Palkansaajien tutkimuskeskuksen erikoistutkija Pekka Sauramo pohti Euroopan rahaliitto EMU:n kohtaloa. Hänen mukaansa EMU:ssa oli jo alunperin niin pahoja valuvikoja, että kriisiytyminen oli enemmän kuin todennäköistä.
Eurokriisiseminaarissa Helsingissä puhunut Sauramo korosti eri euromaiden kansantalouksien eroja ja Saksan roolia euroalueen sisäisen epäreilun aseman hankkimisessa.
– Erot ovat näkyneet muun muassa maiden vaihtotaseiden yli- tai alijääminä. Velkaantuneiden maiden lisäksi Saksa ja sen niin sanottu nuiji naapuria -politiikka ovat näytelleet keskeistä osaa kriisissä.
Saksassa on harjoitettu palkkoja polkevaa politiikkaa, joka on aiheuttanut maan sisäisen devalvaation naapurimaiden kustannuksella. Saksan talouden kasvanut kilpailukyky on ruokkinut kohtalokkaalla tavalla eurokriisin syvenemistä, mistä syy on nyt sälytetty Välimeren maiden ja etupäässä Kreikan niskaan.
Rahaliitto EMU on Sauramon mukaan pohjautunut ennen kaikkea siihen uskoon, että hyvin toimiva kapitalistinen markkinamekanismi takaa hyvän ja vakaan taloudellisen kehityksen. Usko on osoittautunut katteettomaksi. Sauramo ei näekään tulevaisuutta nykyisen kaltaisella rahaliitolla, jolla on ehkä yhteinen valuutta mutta ei sitä tukevia muita rakenteita.
|
| Yksikkötyökustannukset seitsemässä euromaassa (2000=100). Kilpailukyvyt ovat eriytyneet voimakkaasti. Saksan kehitys ei ole ollut sopusoinnussa EKP:n 2 prosentin inflaatiotavoitteen kanssa. / Talous&Yhteiskunta 3/2011 |
|
| Nimellisten palkansaajakorvausten keskimääräinen vuosimuutos (%) vuosina 2000-2010. Saksan palkkapolitiikka on ollut nuiji naapuria -politiikkaa. / Talous&Yhteiskunta 3/2011 |
Pitkän linjan taloustoimittaja ja poliitikko Esko Seppänen kirjoitti parisen vuotta sitten finanssikriisiä käsittelevän kirjan otsikolla Hullun rahan tauti. Nyt näyttää siltä, että tauti ei suinkaan ole laantumassa vaan päin vastoin saanut Euroopassakin entistä hullumpia piirteitä.
Seppäsen mukaan Kreikan osalta velkasaneeraus on välttämätön: velasta pitää saksia pois 50-60 prosenttia.
– Velkasaneeraus ei ole mikään ihmelääke, eikä sen sivuvaikutuksia tiedetä, mutta se tiedetään, ettei nykyinen kriisilääkitys ainakaan toimi, arvioi Seppänen.
Kun ei ole omaa valuuttaa jota devalvoida, voidaan devalvaatio hoitaa sisäisesti. Tämä merkitsee työttömyyttä, palkkojen, eläkkeiden ja palvelujen leikkauksia sekä joissakin maissa maastamuuttoa leivän ja toimeentulon perässä.
– Inflaatio, rahan arvon alentaminen niin että velkojen nimellisarvo säilyy, on todennäköisin ja miellyttävämpi ratkaisu kuin sisäisen devalvaation kuuri, totesi Seppänen.
Hänen mukaansa Suomessakin on paineita sisäiseen devalvaatioon.
– Sixpack on leikkaajien hallitus, eikä oppositiolla oikein ole vaihtoehtoja velkaantumisen kasvulle.
Sauramon esitelmästä voi saada väärän käsityksen. Saksassa ammattimiesten palkat ovat toki kaksinkertaiset Suomalaisiin nähden. Tutkijat yleensä innostuvat indekseistä ja prosenteista, mutta lopulta eurot ratkaisevat.
Euromääräistä palkkatasoa ei tietenkään voi verrata maittain suoraan tunti- tai kuukausipalkkoina, vaan työntekijän palkan hintaa suhteessa tuotteen kokonaiskustannuksiin ja lopulliseen tuottoon eli tuotteen kilpailukykyyn. Tällä tavoin laskettuna saksalainen metallimies lienee noin 15 % halvempi työnantajalleen kuin suomalainen omalle työnantajalleen.
Eikä ole kyse ainoastaan kilpailukyvystä Euroopan sisällä vaan globaalisti, Saksan suorittama sisäinen devalvaatio on paras tapa euro-olosuhteissa lisätä kilpailukykyä. Se ei ota mitään mutta antaa paljon. Toinen tapa on alkaa leikata työaikoja sen mukaan, että työttömyys ei nouse korkeaksi. Olisiko 1% raja sellainen, että sen ylitys alkaisi tiputtamaan tunnin päivittäisestä työajasta ja 2% toisen? Näin useammalle riittäisi töitä koko ajan ja sen puolen kulut minimoituisivat.
Tuo kuva palkkojen noususta on hyvin informatiivinen ja kertoo miksi Saksan talous edelleen porskuttaa, olisipa meillä yhtä viisasta porukkaa. Nytkin kun apeat ajat ovat edessä niin kinutaan lisää kustannuksia firmoille vanhaan malliin kuin ennen suljetun talouden aikaan, todella ajattelematonta.
J. Alexanderssonia lainaten: Euromääräistä palkkatasoa ei tietenkään voi verrata suoraan tunti- tai kuukausipalkkoina Saksan tapauksessa. Mutta suoraa vertailua käytetään porvariston taholta mieluumin halpamaiden tapauksessa, vaikka Kiinan kanssa. Eikö tässä ole talouspoliittisen vedätyksen makua?
Ironian jälkeen voi silti sanoa, että J.A on periaatteessa oikeassa eli työntekijän palkka ei yksin ratkaise vaan työn tuottavuus on tärkeä. Tähän vaikuttaa osaaminen, hyvät raaka-aineet ja kiinteä pääoma ja mahdollisten energiavarojen taitava käyttö. En tiedä mistä J.A. on saanut/laskenut luvun 15%. Sehän tarkoittaisi, että esim. sähkömoottoreiden, pyykinpesukoneiden, autojen, satamanostureiden jne valmistuksen yhteydessä palkkakustannukset olisivat 15% alemmat. Minun ei ole mahdollista asiaa tutkia, mutta jos tuottavuudessa on tuollainen ero niin, rohkea oletukseni on, että ero johtuu välillisesti monikertaisista valmistusmääristä. Kun valmistusmäärät ovat kymmenkertaiset, niin kustannukset väkisinkin alenevat. (Taas meni nurin porvariton teoria nousevista rajakustannuksista). Suomalaiset eivät helpolla pysty kilpailemaan Saksalaisten kanssa esim. sähköporien tuotannossa, saatikka kovametalli poranterien valmistuksessa. Saksassa on vain niin hitosti porukkaa ja kotimaisia - ja ulkomaisia asiakkaita.
Suomalaisten tulee ns. etsiä markkinarakoja ja pitää kiinni menestystuotteistaan eikä metallimiehillä osaamisen tai tuotavuuden suhteen ole mitään hävettävää. Näiden yhteiskuntien tuottamattomuuden syyt ovat ihan toisaalla.
Tämän keskustelun otsikko on jotenkin aika pitkälle johdateltu, enkä siihen täysin yhdy, mutta kun talousasiat kiinnostaa haluaisin jatkaa myös Työeläkeläisen ajatuksesta: ”Toinen tapa on alkaa leikata työaikoja sen mukaan, että työttömyys ei nouse korkeaksi. Olisiko 1% raja sellainen, että sen ylitys alkaisi tiputtamaan tunnin päivittäisestä työajasta ja 2% toisen? Näin useammalle riittäisi töitä koko ajan ja sen puolen kulut minimoituisivat.” Mitä mahdoit tarkoittaa 1% rajalla? Työttömyysprosenttiako?
Sähkömies osuu hyvin analyysisaan muutamiin asian ytimiin. Kun volyymi nousee, yksikköhinta laskee, niin tuotannossa kuin myynnissä. Tuotannontekijöistä ainoastaan työllistämisessä ja palkkauksessa mekanismi toimii toisin :)
Työttömyysprosenttia, sähkömies, työttömyysprosenttiapa juuri. Urho I Suuri muistaakseni aikoinaan julisti hätätilan kun 100'000 työtöntä saatiin aikaan, nyt voitaisiin edetä työn uudelleen jakamisella ilman hätätilaa.
OK Työeläkeläisen ehdotus, että 1% työttömyysprosentti vaikuttaisi työpäivien pituuteen, on kai oikean suuntainen vaikkakin vaikuttaa itse asiassa liian radikaalilta. Koska 1 h pois 7,5…8 h työpäivästä vastaa jo 13..12% työpäivän pituudesta. Mutta voisihan sen tehdä niin, että 1% työttömyysprosentti antaisi x viikon jaksoissa yhden vapaapäivän ja tietysti 2% työttömyys tuplasti.
Toisaalta kiitän J.A:ta positiivisesta palautteesta, mutta kysyn kumminkin missä olosuhteissa tämä pätee: ” Tuotannontekijöistä ainoastaan työllistämisessä ja palkkauksessa mekanismi toimii toisin.”
Kaiken tämän lisäksi haluaisin palata otsikkoon. Sauramo tosiaan kysyi: Miksi EMU epäonnistui? Mitkä ovat EMUn tulevaisuuden vaihtoehdot? Edelleen hän käski erottaa EMUn ensiaputoimet varsinaisen sairauden hoidosta.
Ensinnäkin EMUlla tarkoittaa Euroopan talous- ja rahaliittoa, johon kuuluu mm. Tanska ja Iso-Britannia. EMUlla on olut vaiheita ja sen kolmanteen vaiheeseen kuuluu yhteensä 17 valtiota. EUssahan on yhteensä 27 valtiota. (Tiedot Wikipediasta). Jotenkin minusta tuntuu, että EMUn valuutanvaihdon helppous ja uudet pankkijärjestelmät eivät ole romuttumassa ihan lähiaikoina - isot firmat haluaa pitää ne pystyssä. Tämän takia otsikko ”EMUlla ei ole tulevaisuutta” on turhan raflaava. Sen sijaan voi kai sanoa, että nykyinen velkavetoinen talous on kriisissä ja todennäköinen seuraus on reaalitalouden takapakki Euroopassa. Seurauksena on paljon konkursseja, mutta se ei ole epäluonnollista. Euroopassa on paljon turhaa päällekkäistä toimintaa mm. pankkialalla ja mm. luksustavaroiden tuotannossa.
"Työttömyysprosenttia, sähkömies, työttömyysprosenttiapa juuri. Urho I Suuri muistaakseni aikoinaan julisti hätätilan kun 100'000 työtöntä saatiin aikaan, nyt voitaisiin edetä työn uudelleen jakamisella ilman hätätilaa."
Muistaakseni työttömiä oli silloin 63 000.
Mutta Työeläkeläisen ajatukselle työajan lyhentämisestä työttömyyttä vastaavasti pitää antaa täysi tunustus, siinä on järkeä.
Sitähän ei vastuta kukaan - paitsi yhteiskunnan kuninkaaksi noussut ay-korporaatio - niin että se siitä Työeläkeläisen hyvästä ideasta valitettavasta.
Ei valitettavasta, vaan valitettavasti.
Ruotsissa metalliliitto laati 2009 taloustaantumassa ohjelman tasaveroisesta työajan lyhentämisestä eli palkan alentamisesta siellä missä se oli suinkin tuotantoa häiritsemättä mahdollista, jotta ei syntyisi kahtiajakoa: osalle kenkää, osa jatkaa niin kuin maailmassa ei mitään tapahtuisi. Työväenliikkeen historiassa ainutkertainen solidaarisuuden poikkeus ay-korporativismin tasolla. Kovapalkkaisten etuihin liimautunut ay-korporativismihan on ahnasta kapitalistiakin ahnaampi ja kansantaloudellisesti tuhoisampi, koska sillä on ahneudelleen legitiimit kiristyskeinot.
Jokainenhan meistä ei sähkäri tee 100% teholla joten tunnin vähennys ei tee ihan saman kokoista lovea tuotantoon. Osa työpaikoista vaan tulee lähemmäs sitä tehoa joka riittää. Jos sitten pienempi vähennys riittää niin kokeillaan 0,5 tuntia kunhan vaan saadaan työpaikka jokaiselle entisellä tuntipalkalla. Edes inflaatiopeikko ei suutu tuonkaltaisesta uudistuksesta ja aloita kasvamistaan.
Taidat Matti olla tuossa määrässä oikeassa, niin se muisti pettää.
15.5. 2012 – Juha Säijälä
9.5. 2012 – Tiedonantaja
7.5. 2012 – Tiedonantaja
3.5. 2012 – Tiedonantaja
30.4. 2012 – Tiedonantaja
28.4. 2012 – Tiedonantaja
28.4. 2012 – Marko Korvela
25.4. 2012 – Marko Korvela
23.4. 2012 – Marko Korvela
20.4. 2012 – Tiedonantaja
18.4. 2012 – Tiedonantaja
12.4. 2012 – Tiedonantaja - Lahti
11.4. 2012 – Marko Korvela
2.4. 2012 – Kaija Kiessling
29.3. 2012 – Heidi Rautionmaa
26.3. 2012 – Tiedonantaja
21.3. 2012 – Tiedonantaja
21.3. 2012 – Tiedonantaja
20.3. 2012 – TA-Joensuu
19.3. 2012 – Marko Korvela
16.3. 2012 – Tiedonantaja
15.3. 2012 – Marko Korvela
14.3. 2012 – Marko Korvela
14.3. 2012 – Tiedonantaja
13.3. 2012 – Marko Korvela
8.3. 2012 – Kaija Kiessling
7.3. 2012 – TA-Tampere
6.3. 2012 – Katriina Oinas
5.3. 2012 – Tiedonantaja
28.2. 2012 – Matti Aalto
28.2. 2012 – Marko Korvela
27.2. 2012 – Marko Korvela
23.2. 2012 – Tiedonantaja
22.2. 2012 – TA-Joensuu
20.2. 2012 – TA-Joensuu
20.2. 2012 – Tiedonantaja
Marko Korvela totesi ihan oikein; "Saksassa on harjoitettu palkkoja polkevaa politiikkaa, joka on aiheuttanut maan sisäisen devalvaation naapurimaiden kustannuksella. Saksan talouden kasvanut kilpailukyky..."
Tosiaankin,Saksalla menee lujaa ja vienti vetää. Jopa kiinalaiset ostavat Volkswagen autoja (Kiina yleisin automerkki, tosin valmistettu pääsääntöisesti Kiinassa).
Tästä kannattaisi ottaa opikseen, niin suomalaisen metallimiehen, kuin Kreikan valtionkin.
EMUa on turha syyttää ongelmista. Saksan menestys on luonut vahvan euron. Vahva euro mahdollistaa edulliset lainan korot myös Kreikan kaltaisille tuhlarimaille. Tätä lainaa onkin sitten otettu, otettu ja otettu...
Jos EMUsta luovuttaisiin, saisimme takaisin 15% asuntovelan korot ja suljetut markkinat. Suomi menettäisi silloin paljon vietitulojaa. Taloutemme romahtaisi ja kellää ei olisi enää kivaa.