USA tappoi käsikassaransa
Erkki Susi – 07.05.2011Maailman mediaan on levinnyt kuva Barack Obaman turvallisuusryhmästä seuraamassa viime sunnuntaina Valkoisessa talossa CIA:n pitkäaikaista käsikassaraa Osama bin Ladenia koskevan tappotehtävän etenemistä. Mukana olivat muun muassa varapresidentti Joe Biden, puolustusministeri Robert Gates ja ulkoministeri Hillary Clinton. Tämä ryhmä todisti, ”historiallista hetkeä”, Osaman ja useiden muiden, mukaan lukien yhden naisen tappamista.
Aluksi kerrottiin, että Osama teki aseellista vastarintaa taloonsa tunkeutuneille yhdysvaltalaisille kommandojoukoille. Tiistaina Valkoisen talon tiedottaja kuitenkin oikaisi, että Osama oli aseeton, mutta teki vastarintaa ennen kuin hänet ammuttiin. Tiedottaja ei suostunut täsmentämään, minkälaista vastarinta oli.
Normaalisti teloituksen todistajia ei kuvata. Mutta Valkoinen talo selvästi halusi tämän ”historiallisen hetken” ikuistamista. Sen jälkeen kun Osama oli likvidoitu, Valkoinen talo ja media siirtyivät nopeasti juhlimaan tapausta, joka itse asiassa oli valtion toimeenpanema laiton teurastus.
Obama valitsi Itäisen huoneen informoidakseen kansakuntaa myöhään sunnuntai-iltana Osaman kuolemasta. Obama oli niin innokas yhdistämään itsensä tappamiseen, että hän epäilemättä uskoi tämän olevan presidenttikautensa merkittävin tapahtuma. Mutta mitä tämä median hurmaantuneesti hyväksymä tapahtuma kertoo USA:n hallituksen poliittisesta ja moraalisesta tilasta?
Tapahtumat, jotka seurasivat ilmoitusta Osaman likvidoinnista – tai jos sanotaan täsmällisemmin, ne joista media innostuneesti kertoi – ovat olleet rumia ja ala-arvoisia. Osaman tappamista käytettiin USA:n militarismin voiton juhlintaan ja suurta yleisöä kiihotettiin kostonhimoiseen shovinistiseen hurmokseen, totta kai syyskuun 11. päivän terrori-iskujen varjolla, joiden tapahtuessa muuten, kuten USA:n johto hyvin tiesi, Osama bin Laden makasi pakistanilaisessa sotilassairaalassa saamassa dialyysihoitoa munuaistautiinsa.
Kuolemansa aikaan Osama bin Ladenista oli kuitenkin tullut pitkälti yhdentekevä, sairas vanha mies, joka kaikkien todisteiden mukaan eli tehokkaassa kotiarestissa Pakistanin sotilastiedustelun valvonnassa. Hänen strateginen merkityksensä myönnettiin yleisesti nollaksi.
Hän oli epäilemättä hyvin taantumuksellinen hahmo, jonka ajattelua hallitsivat antikommunismi ja uskonnollinen fanatismi. Tämä ideologia teki hänestä USA:n tiedustelupalvelun CIA:n käyttökelpoisen käsikassaran sodassa, jonka Washington lietsoi Neuvostoliiton tukemaa hallitusta vastaan Afganistanissa vuodesta 1979 alkaen.
Ilmoittaessaan Osaman kuolemasta Barack Obama samoin kuin Hillary Clinton julistivat, että “oikeus on voittanut”. Osaman teloittamisella ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä oikeuden kanssa. Oli päätetty etukäteen, että hänet oli tapettava olosuhteissa, joissa hänet olisi voitu ottaa kiinni ja tuoda oikeuden eteen syytettynä syyskuun 11. päivän terrori-iskuista. Tämän päätöksen taustalla oli tarkoitus estää Osaman ja USA:n välisten pitkäaikaisten yhteistyösuhteiden avaaminen julkiseen tarkasteluun.
Tämä yhteistyö ei loppunut Neuvostoliiton vetäytymiseen Afganistanista, ei myöskään Neuvostoliiton romahdukseen ja kylmän sodan päättymiseen. Bin Laden ja al-Qaida palvelivat taas kerran käsikassaroina USA:n sotilastiedustelua sodissa, jotka pirstoivat Jugoslavian, ensin Bosniassa ja sitten vuoden 1990 lopulla Kosovossa.
Kuten USA:n ulkopolitiikassa usein tapahtuu, tämän päivän liittolainen muuttuu huomispäivän viholliseksi. USA:n rahoittamasta islamistisesta kapinaliikkeestä Neuvostoliittoa vastaan tuli USA:n kasvavalle läsnäololle Lähi-idässä vihamielinen liike.
Tämän pitkän ja läheisen suhteen historian USA:n pahimmaksi vihamieheksi leimatun Osaman ja USA:n tiedustelupalveluiden kesken valtamedia järjestelmällisesti peittää.
Syyskuun 11. päivän tapahtumat, joita ei tähän päivään mennessä ole vielä vakavasti tutkittu eikä selitetty, tarjosivat tekosyyn aloittaa ”globaali terrorismin vastainen sota”.
Keskustelua
Minä vuosia sitten seurasin jonkun amerikkalaisen televisiokanavan uutislähetystä. Pari varsin tunnettua herrasmiestä tekivät yhdessä baseball-ottelun avausheiton New Yorkissa.Oman mielipiteeni mukaan WTC-tornien kaadon suunnitellut Nobelin rauhanpalkinnon aikanaan saanut Henry Kissinger ja hänen sydänystävänsä YK-pääsihteeri Kofi Annan,
joka taas puolestaan junaili YK:n valtuutuksen hyökkäykselle Afganistaniin. He varsin reippaan oloisina kertoivat lähtevänsä lounaalle yhdessä. Tarina muovilusikoilla varustetuista saudi-nuorukaisista kaappaamasa samanaikaisesti neljä lentokonetta ei kestä kriittistä
tarkastelua ja vain todella ajattelukyvytön ja sinisilmäinen voi niellä tällaisen tarinan. No idioottejahan maailmaamme mahtuu. USA:n rivikansalaiset ovat älykkyysosamäärältään varsin helppoa saalista mielepiteenmuokkaajille.
Niin, USA:n hallituksen ei toki enää tarvinnut kiihoittaa ketään, koska mediat ovat viimeiset kymmenen vuotta puhuneet terroiskusta paholaisen tekona ja suurena kansallisena tragediana. Osama on ollut osa sitä kertomusta, jolla on tietysti omat poliittiset, Erkin hyvin esiin tuomat, päämääränsä. Sitä toivoisi valtamedian myös muistavan Obaman ja Yhdysvaltojen yhteistyön.
Lainaus Sami Laaksoselta: "Sitä toivoisi valtamedian myös muistavan Obaman ja Yhdysvaltojen yhteistyön." Pitäisi varmaankin olla Osaman.
Tämä vain toimitukselle.
Kyllä tässä varmaan on paikallaan pieni kertaus historiasta; kun Neuvostoliitto meni Afganistaniin auttamaan/valloittamaan ja viemään kommunismismin ilosanomaa lähti Osama bin Laden puolustamaan uskontoa/vastustamaan kommunismia sinne! Tottakai se sopi jenkeille häneltä saatu "tuki". No ajat muuttuivat ja Al Quaida alkoikin sotia Länsi-maita kohtaan,kun Neuvostoliitto oli ajettu pois Afganistanista ja Talebanit olivat ottaneet diktatuurin. USAn terroriteot, Madrid, Lontoo, on ymmärrettävää, että lännen mitta tuli täyteen! Loppu on historiaa.
Taidan olla ajastani jäljessä, koska muistan Erkki Suden kertoneen "ehdottomana" totuutena Tiedonantaja nro 33/2007:ssa Osaman kuolleen pakistanilaisessa sairaalassa munuaisten vajaatoimintaan jo 2002. Eero nimimerkillä kirjoitettu juttu oli lisäkski sillä tavalla - siis pakinanommaisesti - pilkkaava, että sen täytyi olla kirkkaan mielen tuotos. Tosiasioihin pitäytyminen oli jotain Urho Jokinen -luokkaa. Mutta ettei kuollutkaan ja vielä värjäsi partaansa. Ei tunnu Tiedonantajan päätoimittajallakaan olevan helppoa.
Asuin vuodet 1975-2004 vuoristokaupungissa
Etelä-Amerikassa Andeilla. Pääkaupunkireissulla ostin Time-lehden.
Yllätyksekseni löysin julkaisusta 5 sivun jutun kotikaupungistani, joka kertoi maailman fanaattisimpien kommunistien pitävän valtaa paikkakunnallani. Upeat valokuvat palvelivat todisteaineistona.
Sirpillä ja vasaralla koristeltuihin T-paitoihin pukeutuneet lihaksikkaan näköiset miehet comando-pipo päässään
rutistelivat rynnäkkökivääreitään.
Time-lehteähän tehdään eri painoksia,koskapa ei Suomessa myytävässä saman päivän Timessa moista juttua löytynyt. Spiegel lehdessä samoihin oli
artikkeli ,jossa kerrottiin vanhan Inkojen pääkaupungin olevan maolaississien piirittämä. Cuscossa , joka siis oli tämä kaupunki ei kukaan tiennyt moisesta piirityksestä.
Ystäväni TV-kanavan paikalliskirjeenvaihtaja sai tehtävän. Tuottaa dokumentti kolerasta. Hän vuokrasi pari ruumisarkkua ja värväsi intiaaninuoria kantamaan tyhjiä arkkuja hautausmaalle. Takana Andien lumihuiput
nuoret kertoivat hautaavansa rannikolta vasta tulleet lähisukulaisensa ja tartuntavaaran takia eivät kyläläiset uskalla osallistua hautausmenoihin. Tämä uutisvälähdys meni globaaliin jakeluun osana Peruun kohdistuvaa parjauskampanjaa. Eli kun nyt me kaikki olemme enemmän tai vähemmän manipulaation kohteita , niin sieltä ja täältä ongittujen lume-uutisten levittäminen ei useimmiten kestä kriittistä tarkastelua.
Ohje
- Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
- Kommentit mieluiten omalla nimellä.
- Maksimipituus on 2000 merkkiä.
- Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
- Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.
Kapitalismi tappaa Bangladeshissa
8.5. 2013 – Marko Korvela
Joko hallitusvasemmistolle riittää kokoomuksen kylmä kyyti?
4.4. 2013 – Marko Korvela
Kyproksen lainapaketti ei ratkaise talouskriisiä
27.3. 2013 – Marko Korvela
Marxille tärkeintä oli vapaus
14.3. 2013 – Marko Korvela
Kapitalismin kriisi ja leikkauspolitiikka uhkaavat naisten asemaa
8.3. 2013 – Marko Korvela
Työväenlehtipäivänä suomalaista työtä etsimässä
1.3. 2013 – Marko Korvela
Euroopan sisämarkkinat eivät vaadi unionia
8.2. 2013 – Marko Korvela
Äärioikeiston uhka on viimein otettava tosissaan
31.1. 2013 – Marko Korvela
Suomen työväenvallankumous oli luokkasota
27.1. 2013 – Marko Korvela
Perussuomalainen leikkauslista kertoo puolueen talouspolitiikan juurista
25.1. 2013 – Marko Korvela
Puhe kilpailukyvystä on kapitalistien propagandaa työläisiä vastaan
15.1. 2013 – Marko Korvela
Euroopan uusliberalistinen kehitys uhkaa voimistaa äärioikeistoa
15.12. 2012 – Marko Korvela
Maapallo ei kestä tuotantoa tuotannon vuoksi
30.11. 2012 – Marko Korvela
Vahva hyvinvointivaltio ja hyvä sosiaaliturva lisäävät ihmisten vapautta
23.11. 2012 – Marko Korvela
Perussuomalaisten muutoskeisarilla ei ole vaatteita
11.10. 2012 – Marko Korvela
Näin tavallinen suomalainen köyhtyy tulevana talvena
11.10. 2012 – Erkki Susi
Itä-Kiinan meren konflikti
28.9. 2012 – Erkki Susi
Mediasyrjintä on demokratian polkemista
27.8. 2012 – Erkki Susi
Keskuskomiteasta vauhtia vaalikampanjaan
20.8. 2012 – Erkki Susi
Don Quijotet tuulimyllyjen kimpussa
15.6. 2012 – Erkki Susi
Taas uusi surmatyö hälyttää
1.6. 2012 – Erkki Susi
Tarua ja totta Naton kokouksesta
25.5. 2012 – Erkki Susi
Villejä Nato-hankkeita Pohjolassa
21.5. 2012 – Erkki Susi
Pravdan syntymästä sata vuotta
28.4. 2012 – Erkki Susi
Suomen sanouduttava irti Naton provokaatioista
24.3. 2012 – Erkki Susi
Syyria ja vääristynyt media
16.3. 2012 – Erkki Susi
Ahteen tapaus – vai Rädyn?
9.3. 2012 – Erkki Susi
Nyt harkiten äänestämään
20.1. 2012 – Erkki Susi
Valevetäytyminen Irakista
4.1. 2012 – Erkki Susi
Venäjä-raportin täystyrmäys
27.12. 2011 – Erkki Susi
Presidenttipeli ja Nato
26.11. 2011 – Erkki Susi
Kreikan hallitus sekoitti pakan
4.11. 2011 – Erkki Susi
Libyan Sirte: Uusi Guernica
23.9. 2011 – Erkki Susi
Tervetuloa Tiedonantaja-festivaalille!
16.9. 2011 – Erkki Susi
9/11 herättää yhä kysymyksiä
13.9. 2011 – Erkki Susi
Onko Nato voittanut Libyassa?
31.8. 2011 – Erkki Susi
"...suurta yleisöä kiihotettiin kostonhimoiseen shovinistiseen hurmokseen"
Eipä tuo kauheasti vaatinut mitään kiihottamista. Baseball-matsissa kyllä alkoi ihan spontaanisti "USA USA"-kannustus, kun kesken matsin katsojien joukossa alkoi multimedialaitteiden välityksellä viesti Osaman kuolemasta sana kiertämään. Lopulta jopa pelaajilla vaihtipenkillä oli blackberryt sun muut auki ja sieltä uutisia iskusta luettiin.
Kyllä nuo iskut ovat jättäneet suureen osaan USA:n kansalaisista syvän vihan nyt edesmennyttä Osamaa kohtaan.
Youtubeen hakusanaiksi "usa chant baseball match osama" ja sieltä kyllä näkyy ihmisten spontaani reaktio uutiseen ; eli mitään hallituksen kiihottamista tuon "hurmoksen" saamiseksi ei tarvittu.