|
| Katerina Kitidi ja Aris Chatzistefanou ovat ohjanneet dokumentin, joka käsittelee Kreikan velkakriisiä marxilaisesta näkökulmasta. / owni.eu |
Kreikassa ja Italiassa ei enää ole kyse pelkästään talouskriisistä vaan vakavasta demokratian kriisistä, pohtii kreikkalainen toimittaja ja elokuvaohjaaja Aris Chatzistefanou.
– Aikaisemmin Kreikassa oli sentään demokraattisesti valittu pääministeri. Nykyinen pääministeri on entinen Euroopan keskuspankin varapääjohtaja, ja hänen myötä Kreikassa on siirrytty demokratiasta rahanvaltaan, hän kuvaa George Papandreoun jälkeen valtaan noussutta Loukas Papadimosta.
Chatzistefanoun mukaan voidaan tietysti väittää, että Papadimoksen valinta oli laillinen ja kaikin puolin menettelytapojen mukainen.
– Mutta tämä ei poista sitä tosiseikkaa, että Kreikassa vallitsee rahoitusmarkkinoiden harjoittama velkadiktatuuri.
Aris Chatzistefanou vieraili Helsingissä marraskuussa Lens Politica -festivaalilla yhdessä ohjaajakollegansa Katerina Kitidin kanssa. Festivaaleilla nähtiin kaksikon ohjaama tuore Debtocracy-dokumentti, joka käsittelee Kreikan velkakriisiä marxilaisesta näkökulmasta.
Kreikan julkinen sektori on kooltaan Euroopan unionin keskitasoa. Julkisen talouden menot eivät siis selitä maan talouden velkaantumista.
Aris Chatzistefanou myöntää, että Kreikan kansantaloudessa on toki omiakin ongelmia. Näistä keskeisin on hänen mukaansa verotuksen vääristymä. Kreikka on veroparatiisi, mutta ei suinkaan rivikansalaisille. Veroja välttelevät liike-elämä sekä kaikkein rikkain kansanosa.
Ongelmia tuottavat myös laajamittainen korruptio sekä rahojen tuhlaaminen asevarusteluun ja armeijan ylläpitoon. Kreikalla on suhteessa bruttokansantuotteeseen EU:n suurin puolustusbudjetti.
Chatzistefanou korostaa, että Kreikan velkaongelmat eivät suinkaan palaudu maan kansantalouden sisäisiin tekijöihin. Hänen mielestään Euroopan unioni ja sen talous- ja rahaliitto EMU ovat rakenteita, jotka mahdollistavat euroalueen sisäisen riiston. Yhteisen valutaan alueelta puuttuu keskittynyt hallinto, joka kykenisi tasapainottamaan sen sisäisiä eroja.
Chatzistefanoun mukaan EU:ssa kilpailukykyinen keskus pystyykin riistämään laita-alueita. Velkataakkaa kasataan perifeeristen talouksien, kuten Kreikan niskoille. Saksa on dumpannut palkkoja ja kasvattanut kilpailukykyään sisäisellä devalvaatiolla. EMU:n rakenteelliset ongelmat näyttäytyvät nyt kansantalouksien välisinä ristiriitoina.
– Euroalueella suurempi talous pärjää ja voi polkea pienempiä talouksia. Esimerkiksi Saksa on tuhonnut Kreikan teollisuutta, toteaa Chatzistefanou.
Politiikan tutkija Eric Toussaint esittää Debtocracy-dokumentissa osuvan vertauksen:
– Euroopan unionin talouskriisi on seurausta unionin epäsuhtaisesta rakenteesta. Tilannetta voi verrata siihen, että samaan nyrkkeilykehään laitetaan Muhammed Ali ja joku puulaakitason höyhensarjalainen ja katsotaan kumpi voittaa.
|
| Kreikka ei pysty maksamaan valtavaa velkataakkaansa, vaikka uusi hallitus tekisi mitä ihmetemppuja hyvänsä. / Debtocracy |
Aris Chatzistefanou ei usko mihinkään salaliittoteorioihin, mutta Euroopan velkaantuneissa maissa kytee hänen mielestään todella vakava uhka demokratialle: kansanvalta vähenee entisestään samalla kun pankkien valta kasvaa.
Myös radikaali oikeisto yrittää käyttää tilannetta hyväkseen. Kreikassakin Papadimoksen uuteen kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen kuuluu nationalistinen ja populistinen LAOS-puolue, jonka politiikkaa voi luonnehtia myös äärioikeistolaiseksi. Kreikassa on runsaasti siirtolaisia, joiden asema talouslaman myötä on käynyt tukalaksi.
Toisaalta Chatzistefanoun mukaan LAOS tekee tällä hetkellä tyhmää politiikkaa. Lähtemällä mukaan hallitukseen puolue samalla tukee Euroopan unionin, keskuspankin ja IMF:n troikan kuripolitiikkaa, mikä syö sen mahdollisuudet tehdä omaa populistista propagandaa.
– Kreikan pitkä ja vahva vasemmistolainen perinne on ainakin toistaiseksi pitänyt massat pois oikeiston kannattajista, arvioi Chatzistefanou.
Hänen mukaansa kansainvälinen torien liike on elvyttämässä vanhaa kreikkalaista demokratian käytäntöä, missä keskustellaan toreilla ja turuilla poliittisista kysymyksistä. Chatzistefanoun mukaan jää vielä nähtäväksi, nouseeko torien liikkeestä jonkinlainen uudenlainen, laajempi demokratia.
Kreikka ei pysty maksamaan valtavaa velkataakkaansa, vaikka uusi hallitus tekisi mitä ihmetemppuja hyvänsä, arvioi Aris Chatzistefanou. Esimerkiksi Debtocracy-dokumentissa vaadittu velkojen uudelleenjärjestely ei auta mainittuihin Euroopan unionin rakenteellisiin ongelmiin pätkääkään.
Nyt riskinä on, että pankkidiktatuurin harjoittama kuri- ja leikkauspolitiikka ajaa ihmisten toimeentulomahdollisuudet ja esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut niin alas, että tilanne uhkaa jo ihmishenkiä.
– Näkymä Ateenan keskustassa ei poikkea kehittyvien maiden vastaavasta: nälkäisiä, kodittomia, sinne tänne kuljeskelevia varattomia ihmisiä kaikkialla. Eräskin varaton eläkeläisnainen kommentoi, että ostaa joko lääkkeitä tai ruokaa, molempiin ei ole varaa, toteaa dokumentissa haastateltu Nikitas Kanakis Doctors of the world -järjestöstä.
Chatzistefanou pelkää, että Kreikka voi ajautua humanitaariseen kriisiin. Hänen mukaansa nyt olisi ensiarvoisen tärkeää, että kreikkalaiset ottaisivat velkakriisissä aloitteen takaisin omaan haltuun.
– Poliittisten ratkaisujen löytäminen vaatii kansan väliintuloa: ihmisten on otettava kohtalonsa omiin käsiinsä, sanoo Chatzistefanou.
Debtocracy-dokumentissa esitetään kolmen askeleen ohjelmaa, jolla Kreikka voisi päästä tielle ulos velkakriisistä ilman valtavia uhrauksia ja jopa väkivallan kierrettä.
– Ensinnäkin velkojen maksu pitää lopettaa, jotta ihmisten välittömälle kärsimykselle saadaan loppu. Toiseksi Kreikan pitää ottaa takaisin oma rahapoliittinen valtansa. Tästä seuraa todennäköisesti pankkisektorin romahtaminen, mutta toisaalta Kreikan pankit ovat tälläkin hetkellä kuin eläviä kuolleita, joita valtio pitää keinotekoisesti hengissä.
Näiden lisäksi Chatzistefanou ehdottaa pankkisektorin sosialisoimista Islannin malliin.
– Islannissa 85 prosenttia pankeista romahti. Koska Islanti ei ole euromaa, myös valuutta voitiin devalvoida. Ylipäätään Islannissa tehtiin kaikki suurin piirtein päinvastoin kuin mitä uusliberalistiset talouspropagandistit vaativat, hän muistuttaa vaihtoehtojen olemassaolosta.
|
| Kansa on Kreikassa osoittanut mieltään leikkauksia vastaan. Kuva Ateenasta opiskelijoiden mielenosoituksesta 15. syyskuuta. / Odysseas Paparounis |
Eräät laitavasemmiston edustajat ovat vaatineet Kreikan velkakapinaliikkeeltä radikaalimpia vaatimuksia. Debtocracy-elokuvan tekijätiimiäkin on syytetty siitä, että he ovat vain puolustamassa kansallista kapitalismia kun pitäisi ajaa kansainvälisiä ratkaisuja ja koko kapitalismin kumoamista.
Aris Chatzistefanou sanoo olevansa vakaumuksellinen internationalisti. Toisaalta globaalin kapitalismin vallan aikana on myös käytettävä kansallisvaltion suomia työkaluja ja suojeltava kansaa markkinoiden mielivallalta.
– Päätavoitteena ei tule olla Kreikan kapitalistien pelastaminen, vaan samalla pitää esittää koko järjestelmän kritiikkiä. Siirtyminen kapitalismista johonkin muuhun ei kuitenkaan ole mahdollista nopeasti. Yhteiskunnan akuutit ongelmat pitää ratkaista, mutta samalla tavoitella jotakin kapitalismin tuolla puolen olevaa. Sinne päästäkseen on aluksi otettava pienempiä askeleita, toteaa Chatzistefanou.
Debtocracy-dokumentti YouTube-palvelussa >>>
"On pään pensaasen pistämistä syyttää pankkeja tai kapitlismia nykysestä tilanteesta."
On silkkaa tyhmyyttä väittää, ettei niillä ole mitään tekemistä nykyisen tilanteen kanssa.
"ei muuta kreikkalaiset kuin ottakaa kunnon askel ja hypätkää rotkon reunalta vapaaseen pudotukseen ja katsokaa mitä on edessä kun putous loppuu."
Oletko ajatellut itse kokeilla joskus samaa? Mitä mahtaakaan löytyä rotkon pohjalta vapaan pudotuksen jälkeen?
"Kreikkaiset menkääpä peilin eteen ja katsokaa, siellä se syyllinen on, jos syö enemmän kuin tienaa käy juuri kuin sille "huittisten hullulle miehelle"."
Kerropas Sillanpää, kun olet noin erinomaisesti perillä Kreikan kansantalouden rakenneanalyysista, miten siellä valtion verotulo rakentuu.
Kerro ihan yksiselitteisesti, kuka ja ketkä Kreikassa maksavat veroja ja kuinka paljon ja minkälaisessa suhteessa eri tulonmuodostusten verotusperusteita vertaillen. Ei sen kummempaa. Tämä on sinulle helppo ja yksinkertainen informatiivinen valistusjuttu, koska olet perehtynyt syvimpiä syövereitä myöten kreikkalaiseen kansantalouteen. Pystyt selvittämään sen parilla lauseella. Odotamme infoasi.
J.Alexandersson, ei siihen tarvita sen kummempia analyysejä kuin muistelee meidän oman 90-luvun alun laman syitä ja seurauksia. Silloin Suomen löyhäkätiset poliitikot vapauttivat lainahanat tiukasta säännöstelystä ja "juhlapöytä" oli valmis. Pankit tekivät vain työtään eli lainasivat rahaa ulos ja ottivat ulkomailta lisää kun omat varannot eivät piisanneet. Niinkuin nuotanvedossakin käy, että pää tuli vetävän käteen, niin kävi lainaruletissakin. Lainat on maksettava joskus takaisinkin. Velka on veli otettaessa ja velipuoli maksettaessa! Meillä silloin "hoito" oli helppoa devalvoimalla ja koko kansa maksoi, nekin, joilla ei ollut velkaa.
Edelläkuvattu on myös käynyt nyt Kreikassa, se vain on ongelmana, että Euroa ei käytännössä voi devalvoida vaan nyt unionin poliitikot etsivät keinoja jottei Kreikkaa asetettaisi konkurssiin. Kaikki kreikkalaiset eivät vielä näytä tajuavan tilannetta, vaan lakkoilemalla vain vähentävät tuotantoa=verotuloja ja maksuvaraa. Siitä vertaukseni kuilun reunalta hyppäämisestä. Kreikkahan pääsi Euroon mukaan tilastojaan vääristelemällä=väärentämällä, suomeksi valehtelemalla.
Islantilaiset ovat ymmärtäneet, että vaikka hauskaa on ollut, niin juhlien laskukin pitää maksaa. He ovat nyt kiipeämässä takaisin pinnalle. Huonoimmat pankit konkurssissa ja muita tuetaan valtion/kansan varoin devalvoimalla.
Kun tuossa edellä sanoin ettei Euroa voi devalvoida, niin se on sikäli väärin, että kyllä devalvaatio on mahdollinen teoriassa, mutta käytännössä mahdoton. Kaikki Euromaat eivät vain tahdo osallistua Kreikan pelastamiseen tällä tavoin.
Toivottavasti viikonlopun aikana eu-päättäjät tekevät viisaita päätöksiä Kreikan pelastamiseksi.
8.5. 2012 – Tiedonantaja
26.4. 2012 – Sami Laaksonen
11.4. 2012 – Juha Säijälä & Maarit Haataja
28.3. 2012 – Tiedonantaja
27.2. 2012 – Tiedonantaja
15.2. 2012 – Reijo Sutinen
31.1. 2012 – Tiedonantaja
19.1. 2012 – Tiedonantaja
14.1. 2012 – Mark Waller
4.1. 2012 – Hannu Oittinen
3.1. 2012 – Marko Korvela
21.12. 2011 – Sami Laaksonen
15.12. 2011 – Tiedonantaja
15.12. 2011 – Tiedonantaja
12.12. 2011 – Tiedonantaja
30.11. 2011 – Marko Korvela
17.11. 2011 – Marko Korvela
24.9. 2011 – Erkki Susi
21.9. 2011 – Erkki Susi
21.9. 2011 – Tiedonantaja
16.9. 2011 – Tiedonantaja
16.8. 2011 – Tiedonantaja
8.8. 2011 – Yrjö Hakanen
2.8. 2011 – Iida Ylönen
28.6. 2011 – Tiedonantaja
9.6. 2011 – Marko Korvela
19.5. 2011 – Sami Laaksonen
23.4. 2011 – Mark Waller
23.3. 2011 – Tiedonantaja
14.3. 2011 – Marko Korvela
28.2. 2011 – Riia Colliander
16.2. 2011 – Tiedonantaja
11.2. 2011 – Marko Korvela
8.2. 2011 – Mark Waller
3.2. 2011 – Sami Laaksonen
1.2. 2011 – Erkki Susi
Näyttää tätäkin juttua lukiessa, että Kreikkalaiset eivät tajua vieläkään missä on vika ja kysymys. On pään pensaasen pistämistä syyttää pankkeja tai kapitlismia nykysestä tilanteesta. Kreikkaiset menkääpä peilin eteen ja katsokaa, siellä se syyllinen on, jos syö enemmän kuin tienaa käy juuri kuin sille "huittisten hullulle miehelle".
Viimeisenä otsikkona oli "pienin askelin irti kapitalismista", ei muuta kreikkalaiset kuin ottakaa kunnon askel ja hypätkää rotkon reunalta vapaaseen pudotukseen ja katsokaa mitä on edessä kun putous loppuu.