Yleislakolla yksilöstä joukon tasolle
Maarit Haataja – 29.03.2011
|
| Maaliskuussa 1956 nähtiin Suomen itsenäisyyden ajan ainoa varsinainen yleislakko. / Arkisto |
Suomessa alkoi itsenäisyysajan ensimmäinen ja toistaiseksi viimeiseksi jäänyt yleislakko 1. maaliskuuta 1956, 55 vuotta sitten, kestäen 20 päivää.
Lakon puhkeamiseen vaikutti ajan myötä vinoutunut talouspolitiikka sekä viime kädessä taloudellisen valtalain kumoutuminen ja siitä seuranneet MTK:n hinnankorotukset. Toisesta maailmansodasta ja sotakorvausajasta vaikuttanut säännöstely päättyi tammikuussa 1956, koska eduskunnan määrävähemmistö oli vuoden 1955 lopussa äänestänyt valtalain yli vaalien.
Taloudelliseksi valtalaiksi kutsuttiin vuosina 1941-1955 voimassa ollutta lakia talouselämän säännöstelemisestä poikkeuksellisissa oloissa. Palkankorotusvaatimuksen syynä oli hintasäännöstelyn loppumisen jälkeen nopeasti noussut hintataso. Etenkin kotimaisen ruoan hinta nousi, myös vuokria korotettiin. Elinkustannukset olivat nousseet kahdessa kuukaudessa seitsemän prosenttia. Työantaja kieltäytyi SAK:n vaatimasta 12 markan (nykyrahassa 0,31 euroa, joka vastasi silloisilla tuntipalkoilla 6-10%:n korotusta) yleiskorotuksesta tuntipalkkoihin.
– Yleislakko oli suomalaisen yhteiskunnan demokratisoitumisen tulosta. Koko sodan jälkeisen ajan oli yhteiskunta demokratisoitunut ja silloisen Neuvostoliiton vaikutus tässä oli merkittävä. Toisaalta kymmenen vuoden aikana porvaristo oli myös koonnut rivejään ja uskoivat olevansa tilanteessa jossa voivat sanella ehtonsa vallanpitäjänä yhteiskunnan suunnan näyttäjänä, kertoo ay-liikkeen konkari Pertti Haverinen lakon taustoista.
Ay-liike työmaiden taisteluvoimana
Tavallisista palkkalakoista poiketen yleislakko määritellään lakon strategiseksi muodoksi. Ammattiyhdistysliikkeessä sitä pidetään kaikkein äärimmäisimpänä menetelmänä ajaa jäsenistön tai järjestön omia etuja. Yleislakossa kaikki tai suurin osa järjestäytyneistä työntekijöistä kieltäytyy työstä.
Työtaisteluja tutkineen Matti Savolan mukaan ammattiyhdistysliikkeen synty voidaan eräässä mielessä johtaa lakoista, sillä ammattijärjestöt muodostettiin lakkojen tehostamiseksi ja toisaalta niiden tarpeettomaksi tekemiseksi.
– Yleislakko oli ennen kaikkea ay-liikkeen merkityksen kohottaja, se ei kohonnut poliittisen vallankumousliikkeen kärkeen. Sitä ohjasivat reformistiset tavoitteet, eivät työläisten vallanottamiseen tähtäävät tavoitteet. Sillä oli kuitenkin erittäin suuri merkitys yhteiskunnan kehittymiseen hyvinvointivaltioksi. Se antoi ay-liikkeelle oikeuden vuosikymmeniksi esittää vaatimuksia ja tavoitteita yhteiskunnan muuttamiseksi työtätekevien tavoitteiden mukaiseksi. Toteutuneet tavoitteet olivat kutenkin loppukädessä kiinni kulloisestakin luokkataistelutilanteesta, Pertti Haverinen miettii.
Paavo Seppäsen tutkimuksesta (1958) käy ilmi, että työväenliikkeen mukana työmaille tuli uusi voimatekijä – ammatillisesti järjestäytynyt joukko, joka syrjäytti työnantajavaltaisuuden ja toi tilalle osapuolten välisen tasavertaisuuden. Painopisteen siirtyminen yksilöstä joukon tasolle merkitsi myös työnantajan ja työntekijän välisen jännitystilan järjestäytymistä. Mahtaviksi järjestöiksi kasautunut taisteluvoima antoi periaatteessa mahdollisuuden myös työntekijävaltaisen työsuhteen olemassaoloon. Voimakas ammattiyhdistys saattoi sanella työehdot samaan tapaan kuin määräävä työnantaja työnantajavaltaisuuden vallitessa.
– Ammattiyhdistyksen vaikuttamien työntekijän oikeuksiin on periaatteellisesti pysynyt samanlaisena kuin yleislakon aikanakin. Eroja on toimintatavoissa, nyt ollaan eriydytty eri alojen ja keskusjärjestöjen sekä toimialojen mukaisiksi toimiksi. Mikäli löytyy poliittinen tavoite ja tarve niin ay-liikkeen vaikuttaminen nostaa yleislakon aikaisen hengen näkyviin. Tästä on esimerkkinä monissa Euroopan maissa olleet mielenosoitus- ja kansannousuntyyppiset tapahtumat finanssikriisin yhteydessä, Haverinen kertoo.
|
| – Yleislakko on mahdollinen ja jopa todennäköinen, pohtii Pertti Haverinen. / TA-arkisto |
Yleislakon aika on aina
Työväestön ryhmän kiinteyden edellytyksenä on Suomessa pidetty toisaalta tehdasyhteisöjä, toisaalta paikallisuutta: pienyhteisö lujitti jäsentensä yhteenkuuluvuutta.
Ulospäin se kommunikoi työväenliikkeen ja -aatteen yhteisellä kulttuuripääomalla. Siten erilliset pienyhteisöt saattoivat liittyä laajaksi voimaksi, sillä ne kaikki ammensivat yhteenkuuluvuutta samoista perinteistä. Työväenyhteisöjen voimakkuus johtui yhteenkuuluvuuden tunteesta sekä paikallisella että yleisellä tasolla.
– Yleislakon aika on kapitalistisessa yhteiskunnassa aina. Mutta sen toteuttamiseksi tarvitaan yhteiskunnallinen tilanne jossa luokkataistelu tilanne on kärjistynyt ja voimasuhteet mahdollistavat tällaisen toimenpiteen. Se vaatii myös riittävän voimakasta johtoa, sekä poliittisessa järjestelmässä että ay-liikkeessä asian taakse. Näiden tulee olla yhdistettynä joukkoliikkeen tavoitteisiin, Pertti Haverinen muistuttaa.
Vuoden 1956 yleislakon aikainen yksimielisyys ja sen loppuvaiheessa esiin tullut punaisen ja valkoisen Suomen vastakohta osoittivat vielä kerran, että jonkinlainen työväelle yhteinen arvomaailma, työväenaate, vielä eli ihmisten mielissä.
– Yleislakko on mahdollinen ja jopa todennäköinen. Hajanaisuus voi olla ohi hetkessä kun tilanne tulee.
Keskustelua
Lisää hintakatoista englanninkielellä:
"Koko sodan jälkeisen ajan oli yhteiskunta demokratisoitunut ja silloisen Neuvostoliiton vaikutus tässä oli merkittävä. "
Nyt taas lipsahti sammakko SKP kynäveikoilta.
Mitenköhän Neuvostoliitto on edistänyt Suomen demokratisoiotumista?
Miten diktatuuri ylipäätään voi edistää omaa tai muiden demokratisoitumista.
Paitsi varoittavana esimerkkinä, tietysti.
Yleislakko ei Maarit ollut demokratisoitumisen tulosta vaan päin vastoin yhden ryhmän voimatoimi muita vastaan. Demokraattiset toimet hoidetaan demokraattisesti valittujen toimijoiden toimesta, ei etujärjestöjen.
Yleislakko 1950 luvulla oli turha voimannäyttö, sen aiheuttama hintojen korotus söi tuloksen niiltä jotka silloin saivat tuon korotuksen vajaassa vuodessa ja aiheutti vastaavan tappion niille joiden tulot eivät nousseet. Jos AY-liike vetoaa demokratiaan on sen aina puhuttava koko kansasta eikä vain omista jäsenistään, muutoin se ei demokraattisuudessaan eroa pursi- tai metsästysseuroista millään lailla.
Ennen euroa oli aika jolloin voitiin tehdä vähän niin kuin haluttiin, AY-liikkeen mokat voitiin korjata devalvaatiolla. Nyt on enää sisäinen devalvaatio, jonka ainoa korjaus on hintojen ja verojen nosto jos tuottavuuden nousu ylitetään. Työväenliike ei näköjään ole euroaikana oppinut mitään vai onko täällä TA:n palstalla tavallistakin suurempia puupäitä.
Yleislakosta ei seuraisi mitään hyvää jos ei lasketa mahdollista AY-johtajien kilvenkiillotustarvetta. Kaikki muu tuottaisi todellisuudessa vain vahinkoa taloudelle eli meille. Parempi miettimisaihe olisi miten me globalisoituneessa maailmassa pystymme pitämään entisen elintasomme suurten kehittyvien maiden Kiinan ja Intian nostaessa elintasoaan? Se on haaste johon joudumme vastaamaan lähivuosina, se on paljon vaikeampaa kuin 3% palkankorotus. Se tarkoittaa pelastumista ehkä puoleen laskevalta elintasolta tähän päivään verrattuna.
Jos yhtenäisyyttä haetaan niin syy jonka puitteissa se on löydettävissä on yllä. Me emme saa hukata sitä etsikkoaikaa joka jo on alkanut, nykyisessä tilanteessa pienikin häiriö elintarviketuotannossa tai energiansaannissa aiheuttaa valtaisia hinnanmuutoksia maailman markkinoilla. Kulutuskasvu on monella tapaa saavuttanut ne rajat johon yleisesti voimme päästä.
Yleislakko olisi hirttoköyden kiinnittämistä!
"Yleislakko 1950 luvulla oli turha voimannäyttö..."
Yleislakko oli sen ajan keino selvitä niistä vääristymistä, joita yhteiskuntaan oli syntynyt sotien jälkeen. Jonkinlainen purkautuminen oli väistämätön ja siksi yleislakkoa pidä mennä väittämään turhaksi, vaikka työntekijöiden alkuperäiset tavoitteet vesittyvätkin inflaation myötä. Yleislakko alkoi palkkavaatimuksista, mutta sen merkitys oli paljon syvempi. Esimerkiksi ennen yleislakkoa Suomessa ei ollut kunnollista työriitojen sovitteluelintä. Samoin pitkään tupo-kauteen johtanut kehitys alkoi tavallaan yleislakosta.
Aihetta käsittelevä väitöskirja löytyy tuolta:
Yleislakko/lakko on todella järeä ase, joka kyllä kuuluu demokraattisen valtion jäsenien repertuaariin. Siinä voi vain käydä helposti, että kun uhotaan ja halutaan "näyttää herroille/kapitalistille" niin "ammutaan omaan jalkaan"! Malliesimerkkinä on viimeiset paperin lakot ja työsulut lisättynä Venäläisten puutullikikkailulla vei monta hyväpalkkaista työpaikkaa Suomesta!
Vaikka täälläkin ylistetään vuoden -56 yleislakkoa niin lopputulos oli, että saatiin uhota, mutta palkankorotukset söi nopeasti kohonneet hinnat. (toistan nyt varmuudenvuoksi jos muualla aijemminsanottua ei ymmärretty)
Emme elä enää Kekkosen ja Markan aikaa, jolloin ylisuuret palkankorotukset (viennin ehtyminen) nollattiin devalvoimalla.
"
Mitenköhän Neuvostoliitto on edistänyt Suomen demokratisoitumista?
"
Neuvostoliitto auttoi paljonkin siinä että saatiin saksalais - suomalaiset lahtarit aisoihin. Se oli sitä oikeaa demokratian luomista, saatiin vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa.
Ei tarvinnut Aapelinkaan lähteä uudelleen vankilaan vaan sai huolehtia kunnolla perheestään.
Sodan jälkeen vasemmisto ja ay-liike saivat kunnolliset toimintamahdollisuudet pitkän illegaalisen kauden jälkeen. Vuoden 1956 yleislakko oli ehdottoman tarpeellinen ja omalta osaltaan vauhditti suomalaisen hyvinvointivaltion kehitystä erityisesti 1950-1960-lukujen vaiheessa. Aiheesta on tehnyt hyvää tutkimusta esimerkiksi Päivi Uljas, jotain juttua on tässä Tiekkarin vanhassa artikkelissakin:
http://www.tiedonantaja.fi/vanha-arkisto/2...
Nyt taitaa Matti Aalto taas nähdä pikku-ukkoja väittämällä, että -50 luvulla "Neuvostoliitto auttoi paljonkin siinä että saatiin saksalais - suomalaiset lahtarit aisoihin!"
-Voisitko Matti nimetä nuo lahtarit, kun itse en niitä muista, vaikka olen -50 luvulla elänytkin
Se mitä NL sai meillä aikaan ei liittynyt mihinkään demokratiaan eikä tasa-arvoon vaan maan pienenemiseen ja elintason väliaikaiseen laskuun sekä muutaman kymmeneen tuhanteen kaatuneeseen ynnä moninkertaiseen määrään invalideja. Ilman neukkuja me olisimme pärjänneet paljon paremmin.
Kaikki neukkujen ”vapauttamat” maat olivat entistä lujemmin Moskovan kuristusotteessa koska vapautta ei voi antaa, silloin nimittäin voi saada omiakin ajatuksia.
Kommunismin liittäminen vapauteen Matti on pelkkää bluffia ja huiputusta.
Maastamme olisi saanut hyvinvointi valtion paremmin jos venäläiset ja kommunistit yleensä olisivat pitäneet näppinsä irti meistä. Se miten paljon kansa heitä ”rakastaa” näkee kannatusmäärästä gallupeissa ja vaaleissa.
"Se mitä NL sai meillä aikaan ei liittynyt mihinkään demokratiaan eikä tasa-arvoon vaan maan pienenemiseen ja elintason väliaikaiseen laskuun sekä muutaman kymmeneen tuhanteen kaatuneeseen ynnä moninkertaiseen määrään invalideja."
Toki Erkon sodasta voi syyttää myös NL:ää vaikka se olisi ollut Suomen taholtakin estettävissä, mutta jatkosota oli täysin omaa hölmöilyä, jonka seurauksena meni vielä Petsamokin. Sen sijaan suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin NL:n clearing-kaupan turvin.
"Maastamme olisi saanut hyvinvointi valtion paremmin jos venäläiset ja kommunistit yleensä olisivat pitäneet näppinsä irti meistä."
Suomea ei olisi edes syntynyt ilman Venäjän vallan aikaa.
Sitä nyt on vaikeaa sanoa miten olisi jos ei niin olisi kuin on.
Ruotsalaisena eläisin kuitenkin mieluummin kuin venäläisenä. Ruotsissa on asiat olleet varsin hyvin parina viime vuosisatana, joten olisi se tänne meillekin heijastunut ja mikä olisi estänyt lähtemästä emämaahan jos ei viihdy.
En lähtisi kuitenkaan väittämään, ettei Suomea olisi ilman Venäjää. Se Venäjähän on kadonnut 1917 johon me joskus autonomisena osana kuuluimme. NL:a ja nyky Venäjää ei voi enää verrata siihen tilanteeseen.
NL/Venäjä sen sijaan on koko ajan ollut sekopäätilassa, eikä näytä äkkiä paranevan.
Clearing kauppa oli kauppaa sekin mutta epäluotettavan kumppanin kanssa se sai liian suuret mittasuhteet ja aiheutti laman maassamme kun se äkkiä loppui. Jos kauppaa olisi käyty normaalein perustein olisi yksi lama jäänyt kokematta. Siten en kauheasti liputtaisi asian puolesta.
"Clearing kauppa oli kauppaa sekin mutta epäluotettavan kumppanin kanssa se sai liian suuret mittasuhteet ja aiheutti laman maassamme kun se äkkiä loppui."
Sinne saatiin kaupaksi paljon tavaraa, joka ei olisi muualle kelvannut ja se tietysti vääristi asetelmia. Oli kuitenkin aikalailla oma moka, kun idänkaupan merkitys päästettiin niinkin isoksi, eikä ajateltu sen loppumisen mahdollisuutta. Asiastahan poliitikot varoittelivat jo 80-luvun alkupuolella, mutta vuorineuvokset halusivat käydä kauppaa niin pitkään kuin sitä riittää. Sama mokahan tehtiin jo vuoden 1917 aikoihin. Silloinkin suomalaista paperia saatiin kaupaksi Pietariin, mutta sen kaupan loppuessa ei sen paperin laatu kelvannut minnekään muualle. Vasta 20-luvulla saatiin suomalaista paperia vietyä Etelä-Amerikkaan, jossa vaatimustaso ei ollut ihan niin korkea kuin esim. Englannissa.
"Jos kauppaa olisi käyty normaalein perustein olisi yksi lama jäänyt kokematta. Siten en kauheasti liputtaisi asian puolesta."
90-luvun lama oli kyllä ensisijassa pankkikriisi, jonka lisäksi tuli vielä idänkaupan romahdus. Se lama siis olisi tullut ilman idänkauppaakin.
Ohje
- Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
- Kommentit mieluiten omalla nimellä.
- Maksimipituus on 2000 merkkiä.
- Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
- Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.
Haastetaan uusliberalismi
24.5. 2013 – Tiedonantaja
Mäntymäki on tärkeä muistinpaikka
17.5. 2013 – Risto Uljas
Eroon veroparatiiseista
27.4. 2013 – Tiedonantaja
Vasemmiston ajateltava itsensä uudelleen
12.4. 2013 – Harri Kiiskinen
EU:n koulutuspolitiikka vaikuttaa naisten oikeuksiin
19.3. 2013 – Camilla Kantola
Antikommunismin pitkät juuret Suomessa ja Baltiassa
1.3. 2013 – Sippo Kähmi
Tartutaan Marxiin
28.2. 2013 – Marko Korvela
Mihin vie kunta- ja sote-ratkaisu?
8.2. 2013 – Marko Korvela
Porvaristo Suomea myymässä 1917-1918 - ”Mieluummin Saksan protektoraatti kuin punainen Suomi”
29.1. 2013 – Tiedonantaja
Jäsenet ääneen edustajakokousasioista
16.1. 2013 – Tiedonantaja
Vasemmisto ja Emu eivät mahdu samaan Eurooppaan
15.1. 2013 – Tiedonantaja
Ay-liike takaisin juurilleen
1.1. 2013 – Petri Lahtinen
Suomen kilpailukyky on kunnossa
31.12. 2012 – Sippo Kähmi
Punainen tarvitsee lisää vihreää
10.12. 2012 – Simo Suominen
Täystyöllisyys vaatisi itsenäisen talouden
7.12. 2012 – Sippo Kähmi
Mitäs me sanoimme?
26.10. 2012 – Tiedonantaja
Marxia Taiteiden yössä
22.10. 2012 – Marko Korvela
Oikeistopopulismin pinnan alle
21.9. 2012 – Marko Korvela
Kelpaako köyhä yhteiskuntaan?
3.9. 2012 – Risto Koivisto
Marx esillä Taiteiden yössä torstaina
21.8. 2012 – Tiedonantaja
Eurooppaan tarvitaan oma New Deal
4.8. 2012 – Marko Korvela
Pääoma tulee taas!
20.6. 2012 – Seppo Ruotsalainen
Nuoret miehet kilpailuyhteiskunnan puristuksessa
12.6. 2012 – Jari Heinonen
Laki unohtuu kun työtön sairastuu
21.5. 2012 – Risto Koivisto
Visio sosialismista
7.5. 2012 – Marko Korvela
Marxin puolustuspuheenvuoro
18.4. 2012 – Marko Korvela
Tarinoita Titanicin varjoista
13.4. 2012 – Arto Tuominen
Vieläkö vasemmistosta on kansanliikkeeksi?
28.3. 2012 – Jari Heinonen
Finnair ja pörssiyhtiöt marxilaisittain
21.3. 2012 – Seppo Ruotsalainen
Samir Amin ajan hermolla
20.3. 2012 – Marko Korvela
Tukipaketit ja vakaussopimus tuhoavat Eurooppaa
13.3. 2012 – Marko Korvela
Luokkataistelulla kohti sosialismia ja kommunismia
18.2. 2012 – Tiedonantaja
Duunari tekee puolet työpäivästä ilmaiseksi
6.2. 2012 – Marko Korvela
Suomen työväenvallankumous 1918
27.1. 2012 – Erkki Susi
Kuinka Neuvostoliitto hajotettiin
25.1. 2012 – Erkki Susi
Kemijoen rakentaminen kuvastaa lakien muuttuvan soveltamisen historiaa
21.1. 2012 – Tapio Siirilä
Hintakatot eivät pitkällä aikavälillä toimi, koska tuotteista tulee silloin pula. Ennen pitkää hintasäännöstely olisi johtanut mustan pörssin syntyyn.