Viidenkymmenen miljoonan euron vuosi

Tulta, tulta ja tulta sekä värivaloja taustallaan loputtomiin korvia vihlovaa ambient-viritteistä äänimaisemaa. Eikä juuri muuta. Jossain pari ilma-akrobaattia.

Näistä elementeistä oli koottu niin Turun kulttuuripääkaupungin tammikuiset avajaiset kuin viime viikonvaihteen kiitosjuhlakin. Aurajoen varteen asetellut taiteenlajit eivät enää saaneetkaan avajaisten tapaan massoja liikkeelle.

Aurajokisuulle profiilin antava vanha Wärtsilän museoitu telakkanosturi, sataman työläishistorian epävirallinen muistomerkki, muuntui teennäisen oloisesti muistuttamaan pysyvästi kulttuuripääkaupunkivuodesta kantaen jatkossa nimeä Mater marinum. Elementit olivat tuttuja: valoja ja videota.

– Teoksen miettimis- ja ideointivaiheessa toi nosturi rupes jollain tavalla olemaan niinku henkilö, sellainen henkilö joka kantaa kehossaan muistoja laivoista joita se on auttanut rakentamaan ja joita se on lähettänyt seilaamaan ja tavallaan lähdin muistelemaan sitä työtä, jota tässä on tehty vuosisatojen aikana, teoksen suunnitellut taiteilija Tarja Ervasti avasi lähtökohtiaan.

Kulttuuripääkaupungille tuttuun tapaan teoksen työstö ei ehtinyt valmistua julkistamistilaisuuteen mennessä; sitä täydennetään myöhemmin kiviosalla. Mater marinum julkaistiin muutoinkin väsyneissä tunnelmissa puolinaisena, mutta toki kiitosten ja kukitusten saattelemana.

Mater marinumin julkistamistilaisuudessa puhuivat muiden muassa Saara Malila (vasemmalla) sekä esimerkiksi sponsorien edustajat Turku Energiasta ja Turun Satamasta. / Noora Ojala

Lopullisista kustannuksista ei tietoa

Kulttuuripääkaupunkivuosi ei ollut ilmainen. Se kustansi yli puolet enemmän kuin vastaava Tallinnassa, jonka kanssa Turku pääkaupunkiuden tänä vuonna jakoi. Vuodelle budjetoitiin 50 miljoonaa euroa, josta turkulaisten maksettavaksi koitui 17,21 miljoonaa. Muu budjetti pidetään edelleen enimmiltä osin pimennossa.

– EU:n yleiskatteinen rahoitus on Melina Mercourin nimeä kantava palkinto, 1,5 miljoonaa euroa, joka myönnettiin loppuvuodesta 2010 hyvin tehdystä vuoden valmistelusta. Lisäksi on EU:n rahoitusosuuksia eräisiin hankkeisiin, muun muassa kulttuurimatkailuhanke yhdessä Tallinnan kanssa. Yhteistyöyritysten tuki säätiön kautta on noin 1,6 miljoonaa euroa, kertoo Turku 2011-säätiön viestintäpäällikkö Saara Malila.

Tämän lisäksi hänen mukaansa tulee rahallisesti huomattavasti suurempi tuki muun muassa markkinoinnin ja muiden toimenpiteiden kautta. Lopullinen budjetti selviää Malilan mukaan ensi keväänä.

Säätiö joustaa yli kunnallisen päätöksenteon

Turun kulttuurilautakunnan puheenjohtajan Elina Rantasen (vihr) mielestä vuosi onnistui hämmästyttävän hyvin. Säätiömallia Rantanen pitää tärkeänä sen joustavuuden vuoksi.

– Säätiöllä on kaupunkia joustavammat mahdollisuudet hankkia rahoitusta, tehdä räväkämpiä ehdotuksia. Ei tarvitse hakea kompromisseja samalla tavalla kuin kunnallisessa päätöksenteossa ja ylipäätään hoitaa asioita.

Rantanen kertoo, että kaupungin kulttuuritoimella on ollut omat 2011-hankkeensa, mutta muilta osin se ei osallistunut vuoden sisältöön. Kulttuurilautakunnalla on kuitenkin hänen mukaansa tärkeä rooli kulttuuripääkaupungin jatkosta päätettäessä.

– Lautakunta on päättänyt vuoden perinnön vaalimisesta omalta osaltaan ja tehnyt ehdotuksia koko kaupungin tasolla sekä säätiön asettamalle Risto Ruohosen johtamalle jatkuvuustyöryhmälle.

Saara Malila arvioi loppuraporttien perusteella, että vuoden pitkäaikaiset vaikutukset ovat varsin hyvät.

– Ohjelmassa olevista hankkeista 74 hanketta, yhteensä hankkeita on 163 kappaletta, on jättänyt loppuraporttinsa. Näistä 93 prosenttia arvioi, että hankkeen myötä on syntynyt uusia kontakteja ja verkostoja ja lähes yhtä monta, 91 prosenttia, arvioi, että yhteistyö näiden uusien kontaktien kanssa jatkuu vuoden 2011 jälkeen. Kontaktit ovat sekä paikallisia, kansallisia että kansainvälisiä. Hankkeista 75 prosenttia ilmoittaa, että mukanaolo vuoden ohjelmassa vahvisti hankkeen toimintaedellytyksiä taide- ja kulttuurikentällä. Puolet hankkeista ilmoittaa, että aikovat varmasti jatkaa toimintaa vuoden 2011 jälkeen, jonka lisäksi 28 prosenttia ilmoittaa, että toiminta luultavasti jatkuu, Malila listaa. Työllisyysvaikutukset Varsinais-Suomessa selviävät hänen mukaansa vasta jälkikäteen tehtävissä tutkimuksissa.

Malila nimeää konkreettiseksi kulttuuripääkaupunkivuoden tärkeimmäksi vaikutukseksi sen, että turkulaiset ja seudun ihmiset ottivat kulttuuripääkaupunkivuoden omakseen.

Tilinteon aika

Kulttuuripääkaupunkisäätiö teki näyttävän kulttuuripääkaupunkivuoden ja tuki monia hyviä hankkeita. Pienen porukan pompöösijuhlien joukossa vilisi paljon aitoa pienten kulttuurityöläisten innostusta. Vuosi näkyi ja toi moninaisen kulttuurin lähelle kaupunkilaisia.

Lähtökohdat säätiöllä olivat hyvin heikot. Turku oli ajamassa alas kuulua Taideakatemiaansa, häätämässä kuvataiteilijoitaan työtiloistaan, käyttänyt väärin teatterille korvamerkittyjä valtionavustuksia ja kaiken päälle lopettamassa sivukirjastojaan. Kulttuuripääkaupungin status tällaiselle kaupungille ei tuntuvan istuvan millään. Eikä se istunutkaan.

Perustavanlaatuisia syitä tähän löytyy muun muassa siitä, että kulttuuripääkaupunkivuotta varten perustettu säätiö ei lähtenyt puolustamaan näitä jo olemassa olevia peruskulttuuripalveluita vaan valitsi vaikenemisen tien. Demokratialle irvaileva säätiömalli oli toinen suuri virhe.

Ei voi olla perusteltavissa, että vuoteen käytetyt noin 50 miljoonaa euroa kätketään säätiön taa pois demokraattisesta päätöksenteosta, varsinkin kun siitä suurin osa on veronmaksajien varoja. Säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón on kertonut, että suuri syy säätiömallin käytölle oli se, ettei silloin tarvitse olla niin avoin ja näin yritykset lähtevät mukaan helpommin sponsoroimaan vuoden tapahtumia. Tämän ulkopuolisen rahan osuus kuitenkin jäi suhteellisen pieneksi.

50 miljoonaa euroa on tolkuttoman iso raha. Mutta tämän käyttöön valtuutetuilla tai vaikkapa kulttuurilautakunnan jäsenillä, saati tavallisilla turkulaisilla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Keskustelua ei käyty esimerkiksi siitä, käytettäisiinkö tuota rahaa esimerkiksi tukemaan jo olemassa olevia kulttuuripalveluita, kuten lähikirjastoja. Sen sijaan päätöksentekijöinä vuoden painopisteistä toimi hyvin pieni joukko eliittiä, johtajanaan Cay Sevón. Tämä tuntuu hyvin turkulaiselta kun katsoo poliittista lähihistoriaa.

Vuoden sisältö oli siis hieno ja monipuolinen, mutta leimansa antava epädemokraattisuus antoi sille karvaan sivumaun. Oli myös epäonnistumisia. Suurimpana niistä päälle liimatun maku: mitään pysyvää vuodesta ei tunnu jäävän, vaikka toisin vakuutetaankin. Turku oli, on ja tulee olemaan vireeltään kulttuurivihamielinen.

Tilinteon aika on käsillä. Suuri – ehkä liiankin suuri – toive on, että kulttuuripääkaupunkisäätiön tilinpäätös avataan täysin. Moni kävisi tuon mieluusti sarake sarakkeelta läpi. Meidän veronmaksajien eli vuoden lopullisten kustantajien täytyy saada tietää, mihin nämä miljoonat tarkalleen ottaen käytettiin. Mihinkään poliittiseen tai muuhun kansalaiskeskusteluun vuoden sisältöä ei ole koskaan vaivauduttu alistamaan.

Wärtsilän museoitu telakkanosturi sai muutaman valoheittimen niskaansa ja muuttui Mater marinumiksi. / Noora Ojala