|
| – Porukat ovat sanoneet, että taisteluhenkeä jäi vielä varastoon eli valmiutta uuteenkin lakkoon on olemassa. / Hannu Oittinen |
Kun metallin kenttä ja liitto asettivat tavoitteeksi kuuden prosentin korotuksen ja 1,5 vuoden sopimuksen, on yhteensä 4,3 prosentin korotus kaksivuotisen sopimuksen puitteissa selvä pettymys. Neljän päivän lakko toi vain pieniä muutoksia verrattuna Metalliliiton valtuustoon viime viikolla hylkäämään sovintoesitykseen.
– Vaikka neuvotteluissa tullaan aina vastaan puolin ja toisin, niin kyllähän kuuden prosentin tavoitteesta annettiin nyt aika paljon periksi. Pientä liikahdusta tapahtui, mutta edelleen ollaan aiemmin sovitun raamitupon puitteissa. Nyt hyväksytty ratkaisu merkitsee sitä, että työntekijäpuoli jää tappiolle, palkkojen ostovoima heikkenee edelleen, sanoo Metso Mineralsin Tampereen tehtaan pääluottamusmies Marko Svärd.
Sopimukseen sisältyvä työttömäksi jäävien lomarahan jaksotuksen poistaminen on tietenkin hyvä asia, mutta se ei voi korvata ansiotason laskua. Toinen hyvä asia on ollut se, että neuvottelujen alkaessa on kerrottu prosenttitaso, josta neuvotellaan.
– Aiemmin ei ole kerrottu sitäkään, eli kentällä ei ole tiedetty, mistä neuvotellaan. Mutta sopimukseen mahdollisesti sisältyvästä ulkopuolisen työvoiman käytön lisäämisestä ei ole kerrottu mitään. Sama koskee paikallisen sopimisen lisäämistä yleensä sopimuskauden aikana, siitäkään ei ole tietoa.
Marko Svärd kertoo, että Metso Mineralsilla (ent. Lokomo) sopimusesityksen hyväksyminen sai aika kitkerän vastaanoton, hurraa-huutoja ei ole kuulunut. Kuuden prosentin korotustavoite ei ollut hatusta vedetty, vaan perustui työläisten arkitodellisuuteen.
– Porukat ovat sanoneet, että taisteluhenkeä jäi vielä varastoon eli valmiutta uuteenkin lakkoon on olemassa. Tähänkin lakkoon lähdettiin innolla, kahden viikon lakkovahtivuorot täyttyivät helposti, Svärd jatkaa.
Hän muistuttaa, että liittokokouksen linja on ollut tavoitella euromääräistä korotusta, sillä prosenttilinja lisää henkilökohtaisia palkkaeroja. Neuvottelijat luopuivat kolmesta keskeisestä asiasta, eli puolitoistavuotisesta sopimuksesta, euromääräisestä tavoitteesta ja lopulta reaaliansiot takaavasta prosenttikorotuksesta. Eikä 150 euron kertakorvaus kahdelle vuodelle jaettuna paljon lämmitä.
– En myöskään usko, että valtion raamitupon lisukkeeksi lupaama verohelpotus auttaa, sillä valtio ottaa omansa pois, verottaja pitää siitä huolen. Polttoaine- ja muut kulutusverot leikkaavat kaikilta prosenttikorotukseen katsomatta.
Metso Mineralsin pääluottamusmies Marko Svärd pitää hyvänä, että liittovaltuusto otti itsenäisesti kantaa aiempaan sovintoesitykseen ja kaatoi sen äänestyksessä.
– Näen merkittävänä sen, että valtuuston jäsenet saivat itse ottaa kantaa sopimukseen. Olin myönteisesti yllättynyt, että neuvottelijoiden kertaalleen suosittelema sovintoesitys kaatui.
Ja kuten Svärd aiemmin sanoi, Metso Mineralsin tehtaalla Tampereella on lakkovalmiutta varastossa.
Vähän tylsää näihin trollauksiin on vastailla, mutta yritetäänpäs vielä kerran:
Saksassa suoritettu sisäinen devalvaatio on todellakin kasvattanut maan kilpailukykyä, mutta se on tapahtunut työtätekevän väestön kustannuksella. Koko maalle kyseinen kehitys ei ole hyvinvointia tuonut, koska aina leikkaustarpeiden ilmetessä on leikattu työntekijöiltä, ja annettu työnantajien pitää hulppeat palkkansa ja bonuksensa. Sitten on tietysti sisäisen devalvaation toinen puoli, eli julkisten palveluiden leikkaukset. Niiden vaikutukset kohdistuvat rankimpina nimenomaan köyhempiin ihmisiin, joilla ei ole varaa siirtyä yksityisten palvelujen käyttäjiksi.
Ja jos et muuten ole Sakke sattunut kuulemaan, niin Saksassahan on nyt ollut joitakin vuosia käytössä Hartz IV -lainsäädäntö, jonka tarjoama sosiaaliturva takaa, että jokainen sen piiriin vajonnut köyhä taatusti myös pysyy köyhänä loppuikänsä – kuten lapsensakin. Että semmoista kasvua ja hyvinvointia.
Heikki Ketoharju maalasi synkän kuvan nyky-saksasta, "Koko maalle kyseinen kehitys ei ole hyvinvointia tuonut, koska aina leikkaustarpeiden ilmetessä on leikattu työntekijöiltä, ja annettu työnantajien pitää hulppeat palkkansa ja bonuksensa."
Väärin, Saksassakin ollaan nosteettu palkkoja vertailuajanjaksona, mutta vai 1,4 kertaiseksi, kuin esim Suomessa 1,7. Saksa on kyennyt paremmin pitämään palkkamaltin ja nostamaan niita suhteessa todelliseen tuottavuuden nousulle. Suomessahan ollaan nostettu palkkoja enemmän kuin tuottavuuden nousu on ollut (tästä taisi Jorma Ollila puhua juuri).
Saksa on siis säilyttänyt paremmin kilpailukykyänsä kuin Suomi. Ja tämä näkyy vientitilastoissa.
Työnantajat eivät ole saaneet sen kummemmin pitää tai menettää voittojaan, kuin ennekään.
Yrittämiseen sisältyy aina suuri riski. Joissain tilanteissa yritys tuottaa voittoa, joissain tappiota. Täällä TA:n sivuilla joillakin kirjoittajilla on se käsitys, että yritykset tuottavat aina vain voittoa ja ei koskaan tappiota.
Kannattaa tutustua eri yritysten tilinpäätöksiin, esim Talousanomien sivuilta:
http://www.taloussanomat.fi/yritykset/
-ei ne kaikki voittoa tuota, liian moni tuottaa myös tappiota, se kannattaa muistaa yrittäjää kadehtiessa, Heikki.
Heikki Ketoharju, ei tarvitse ihmetellä, jos Saksassa on pitänyt pitää "vyö kireällä". Siellä on laitettu 1400miljardia € pelkästään siihen liityneen "itäisen paratiisin" saattamiseksi muun Saksan tasolle viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Viimekesänä siellä ajelleena en kyllä havainnut mitään "kurjuutta" vaan hyvinhoidettuja maaseutuja ja kaupunkeja. Se ei ole kovin yleistä vielä siitä itäänpäin kulkiessa.
15.5. 2012 – Juha Säijälä
9.5. 2012 – Tiedonantaja
7.5. 2012 – Tiedonantaja
3.5. 2012 – Tiedonantaja
30.4. 2012 – Tiedonantaja
28.4. 2012 – Tiedonantaja
28.4. 2012 – Marko Korvela
25.4. 2012 – Marko Korvela
23.4. 2012 – Marko Korvela
20.4. 2012 – Tiedonantaja
18.4. 2012 – Tiedonantaja
12.4. 2012 – Tiedonantaja - Lahti
11.4. 2012 – Marko Korvela
2.4. 2012 – Kaija Kiessling
29.3. 2012 – Heidi Rautionmaa
26.3. 2012 – Tiedonantaja
21.3. 2012 – Tiedonantaja
21.3. 2012 – Tiedonantaja
20.3. 2012 – TA-Joensuu
19.3. 2012 – Marko Korvela
16.3. 2012 – Tiedonantaja
15.3. 2012 – Marko Korvela
14.3. 2012 – Marko Korvela
14.3. 2012 – Tiedonantaja
13.3. 2012 – Marko Korvela
8.3. 2012 – Kaija Kiessling
7.3. 2012 – TA-Tampere
6.3. 2012 – Katriina Oinas
5.3. 2012 – Tiedonantaja
28.2. 2012 – Matti Aalto
28.2. 2012 – Marko Korvela
27.2. 2012 – Marko Korvela
23.2. 2012 – Tiedonantaja
22.2. 2012 – TA-Joensuu
20.2. 2012 – TA-Joensuu
20.2. 2012 – Tiedonantaja
Verratkaapa tätä metallin 6% vaatimusta graafeihin artikkelissa "EMU:lla ei ole tulevaisuutta".
Siinä osoitetaan, että saksalainen palkkamaltti toikin kasvua ja hyvinvointia koko maalle. Saksa on parantanut kilpailukykyään nimenomaan pitämällä palkankorotukset maltillisina, kuten Marko Korvela happamasti toteaa; "Saksassa on harjoitettu palkkoja polkevaa politiikkaa, joka on aiheuttanut maan sisäisen devalvaation naapurimaiden kustannuksella. Saksan talouden kasvanut kilpailukyky..."
Kuka vielä kannattaa metallille 6% palkankorotusta?