Mustan metallin pioneerit

Suomessa on perinteitä mustassa metallissa jo parinkymmenen vuoden takaa.

Eräs kotimaisen black metalin pioneereista on Rovaniemellä perustettu Black Crucifixion, joka on muutama vuosi sitten aktivoitunut uudestaan pitkän hiljaiselon jälkeen. Muun muassa Tuska-festivaalilla esiintynyt yhtye juhlisti 20-vuotista taivaltaan keväällä julkaisemalla sekä vanhaa että uutta materiaalia.

The Fallen One of Flames / Satanic Zeitgeist on kokoelma yhtyeen 1991 tekemistä äänityksistä. Verrattuna moniin aikalaisiinsa Black Crucifixion kuulostaa tässä demojen ja live-osuuksien yhdistelmässä tuoreelta.

Hope of Retaliation on puolestaan 39 minuutin mittainen, uutuuksia sisältävä paketti. Omassa genressään levy edustaa omaperäistä suuntaa, joka hakee monipuolisesti vaikutteita ja yllättää varmasti piintyneimmänkin mustan metallin kuuntelijan.

Black Crucifixionin perustajajäsen, laulaja-kitaristi ja kappaleentekijä Forn vastasi Tiedonantajan kysymyksiin.

Black Crucifixion syntyi Rovaniemellä nuorten miesten halusta purkaa luovuuttaan johonkin, toteaa Forn. / Krista Kekkonen

Tiedonantaja: Tervehdys Forn. Black Crucifixion perustettiin vuonna 1991 Rovaniemellä. Millainen oli Rovaniemen ja Suomen metallikulttuuri-ilmapiiri tuolloin? Mikä riepoi? Mistä motiivi black metalin soittoon lähti?

Forn: Suomi oli tuolloin vielä aikamoisen metallin kehitysmaan maineessa ja ajatus, että 2000-luvun alussa muu maailma kopioisi meillä kehitettyjä Nightwisheja, HIMejä taikka peikko- ja folkmetallibändejä, oli absurdi.

Stone oli jo osoittanut, että kansainvälisen mittapuun täyttävää heviä osataan täälläkin soittaa, mutta vasta sitä seurannut death metal ja black metal -bändien kansainvälistyminen jatkoi Wigwamin ja Hanoi Rocksin hiihtämää latua maailman markkinoille.

Black Crucifixion syntyi Rovaniemellä nuorten miesten halusta purkaa luovuuttaan johonkin. Tuolloin ei ollut vielä nettiä, joten asiat hoidettiin vielä manuaalisesti, vaikka meilläkin oli ensimmäisistä viikoista lähtien kanavat auki maailmalle. Mikään ei sinänsä rieponut, mutta kuten sanotaan ”idle hands are tools of the devil”.

Mitä esikuvia Black Crucifixionilla oli silloin tai tänä päivänä? Oliko yhtyeen alkuaikoina tapana tarkkailla, mitä esimerkiksi Norjassa musiikin saralla tapahtui? Oliko teillä ylipäätään yhteyksiä norjalaisiin mustan metallin yhtyeisiin tai muihin kollegoihin?

Ajansaatossa esiintyy yhä enemmän väärinkäsitystä siitä, että Suomessa oltaisiin otettu vaikutteita Norjan black metal -touhuista, vaikka se olisi ollut käytännössä mahdotonta. Esimerkiksi Black Crucifixion, Beherit ja Impaled Nazarene olivat kaikki levyttäviä yhtyeitä ennen kuin norjan bläkkisbuumi oli edes nupullaan. Ennemminkin vaikutteet ovat jossain määrin voineet siirtyä Suomesta länteen. Meidän aloittaessa Norjassa oli julkaistu vain yksi black metallin piiriin jollain tavalla luettava levy ja se oli Mayhemin esikoinen. Darkthrone soitti tuolloin vielä teknistä death metallia.

Itse olin bändin sekä Fallen Pages -pienlehden tiimoilta tiiviisti yhteyksissä norjalaisen legendaarisen Slayer Magazinen tekijään, joka oli mukana heikäläisissä piireissä, joista nämä nykyään suomalaisia paljon tunnetummat yhtyeet sitten ponnistivat.

Yhteydet eri suuntiin maailmalle olivat tuohon aikaan hämmästyttävän tiiviit. Esimerkiksi Black Crucifixionin ensimmäinen levysopimus itävaltalaisen firman kanssa syntyi siten, että lafkan pyörittäjä oli kuullut demomme levykaupassa Los Angelesissa. Ja tämä oli siis aikaa, jolloin pyöräiltiin pakkasessa postikonttoriin lähettämään lentopostia. Meidänkin vaikutteemme tulivat muun muassa Brasiliasta, Kreikasta ja Kanadasta.

Nykyisin vaikutteet tulevat paljolti muusta kuin metallimusiikista. Itselleni säveltäjänä ja sanoittajana luonto ja siellä retkeily tarjoaa jatkuvaa inspiraatiota. Ja saunassa on syntynyt moni hyvä idea. Muun muassa ajatus tämän bändin perustamisesta.

Tänä vuonna ilmestyi Black Crucifixionin 20-vuotisjuhlalevy. / BC

Black Crucifixion piti takavuosina melko pitkän tauon. Mistä tauko alunperin johtui?

Black metal alkoi suosionsa kasvun myötä varsin pian muuttua irvikuvaksi siitä, mitä se oli ensimmäisinä vuosinaan ollut. Nuorten miesten ehdottomuudella vedimme sitten Black Crucifixionin profiilin erittäin matalaksi samalla kun aloimme Promethean Gift -minialbumin jälkeen tutkia laajempia musiikillisia mahdollisuuksia Promethean-nimellä ja osin uudella miehistöllä.

Siellä taustalla sitten työstimme kaikessa hiljaisuudessa Black Crucifixionin Faustian Dream levyä, joka valmistui vuonna 2006 kymmenen vuoden urakan päätteeksi.

Black Crucifixion tekee tekee levyjä ja keikkailee. Kuinka tärkeää on sinulle keikkailu ja kappaleiden esittäminen liveyleisön edessä?

Tämä aktiivinen livevaiheemme on uusi ilmiö yhtyeen pitkässä historiassa. Kyllä valikoitujen keikkojen soittaminen on voimaannuttavaa, kun yleisö elää mukana ja antaa oman panoksensa tunnelmaan. Sävellän musiikin lähtökohtaisesti levyjä varten ja kestämään aikaa, mutta niiden kappaleiden esittäminen livenä tuo kokonaisuuteen oman hetkellisemmän ulottuvuutensa. Levyillähän bändin soundi sisältää enemmän tunnelmointia, kun taas keikoilla keskitytään enemmän pieksentään, vaikka toki monipuolisia sävyjä sisältäen.

Black metaliin kuuluu satanismi, mutta mikä merkitys sillä on Black Crucifixionin musiikissa tai sinulle henkilökohtaisesti?

Suurin osa black metal -scenen sisältämästä elämänkatsomuksellisesta puolesta on varsin pinnallista, samojen fraasien ja ilmausten kierrätystä vuodesta toiseen. Genren juuret kun kuitenkin ovat Venomissa, jonka tuotanto oli aikamoista sarjakuvasatanismia. Black Crucifixionille vasemman käden polulla on ollut aina suuri merkitys, mutta enää sanoituksissa ei opeteta ja saarnata kuten nuorempana. Kukin eläkööt elämänsä miten haluaa, me olemme eläneet omamme niin kuin olemme lauluissa jo aikoinaan hyväksi esittäneet. Ei ole tarvinnut katua.

Black Crucifixion keikalla to 1.9. Helsingin DOMissa sekä Metalheim-festivaalilla 28.10. Helsingin Nosturissa ja 29.10. Oulun Teatriassa. / BC

Norja nousi uutisotsikoihin heinäkuussa Breivikin joukkomurhan vuoksi. Myös norjalaisesta black metal -historiasta löytyy väkivaltaa ja äärioikeistolaisuutta. Onko black metal jotenkin oikeistolaista musiikkia? Miellätkö genreä ollenkaan poliittisena?

Me emme ole poliittinen yhtye, eikä edustamamme alkuperäinen suomalainen black metal ollut poliittista. Nykyäänhän on äärioikeistolainen aatemaailma vaikuttaa vahvasti scenen alalajeissa, mutta toisaalta taas norjalaisen pioneeriyhtye Mayhemin edesmennyt pääjehu Euronymous julisti olevansa stalinistinen kommunisti. Eli erilaiset ääri-ilmiöt selvästi viehättävät äärimmäisen musiikin tekijöitä. Itse en tuomitse ketään hänen syntyperänsä tai rotunsa, vaan hänen tekojensa kautta.

Breivikhän taas oli äärikristitty fanaatikko, jonkalaisia vastaan me lauloimme jo vuonna 1992 äänitetyssä Serpent of Your Holy Garden -biisissä. Idiootit ovat idiootteja, oikeuttavatpa he sitten tekemisensä millä uskonnollisella tai poliittisella agendalla tahansa.

Black Crucifixion on musiikillisesti omaperäinen ja oman tien kulkija. Onko koskaan ollut paineita muuttaa tyyliä esimerkiksi kaupallisemmaksi tai konemusiikin suuntaan, niin kuin joillekin mustan metallin yhtyeille on käynyt?

Me olemme sikäli onnellisessa asemassa, että bändi on pysytellyt hyvin pienessä mittakaavassa, eivätkä levy-yhtiöiden lakimiehet soittele meille, teemmepä levyä sitten vaikka kymmenen vuotta. Tällaisella musiikilla ei ole tarkoitus maksaa maksalaatikko-ostoksia Siwassa, joten voimme tehdä tätä täysin tinkimättömästi.

Mikä on ollut uran tähän astisin kohokohta?

Sellaiset hetket lavalla, jolloin kaikki toimii ja yleisö on mukana ovat hienoja. Samoin, kun uusi levy on valmis ja on voinut lepuuttaa siltä jonkin aikaa korviaan ja kun sen sitten pistää soimaan. Mitään yksittäistä kohokohtaa on vaikea sanoa. Tämä on ollut pitkä taival, joka jatkuu vielä muodossa tai toisessa pitkään.

Black Crucifixion keikalla to 1.9. Helsingin DOMissa sekä Metalheim-festivaalilla 28.10. Helsingin Nosturissa ja 29.10. Oulun Teatriassa.

Black Crucifixionin kotisivut >>>