Rytinää Saksassa

Saksan antifasistinen liike ilmoitti pitävänsä tapahtumia voittona rasisminvastaiselle toiminnalle, kun natsien marssi pystyttiin estämään. / Riia Colliander

Yli 15 vuoden ajan Saksan uusnatsit ovat käyttäneet Dresdenin vuoden 1945 ilmapommitusten helmikuista muistopäivää tilaisuutena voimannäytölleen. Tuhansien uusnatsien marssit kulkivat kaupungin keskustan halki pirstoen ikkunoita ja hyökäten vasemmistolaisten sekä kohdalle osuvien maahanmuuttajien kimppuun.

Helmikuussa 2010 Saksan antifasistisen liikkeen kärsivällisyys loppui. Dresden - Nazifrei – Dresden natsivapaaksi -allianssin koollekutsu kokosi kaupunkiin noin 9 000 uusnatsin lisäksi 12 000 rasisminvastaista mielenosoittajaa. Tiesuluin he estivät Euroopan suurimmaksi muodostuneen uusnatsimarssin lähettäen joukkion voitettuna ja turhautuneena tiehensä.

Helmikuussa 2011 oli uusintaerän aika.

Uusnatsien musta päivä

Helmikuun 19. päivänä 2011 Dresden valmistautui jälleen uusnatsien marssiin. Pitkän poliittisen kädenväännön jälkeen kaupunki oli päättänyt sallia kolme erillistä äärioikeistolaisten marssia sekä antifasistisen allianssin vastamielenosoituksen.

Saksan antifasistisista ryhmistä, ammattiliitoista, useista puolueista, nuoriso- ja opiskelijajärjestöistä sekä monista muista toimijoista muodostunut, entisestään kasvanut Dresden - Nazifrei -allianssin kutsu keräsi paikalle noin 20 000 mielenosoittajaa. Mukana oli useita tunnettuja nimiä poliitikoista kulttuurielämän edustajiin. Kirjailija Rolf Hoppe sekä näyttelijä Uwe Tellkamp kehoittivat kaupunkilaisia liittymään kulkueeseen. Sachsen-Anhaltin sisäministeri Holger Hövelman sekä liittopäivien varapresidentti Wolfgang Thierse puolestaan vaativat niin äärioikeistolaisen NPD -puolueen kuin uusnatsijärjestöjenkin kieltämistä perustuslain nojalla.

Kaupungin halki päärautatieaseman edustalle marssinut kulkue ei kuitenkaan jäänyt vastamielenosoittajien ainoaksi mielenilmaisun keinoksi.

Toisaalla kaupungin alueella itsenäiset, nopean tiedonvälityksen ohjastamat ryhmät vyöryivät maanteille sulkien tien kaupunkiin pyrkineiltä uusnatsien bussikuljetuksilta.

Päärautatieasemalla osa mielenosoittajista tunkeutui poliisirivistöjen sekä mellakka-aitojen läpi kaupungin toiselle puolelle muodostaen nopeasti muuttuvien tilanteiden mukaan tiesulkuja ja tarkkailupartioita tärkeisiin risteyksin sekä liikenneväylille.

Naapurikaupunki Leipzigistä Dresdeniin spontaanina mielenilmauksena pyrkinyt, noin 700 uusnatsin kulkue pysäytettiin rautatieasemalle.

Odotetusta noin 6 000 uusnatsista kaupunkiin pääsi noin 2 000. Plauen alueella tapahtumat kärjistyivät uusnatsien pyrkiessä kohti keskustaa pitkin asutusalueen kapeita katuja. Tuntien jahdin sekä poliisin väliintuloyritysten jälkeen vastamielenosoittajien onnistui lannistaa loputkin joukosta: tilanne rauhoittui illan tuntien ja uusnatsien kaupungista poistumisen myötä.

5 000 poliisin operaatio ja yritys jakaa kaupunki eri mielenosoittajille jaettuihin lohkoihin oli epäonnistunut. Uusnatsien marssit oli kokonaisuudessaan estetty. Saksan antifasistinen liike ilmoitti pitävänsä tapahtumia voittona rasisminvastaiselle toiminnalle.

Paikallisten tuki sekä huolellisen tähtäyksen merkitys

Suurten mielenosoitusten yhteydessä valtamedia kohtelee tapahtumia yleensä tutulla tapaa: esitetään raflaavia kuvia palavista autoista sekä mustiin pukeutuneista, kasvonsa peittäneistä aktivisteista, kerrotaan mellakoista sekä yhteenotoista poliisin kanssa ja pääosin tuomitaan tapahtumat, riippumatta siitä minkä puolesta tai vastaan mieltä on osoitettu.

Viikonlopun aikana saksalainen valtamedia otti tapahtumiin ammattimaisemman otteen. Huolimatta tiesuluilla paikoin tuleen sytytetyistä barrikadeista ja jäteastioista sekä bussien pysäyttämisen yhteydessä vahingoittuneista autoista paikallisten asukkaiden haastatteluissa toistui pitkälti sama sanoma: vastamielenosoittajien yritykset sulkea tie uusnatseilta nähtiin oikeutettuina. Poliisin rajua voimankäyttöä arvosteltiin. Muutamat kyseenalaistivat kaupungin päätöksen sallia äärioikeiston marssit.

Paikoin tiesuluille valui vahvistuksia lähialueen taloista. Reichenbachstrassella Klaus Meyer, 78, kertoo lähteneensä matkaan heti kuultuaan kotinsa lähellä suljetusta risteyksestä.

– Pidän hyvänä sitä, että ihmisistä löytyy rohkeutta ilmaista suoraan, etteivät he hyväksy näiden fasistien arvoja. On käsittämätöntä, että uusnatsien edes sallitaan marssia. Toki demokratiassa tulee sallia monenlaiset mielipiteet, mutta rajansa kaikella. Eivätkö päättäjät muista historiaa? Tällaisten arvojen tulisi olla jo mennyttä, hän sanelee.

Termoskannuineen lähitalosta saapuva Rosa Thalberg, 46, kertoo halunneensa kannustaa vastamielenosoittajia omalla tavallaan.

– En uskaltautunut marssille, sillä pelkäsin uusnatsien mahdollista väliintuloa. Nyt minulla on mahdollisuus tuoda mielenosoittajille hieman teetä lämmikkeeksi, sillä onhan täällä melkoisen kylmä. Kannatan kyllä tätä vastamielenosoitusta; rasismia ei tule suvaita, hän hymyilee.

Toisaalla eläkeläispariskunta laskee parvekkeeltaan ruokatarpeita ja vesipulloja ohikulkevalle ryhmälle.

Solidaarisuudenosoituksiin vastataan: mielenosoittajaryhmien kohdatessa uusnatsijoukkioita sieltä täältä huudetaan kehoituksia tähdätä kivet huolellisesti ja varoa kadunvarsiin pysäköityjä autoja.

Poliisin mielenosoittajiin kohdistama voimankäyttö oli rajua: ryhmien kulkua yritettiin suitsia niin vesitykein, pippurisumuttein, panssaroiduin ajoneuvoin ja pampuin kuin uudenkin joukkojenhallintavälineen, pippuripellettikiväärien, voimin. / Riia Colliander

Poliisin uudet lelut ja toimitilarynnäkkö

Kaikkia lauantain tapahtumat eivät miellyttäneet. Poliisin mielenosoittajiin kohdistama voimankäyttö oli rajua: ryhmien kulkua yritettiin suitsia niin vesitykein, pippurisumuttein, panssaroiduin ajoneuvoin ja pampuin kuin uudenkin joukkojenhallintavälineen, pippuripellettikiväärien, voimin. Useita kymmeniä aktivisteja loukkaantui, osa vakavasti. Kaikkiaan lauantain kuluessa pidätettiin 26 henkeä. Poliisin tiedottajan mukaan 30 poliisia loukkaantui lievästi.

Useimmat puolueista tuomitsivat poliisin voimankäytön liiallisena: jo pääosin rauhanomaisten mielenosoittajien vesitykittäminen pakkasilla nähtiin ylilyöntinä.

– Tulee kysyä, missä kulkee asiallisen joukkojenhallinnan ja tarpeettoman, provosoivan voimannäytön raja, lausui Vihreiden John Lichdi.

Lisäksi poliisi suoritti lauantain kuluessa rynnäkön Dresden – Nazifrei -allianssin toimitiloihin. Paikalla ollut henkilöstö pakotettiin riisuutumaan ruumiintarkastusta varten ja tilojen atk-laitteistot takavarikoitiin kokonaisuudessaan. Poliisi otti keräämänsä tiedot nopeaan käyttöön: kerätyn materiaalin perusteella on toistaiseksi pidätetty 79 antifasistista toimijaa. Syytekohdat vaihtelevat salaliiton valmistelusta ja julkisesta rikolliseen toimintaan kehottamisesta aina julkisrauhan häirintää uhkaaviin valmisteluihin.

Allianssi on ilmoittanut, ettei se aio antaa poliisin toimien uhata toimintaansa, vaan valmistelut vuoden 2012 mielenilmauksia varten tullaan aloittamaan.

– Emme lopeta, ennen kuin natsien marssi on historiaa. Uusnatsit eivät ole uhka pelkästään Dresdenille; aihe koskettaa koko Saksaa, kuvaa Franziska Radtke, Dresden – Nazifrei- allianssin puhemies.

Historia toistaa itseään?

Saksalaismedian sekä kansalaismielipiteen ollessa vastamielenosoittajille pitkälti myötämielinen esiintyi kansainvälisessä mediassa kirjavampia näkemyksiä. Suomalainen valtamedia otti pääosin kapean, mellakointiin keskittyvän sekä uusnatsien liikehdinnän mainitsematta jättäneen otteen. Keskustelupalstojen sekä uutislinkkien kommenttiraitojen sävy oli pääosin tuomitseva: mielenilmaus nähtiin aiheettomana mellakointina, vandalismina sekä demokratian kannalta kyseenalaisena toimintana – estää nyt voimakeinoin toisia ilmaisemasta mielipidettään.

Dresdenin tapahtumat sijoittuvat mielenkiintoiseen ajankohtaan: kun Saksassa marssitaan fasismia vastaan, on yhä useammassa itsevaltaisen diktaattorin tai sotilashallinnon luotsaamassa arabimaassa herätty vaatimaan demokratiaa. Kansanliikkeet ovat aiheellisesti tuominneet hallinnon harjoittaman kidutuksen, mielivaltaiset pidätykset sekä toisinajattelijoiden vaientamisen.

Euroopalla on historian mustat pisteensä, jotka muistuttavat mihin äärihallinnon valtaanpääsy voi kammottavimmillaan johtaa. Ihmisyksilön iän ollessa lyhyt kulkee kansakunnan kollektiivinenkin muisti lyhyissä sykleissä: yhä useampi unohtaa, miksi eri ääri-ilmiöitä on tarpeen vastustaa.

Reichenbachstrassella Klaus Meyer heilauttaa tuohtuneesti kättään kohti paikalle ajavaa vesitykkiä.

– Ettäs kehtaavat!