valokuvamainen muisto kenen tahansa 60-luvulla syntyneen lapsen "ruotsin serkun perheestä" niin hyvässä kuin pahassa. Elokuva on kuin vanhaa valokuvaa ja sen herättämiä' muistoja katsoisi.
Olen lukenut Sikalat-teoksen. Sanoisin että elokuva on sen johdannainen, ikäänkuin käsikirjoittaman näkemys kirjan herättämistä tunteista, upea tiivistys aiheesta. Siinä kaikki on onnistunutta, henkilöt ja tarinan väljä kuljetus ja lopulta sovinto, lähinnä itsensä kanssa.
Tässä on kerrankin elokuva, joka ei pyri kuvaamaan alkuteosta vaan on sen kuva, tulkinta sen tärkeimmästä asiasta. Elokuva tekijöineen ansaitsee palkintonsa.